Mahittulan kalmisto, jonka säilyneet osat tutkittiin 1970-luvulla, sijaitsi pienellä kallioisella mäellä. Risteysalueella sijaitseva paikka oli suurelta osin ehtinyt tuhoutua. Kalmiston läheisyydestä löydettiin myös rakennuksen jäännös sekä kallioon kaiverrettuja kuppimaisia syvennyksiä, jotka luultavasti liittyivät uskonnollisiin menoihin. Ehkä niihin laitettiin uhrilahjoja vainajille.

Kalmistoon tehtiin sekä poltto- että ruumishautauksia. Kalmistot vanhimmat lödöt ovat roomalaisajalta (n. 0 - 400 jKr), mutta useimmat polttohautauksista saadut löydöt ajoittuvat 600-1000-luvulle jKr. Kyseessä oli polttokenttäkalmisto, jollaiset olivat Suomen nuoremman rautakauden luonteenomaisin kalmistotyyppi. Ne yleistyivät 600-luvulla. Tähän hautaustapaan kuului, että vainajat poltettiin ensin roviolla, minkä jälkeen ainakin osa rovion jäännöksistä siroteltiin kalmistoon kivien väliin tai aseteltiin ryhmiksi. Yksi vainaja, joka oli saanut hautaansa täyden aseistuksen miekkoinen, keihäineen ja kilpineen, oli ilmeisesti poltettu veneessä. Tämä »soturihauta» ajoittuu 700-luvulle, merovinkiajan (n. 550-800) lopulle. Tällä tavoin haudatut henkilöt olivat oman aikansa mahtimiehiä. Polttokenttäkalmiston nuoremmat, viikinkiaikaiset (n. 800-1025) löydöt ovat samanaikaisia kuin Siirin ja Huhkonkallion kalmistojen.

1000-ja 1100-luvulla (viikinkiajan lopulla sekä ristiretkiajalla) polttohautaamisesta oli luovuttu. Mahittulasta tunnetaan parikymmentä tämän ajan ruumishautaa. »Kauppiaan haudasta» löytyi mm. vaaka, vaa'an punnuksia, kukkarollinen hopearahoja sekä sotakirves eli tappara. Eräästä naisen haudasta löytyi kaksi hienoa hopeasolkea, joista toista on käytetty Kalevala-korun mallina. Samanaikaisia ruumishautoja tunnetaan myös Ihalan Kansakoulunmäeltä.

Kauan ennen kalmiston tutkimista, vuonna 1834, Tuomalan talon mailta löytyi suuri hopearaha-aarre.

Lähteet:

Brusila 1987: 26.

Harjula 1997.

Kivikoski 1960