Rautakaudella talvi oli metsämiesten aikaa. Oravaa pyydettiin jousella ja nuolella. Saukkoja vaanittiin sulien avantojen luona syystalvella, jolloin niiden turkki oli parhaimmillaan. Peuroja ja hirviä metsästettiin hiihtomiesjoukolla. Teeriä napattiin lumihankeen kaivamistaan yöpymiskoloista. Karhuja kaadettiin talvipesiltään ja lumihangessa kahlaavia ilveksiä; väsytettiin hiihtämällä. Kettuja ja jäniksiä pyydettiin ansoilla. Alkutalvesta saatiin norppia hyljeverkoista. Hylkeenpyynnin tärkein sesonki oli kuitenkin keättalvella, jolloin eläimiä vaanittiin Saaristomerellä hengitys- ja pesäavantojen luona. Keskiajalla metsästyksellä ei enää ollut suurta merkitystä hylkeenpyyntiä lukuunottamatta.
Kalastus oli mahdollista myös talvella. Tammi- ja helmikuussa kutevat mateet kävivät hyvin joen jään alle laskettuihin mertoihin ja koukkuihin. Viimeistään keskiajalla alettiin Saaristomerellä vetää talvinuottaa, mikä tuotti suuria silakkasaaliita. Kalaverkkoja ja nuottia piti myös korjailla, jotta ne olisivat valmiina heti keväällä.
Kotieläimiä pidettiin ulkorakennuksissa ja niille syötettiin kesällä kerättyä rehua. Rehua oli vähän ja se oli ravintoarvoltaan heikkoa, joten karja kärsi aliravitsemuksesta. Karjan hoito oli pääasiassa naisten työtä.
Tähän vuodenaikaan myös kehrättiin lankoja verkkoihin ja kankaisiin sekä hakattiin rakennus- ja tarvepuita, jotka oli helpointa ajaa metsästä asuinpaikalle reellä.
Vilkuna 1935.
Vilkuna 1990.
Vuorela 1975.