Lyhyen kesän täyttivät raskaat maatyöt, joihin ottivat osaa niin miehet kuin naisetkin. Viimeistään kesäkuun alkupäivinä peltoihin oli kylvettävä ohraa ja kevätruista sekä hieman myös kauraa ja pellavaa. Nauris ja hamppu kylvettiin myöhemmin kesäkuussa. Peltojen ohella viljaa sekä nauriita kasvatettiin kaskissa. Syysrukiille tai nauriille kylvettävät kasket poltettiin vasta kesäkuussa. Myös käsitöihin ja kattoihin tarvittavat tuohet oli paras kiskoa näihin aikoihin. Keskiajalla alkanut syysviljan viljely lisäsi alkukesän töihin edellisvuotisten kesantojen kynnön. Tämä työ oli saatava tehtyä ennen kuin savinen peltomaa ehti kuivua kovaksi. Oli hyvästä, jos kesanto jaksettiin kesän mittaan muokata useampaankin otteeseen, mutta se saattoi jäädä tekemättä.
Heinäkuussa ahkeroitiin niityillä, kun karjan talvirehuksi tarvittavat heinät oli niitettävä viikatteilla. Koska heinästä oli pulaa, piti eläimille, varsinkin lammaskarjalle, katkoa myös lepän ja koivun lehdeksiä. Heinänteon tultua valmiiksi käytiin heinä- ja elokuun taitteessa sirpein varustautuneina viljasadon korjuuseen. Syysruis ja -vehnäkin oli vielä kylvettävä elokuussa.
Karjaa oli paimennettu metsissä ja laidunsaarilla koko kesän ajan, mutta heinänteon ja elonkorjuun jälkeen se sai taas jonkin aikaa käskennellä niityillä ja pelloilla.
Kesälläkin oli ehdittävä myös metsälle ja kalaan. Alkukesästä voitiin muun muassa vetää silakkanuottaa meren rantavesillä. Elokuussa purjehdittiin ulkokareille hyvän syyssilakan verkkopyyntiin. Vesilintuja, kuten sorsia ja saariston haahkoja, oli helppo pyytää sulkasadon aikaan.
Vilkuna 1935.
Vilkuna 1990.
Vuorela 1975.