TURUN YLIOPISTO/ARKEOLOGIA, KAIVAUSRAPORTTI

Tutkimuksen laatu, kenttätyöaika:

Myöhäisrautakautisen asuinpaikan ja historiallisen kivirakenteen tutkimuskaivaus
8. 5.-29. 9. 1995.

Kunta: Raisio.

Kylä: Ihala.

Tila/tontti: 2:134.

Paikannimet ym.: Mullin eduspelto, Siirinpuisto.

Maanomistaja(t): Raision kaupunki.

Karttalehti: 1043 09 TURKU, painettu vuonna 1981, kork.järj. N60.

x=6707 20-6707 22; z=6,50-7,50 m mpy; y=1565 76-1565 79.
kp taakselukema = - t = -, korkeudet laskettu absoluuttisiksi.

Löydöt:

TYA 631: 1-1548 (metalliesineitä, keramiikkaa, savikiekkojen osia, palanutta savea, historiallisen ajan löytöjä).

Diariointipvm.: 19. 1. 1995.

Valokuvat: TYA neg. F 21229-21528, TYA D 279: 1-166.

Aikaisemmat dokumentit:

Koekaivaus, Tuula Pitkänen 1986
Kaivaus, Taina Pietikäinen 1994.

Aikaisemmat löydöt: TYA 350: 94-118, TYA 619: 1-1038.

Sisältö

Päiväys ja allekirjoitukset

Turku 14. 4. 1997

Jussi-Pekka Taavitsainen, fil. tri, professori
Taina Pietikäinen, hum. kand., kaivausjohtaja

1.1. Tutkimuksen taustaa

Raision Ihalan Mullin eduspelloksi kutsutun rautakauden loppuun ja/tai varhaiskeskiajalle ajoittuvan asuinpaikan tutkimuskaivaukset aloitettiin kesällä 1994. Tällöin todettiin asuinpaikan olevan harvinaisen hyvin säilyneen, paikalta löydettiin jopa melko hyväkuntoisia puurakenteita. Muinaisjäännös näytti myös jatkuvan jokaiseen ilmansuuntaan avatulta alueelta (145 m²). (Pietikäinen 1995) Kaivauksen jäätyä kesällä 1994 kesken ryhdyttiin Raision kaupungin kanssa neuvottelemaan jatkokaivauksista.

Jatkosuunnitelmissa painotettiin sitä, että muinaisjäännöksen tulkinnan kannalta oli ensisijaisen tärkeää poistaa peltokerros tarpeeksi laajalta alueelta, jotta asuinpaikan rajat saataisiin näkyviin ja kaikki säilyneet rakenteet dokumentoiduksi kerralla. Seuraavana vaiheena oli kaivaa paljastetut alueet samalle tasolle vuoden 1994 kaivausalueen kanssa, jonka jälkeen ryhdyttäisiin kaivamaan koko aluetta syvemmälle. Alueen jakamista pieniin, eri vuosina pohjaan kaivettaviin palasiin haluttiin varoa, koska sen uskottiin vaikeuttavan dokumentointia ja rakenteiden oikeaa tulkintaa. Kaivaustekniikkaan ja dokumentointiin haluttiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kaivausresurssien kannalta olikin varauduttava kesää 1994 huomattavasti laajempiin tutkimuksiin.

 

1.2. Kaivauksen henkilöstö

Kaivauksen pysyvämpi henkilöstö (kaivausjohtaja Taina Pietikäinen, piirtäjä Tapani Rostedt, neljä kaivajaa sekä kaksi vain jälkitöihin osallistunutta työntekijää) palkattiin työllistämisvaroin. Kesä- ja heinäkuussa kaivauksella työskenteli kaivajina 20 koululaista, jotka oli jaettu kahdeksi ryhmäksi (10 molempina kuukausina).

Kesän 1994 kaivauksessa todettiin, että luonnollisten kerrosten kaivamiseen sekä mahdollisimman tarkkaan dokumentaatioon pyrkiminen vaati useamman kuin kahden arkeologin osallistumista kaivaukseen. Koska palkkaukseen ei saatu määrärahoja, sovittiin että opiskelijat Ann-Christin Antell, Mervi Suhonen, Susanna Lehtinen, Heidi Viljanen, Janne Harjula ja Sami Raninen suorittivat Mullin kaivauksella arkeologian opintojen laudatur-vaiheen pakollisen harjoittelun (kaksi opiskelijaa kerrallaan kuuden viikon jakson). Valtionhallinnon harjoittelijana kaivaukseen osallistui Lilli Kojamo sekä arkeologian oppiaineen kautta työllistettynä arkeologian harrastaja Anneli Keränen.

Käytännössä työt jaettiin niin, että jokainen arkeologista koulutusta saanut tutkija sai kentällä vastatakseen oman alueensa, jolla hän vastasi kaivauksen etenemisestä (työnjohdosta) sekä dokumentoinnista. Kaivausalueen jakaminen ala-alueisiin oli perusteltua siksi, että stratigrafisessa kaivaustavassa yksi tutkija ei voi hallita kovin laajaa aluetta. Toisaalta opiskelijoiden oli saatava harjoitella omatoimista kaivausten johtamista.

Ala-alueet ja niistä vastanneet tutkijat:

Eteläreuna 92-96/496-512: aluksi Susanna Lehtinen, myöhemmin Janne Harjula ja Anneli Keränen

Länsireuna 97-101/496-501: Taina Pietikäinen

Länsireuna 102-113/496-501: Tapani Rostedt

Itäreuna 97-109/513-515: aluksi Heidi Viljanen, myöhemmin Mervi Suhonen, Sami Raninen ja Anneli Keränen

Koillisalue 109-115/509-513: aluksi Mervi Suhonen, myöhemmin Tapani Rostedt

Jälkitöitä eri henkilöt tekivät seuraavasti: Kaivausjohtaja Taina Pietikäinen vastasi löytöjen lajittelusta ja luokittelusta, valokuvien, karttojen ja näytteiden luetteloinnista sekä lomakepohjan suunnittelusta kenttälomakkeiden siirtämiseksi tietokoneelle. Lisäksi kaivausjohtaja vastasi kaivauskertomuksen kokoamisesta, editoinnista sekä johdantolukujen kirjoittamisesta. Piirtäjä Tapani Rostedt piirsi valtaosan kartoista puhtaaksi sekä osallistui löytöluettelon laatimiseen. Lisäksi hän laati omien vastuualueidensa kaivauskertomukset. Jokainen opiskelija laati kaivauskertomuksen omalta alueeltaan, piirsi puhtaaksi kartat, sekä syötti omat kenttälomakkeensa tietokoneelle. Jatkossa kaivauskertomuksessa tullaan mainitsemaan eri osioiden kirjoittaja/kirjoittajat.

Työllistettyä työvoimaa (ei arkeologeja) käytettiin jälkitöissä karttojen piirtämiseen ja löytöjen tallentamiseen tietokoneelle (Sauli Sinisalo) sekä löytöluettelon kuvaliitteen piirtämiseen ja löytöjen arkistointiin (Sirpa Pikkarainen).

 

1.3. Kaivaus numeerisesti

Kaivauksen kenttätyöjakso kesti 21 viikkoa (8. 5.-29. 9. 1995), jolloin uutta kaivausaluetta avattiin 524 m² (vuoden 1994 ja 1995 kaivausalueet yhteensä 670 m²). Peltokerrosta poistettiin kaivinkoneella (n. 350 m²), lapioilla, osittain myös lastoilla; osa lapiolla kaivetusta peltokerroksesta seulottiin (n. 120 m²). Kokonaispinta-alasta historiallisia rakenteita tai pohjasaveen kaivettua on noin 450 m², sekä yhä jäljellä olevia esihistoriallisia kerroksia n. 220 m². Esihistoriallisia, sekoittumattomia kerroksia kaivettiin lastalla noin 26 m³. Kenttätöissä arkeologista koulutusta saaneet henkilöt tekivät töitä 25,5 ja ei-arkeologit 37 miestyökuukautta.

Raision kaupunki myönsi kaivauksen juokseviin kustannuksiin 54 000 mk, josta maksettiin työtilan vuokra, kaivinkonekustannukset, yhdeksän ¹⁴C-ajoitusta sekä kaikki materiaalit ja välineet. Kaupunki vastasi myös työllistettyjen ja koululaisten palkoista. Anneli Keräsen ja Lilli Kojamon palkat maksoi Turun yliopisto, arkeologian opiskelijat tekivät töitä kesäopintotuella.

2. MENETELMÄT

Jo vuoden 1994 kaivauksissa pyrittiin kaivamaan ns. luonnollisten kerrosten menetelmällä, jossa maata ei poisteta teknisesti tietyn paksuisina kerroksina, vaan kerroksen paksuus määräytyy muinaisjäännöksen luonnollisten kerrosten mukaan. 1994 tässä pyrkimyksessä epäonnistuttiin osittain siksi, että arkeologista työvoimaa oli liian vähän ja luonnollisia, selvärajaisia »kerroksia» ei juuri havaittu, vaan maa oli hyvin läiskikästä. Etukäteen ei osattu varautua siihen, miten näitä läiskiä pitäisi kaivaa ja dokumentoida.

Vuoden 1995 kenttätöiden suunnittelu aloitettiinkin pohtimalla sitä, miten kaivausmetodia ja dokumentaatiota voitaisiin kehittää tarkemmaksi. Myös kenttätöihin osallistuneet harjoittelijat pohtivat näitä kysymyksiä ja laativat aiheesta kirjalliset esitykset. Tärkeäksi kysymykseksi nousi asuinpaikan sisäinen stratigrafia ja sen dokumentointi kentällä. Aiheeseen tutustuttiin lukemalla E. C. Harrisin teos Principles of Archaeological Stratigraphy (1979), lisäksi soveltuvin osin artikkeleita E. Harrisin, M. R. Brownin ja G.J. Brownin toimittamasta teoksesta Practices of Archaeological Stratigraphy (1993). Kenttätyömenetelmän opettelemiseksi ja kehittämiseksi kaikki kenttätöihin osallistuneet arkeologit tapasivat useita kertoja. Kenttätöiden eri vaiheista, dokumentoinnista, löytöjen taltioinnista sekä näytteiden ottamisesta keskusteltiin vilkkaasti ennen kaivauksen aloittamista.

2.1. Stratigrafia ja Harrisin matriisi - periaatteet

M. Suhonen

Harrisin matriisiksi kutsutussa metodissa periaatteena on, että jokainen maakerros, rakenne tms. kaivetaan ja dokumentoidaan omana kokonaisuutenaan, josta käytetään nimitystä yksikkö (engl. unit). Yksikön kaivamisen yhteydessä siitä tehdään yksikkökartta (kuva 1) ja tarpeen mukaan otetaan valokuvia. Yksikkökartta piirretään mielellään läpinäkyvälle muoville ja siihen merkitään tarpeelliset koordinaatit. Karttaan voidaan harkinnan mukaan merkitä myös erillisiä löytöjä tai löytökeskittymiä, joille ei siis mitata omia koordinaatteja. Löydöt ja mahdolliset näytteet otetaan talteen yksiköittäin. Kukin yksikkö saa juoksevan numeron ja siitä täytetään dokumentaatio- eli ns. yksikkölomake, johon havainnot kirjataan.

(Kuva 1. Esimerkki yksikkökartasta [Harris 1979: 74].)

Keskeinen yksikkölomakkeeseen kirjattava tieto on yksikön stratigrafinen sijainti eli sen suhteellinen sijainti ylä- ja alapuolella sekä vieressä oleviin yksiköihin nähden. Stratigrafista kontekstia koskevien tietojen perusteella rakennetaan itse matriisi (kuva 2). Koska yksikön stratigrafinen asema on välttämättä seurausta sen syntyhistoriasta, on stratigrafinen matriisi samalla malli kaivetun kohteen relatiivisesta kronologiasta. Kaivauksen etenemisjärjestys on siis teoriassa vastakkainen kohteen syntyhistoriaan nähden. Relatiivinen kronologia on mahdollista sitoa absoluuttiseen kronologiaan ajoittavien löytöjen avulla myös siinä tapauksessa, ettei ajoittavaa materiaalia ole kaikista yksiköistä.

(Kuva 2. Esimerkki matriisista [Harris 1979, 113].)

Yksikkö määritellään maa-aineksensa suhteen homogeeniseksi kokonaisuudeksi, jolla on aina stratigrafinen asema suhteessa välittömään ympäristöönsä (ja vain siihen). Teoriassa yksikön asento voi vaihdella pystysuorasta vaakasuoraan ja sen koko voi niin ikään vaihdella vapaasti. Kaivamisvaiheessa luonnolliset yksiköt asetetaan kaiken muun edelle. Yksiköstä tehtävät havainnot ovat periaatteessa riippumattomia tulkinnasta, eli yksikköä tulee kentällä havainnoida ikään kuin ympäristöstään irrallisena. Jälkityövaiheessa tulkinta perustuu vain dokumentaatiolomakkeisiin ja yksikkökarttoihin tallennettuun informaatioon, jota havaintojen tekijän ennakko-odotukset kentällä ovat vääristäneet mahdollisimman vähän.

 

2.2. Kaivaustekniikka käytännössä

T. Pietikäinen ja M. Suhonen

Harrisin metodia on kehitetty ja käytetty lähinnä kaupunkikaivauksissa (Harris ym. 1993), eikä sen alun alkaenkaan uskottu soveltuvan sellaisenaan Mullin asuinpaikan kaivaukseen. Asuinpaikan sisäisen kronologian ja stratigrafian uskottiin kuitenkin olevan olemassa ja havaittavissa, joten Harrisin esittelemä menetelmä tuntui ainakin stratigrafian dokumentoinnissa käyttökelpoiselta. Mitään varsinaista suomalaiseen peltokohteeseen kehitettyä kaivausmetodia ei tunnettu. Käytännössä jouduttiin jo ennen kentälle menoa sopimaan eräistä menettelytavoista, jotka olivat kompromisseja puhtaan Harrisin metodin ja perinteisten menetelmien välillä.

 

2.2.1. Yksikkö ja sen kaivaminen

Kesän 1994 kaivauksesta tiedettiin, että asuinpaikan »perusmaa-aines» oli hyvin savista tai lähes puhdasta savea. Niinpä yksikön tulkitseminen vain maa-aineksensa suhteen homogeeniseksi saattoi johtaa tulkintavaikeuksiin, koska esim. kahden erilaisen saven erottaminen erillisiksi yksiköiksi perustuu luonnollisemmin väri- kuin maa-aineseroon. Niinpä yksikkö-käsitettä päätettiin tulkita väljästi siten, että yksikön raja voitiin määritellä tapauskohtaisesti paitsi maa-aineksen myös värin tai löytöaineiston vaihtelun mukaan aina, kun se oli tarkoituksenmukaista. Käytännössä yksiköiden havainnointi ja numerointi jäi kunkin ala-aluevastaavan huoleksi ja perustui siis jokaisen omiin tulkintoihin yksikkö-käsitteestä. Etukäteen ei pohdittu, millaisissa stratigrafisissa yhteyksissä yksiköt voisivat keskenään olla. Jälkitöiden yhteydessä kävi ilmeiseksi, että eri aluevastaavilla oli hieman toisistaan poikkeavia käsityksiä stratigrafia-käsitteestä sekä eri tilanteiden dokumentoinnista.

Stratigrafista menetelmää noudattaen yksiköt piti kaivaa kokonaisuudessaan kerralla pois. Etukäteen kuitenkin pohdittiin mahdollisten paksujen yksikköjen kaivaustapaa. Sovittiin, että ne voitaisiin »siivuttaa» kymmenen sentin kerroksiin, jotta mahdollinen löytöjen keskittyminen tulisi paremmin dokumentoiduksi. Samoin haluttiin välttää kuoppien ja portaiden syntymistä kaivausalueelle, koska niillä on taipumus sortua ja siten sotkea stratigrafiaa.

Kaivausalueella esiintyvät rakenteet muodostivat esityövaiheessa ongelman. Puhdasoppisesti Harrisin menetelmällä kaivettaessa profiileja ja leikkauksia ei käytetä, koska ne voivat pahimmillaan tuhota tai estää havainnoimasta stratigrafisia yhteyksiä. Profiilien katsotaan olevan rekonstruoitavissa paperilla jälkikäteen. Pitkien pohdintojen jälkeen tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että rakenne on selvin (helpoimmin tulkittavissa) leikkauksessa ja että tuntui hyvin epätodennäköiseltä pystyä jälkikäteen rakentamaan profiili pelkistä tasokartoista. Päätettiin, että harkinnan mukaan rakenteita kaivettaisiin leikkauksiksi ja että sopiviin paikkoihin jätettäisiin seisovia profiileja. Kumuloituvien profiilien käyttökelpoisuutta oli tarkoitus kokeilla.

 

2.2.2. Yksikön dokumentointi

Havaitulle yksikölle annettiin numero (jonka numeerisella arvolla ei ole mitään tekemistä yksikön stratigrafisen järjestyksen kanssa), ja tämän jälkeen yksiköstä täytettiin havaintolomake (liite 2). Lomake suomennettiin soveltuvin osin englanninkielisestä mallilomakkeesta (Harris ym. 1993: 39); sitä ei testattu tai koekäytetty etukäteen. Erityisen tärkeänä pidettiin yksikön mahdollisimman tarkkaa, vapaamuotoista sanallista kuvausta, jota varten lomakkeessa oli runsaasti tilaa. Viereen oli muistutukseksi listattu muutamia havainnoitavia piirteitä (tiiviys, väri, raekoko jne.). Yksikön tarkalla sanallisella kuvailulla haluttiin estää stereotyyppisten ilmaisujen (likamaa, kulttuurimaa) käyttö. Toinen tärkeä kohta lomakkeessa oli yksikön stratigrafista asemaa ilmaiseva laatikosto. Yksikön ylä- ja alapuolelle piti kirjoittaa niiden yksiköiden numerot, jotka olivat olleet fyysisesti sen ylä- tai alapuolella. Käytännössä laatikostojen täyttäminen oli hidasta ja hankalaa ja useimpien yksiköiden osalta laatikostoja jouduttiin täydentämään kartoista jälkitöiden yhteydessä.

Eri alueille jaettiin »numeroavaruutta» noin sadan numeron verran. Jokaisen aluevastaavan piti huolehtia siitä, ettei käyttänyt samaa numeroa kahteen kertaan. Käytössä oli myös pääkirja, johon käytetyt numerot ja yksikön lyhyt kuvaus piti merkitä. Siitä ei kuitenkaan ollut erityistä hyötyä.

Stratigrafisessa kaivaustavassa suositellaan jokainen yksikkö piirrettäväksi omalle kartalleen ns. yksikkökartaksi. Alun perin olikin tarkoitus käyttää tätä menetelmää täydennettynä noin kymmenen sentin välein piirrettävillä tasokartoilla. Näiden tasokarttojen tehtävänä oli toimia jonkinlaisena tilannekatsauksena, koska yksityisistä maaläiskistä (yksikkökartat) on äärimmäisen vaikea luoda kokonaiskäsitystä alueesta.

Käytännössä osoittautui, että yksikkökarttojen piirtäminen oli aivan liian hidasta ja työlästä (alueella oli paljon pieniä yksiköitä). Karttoja ryhdyttiinkin kentällä piirtämään ns. tilannekarttoina, joita piirrettiin aina silloin, kun tilanne edelliseen karttaan nähden muuttui. Käytännössä muutamia yksikkökarttojakin piirrettiin. Huomattava on, että samassa tilannekartassa esitetyt yksiköt eivät välttämättä ole stratigrafisesti samalla tasolla. Myöskään eri alueilta piirrettyjen karttojen »tilanteet» eivät vastaa toisiaan. Esim. vierekkäisiltä ala-alueilta piirretyt 3. tilannekartat eivät välttämättä sovi yhteen. Karttoja täytyy lukea yhdessä stratigrafisten tietojen kanssa.

Kaivauksen alussa ei sovittu karttamerkistä, jolla voitaisiin osoittaa kahden yksikön välistä stratigrafista suhdetta. Muutamat kekseliäät ala-aluevastaavat ottivat kuitenkin tällaisen merkin käyttöön. Jälkitöissä huomattiin merkin käyttökelpoisuus. Se onkin muistiinpanojen avulla yritetty lisätä sellaisiinkin karttoihin, joihin sitä ei kentällä piirretty. Merkki > tarkoittaa yksikön laajenemissuuntaa toisen yksikön alle niin, että kahden yksikön välillä on havaittu alla-päällä-suhde. Nuolen kärki osoittaa stratigrafisesti ylempänä olevaa. Merkkiä on käytetty myös tilanteissa, joissa varhaisempi yksikkö ei varsinaisesti laajene toisen alle. Tällainen tilanne syntyy, kun myöhäisempi oja tai kuoppa leikkaa varhaisempaa yksikköä.

Tehtäessä kartoista stratigrafiahavaintoja on muistettava, että päällekkäin asetetut kartat saattavat esittää tilanteen virheellisesti »limittäisyystilanteissa» ts. silloin, kun yksiköt menevät päällekkäin vain vähän. Kaivauskoordinaatiston »eläminen» tai erot piirustuskehikon asettelussa eri tilanteita piirrettäessä aiheuttavat stratigrafisia virheitä karttoihin.

Jälkitöissä karttoihin on joidenkin yksiköiden perään lisätty kirjaimia. Tällä puhtaasti teknisellä ratkaisulla on pyritty helpottamaan matriisin rakentamista tilanteissa, joissa sama yksikkö on sekä toisen yksikön päällä että alla (esim. 79A - 157 - 79B). Koska jako on tehty jälkitöissä, eikä kentällä löydöt ja näytteet eivät tässä tapauksessa noudata samaa numerointia (edellä mainitussa tapauksessa löydöt on luetteloitu yksikköön 79 kuuluviksi).

Valokuvia päätettiin ottaa rakenteista ja sellaisista yksiköistä, jotka liittyvät rakenteisiin. Pääasiassa kuvattiin kuitenkin sellaisia tilanteita (tasoja), jotka näkyvät kartoissa. Valokuvat onkin luetteloitu niin, että perinteisen tason sijasta viitataan karttaan, jossa kuvan esittämä tilanne on dokumentoitu. Kun kaivauksessa päästiin siihen tilanteeseen, että uudet alueet oli saatu samaan tasoon vuoden 1994 kaivausalueen (»vanha kaivausalue») kanssa, tilattiin nostolava-auto, jonka avulla päästiin kaivausaluetta kuvaamaan ylhäältä. Normaalisti valokuvaus suoritettiin A-tikkailta.

 

2.3. Löydöt

Etukäteen keskusteltiin paljon siitä, mitä seurauksia ns. massalöytöjen talteenottamisesta yksiköittäin on. Ann-Christin Antell, jonka tehtävänä oli pohtia asuinpaikan toiminta-alueiden tutkimista lähtökohtana löydöstön jakautuminen, ehdotti löytöjen levinnän tutkimista Soar-ohjelman avulla. (Kyseistä ohjelmaa oli käytetty jo vuoden 1994 löytöluettelon laadintaan.) Tällöin löydöt kuitenkin tulisi ottaa talteen siten, että niiden koordinaatit olisi mahdollista ilmoittaa ohjelmaan matemaattisesti - käytännössä ruuduittain.

Turvautuminen löytöjen perinteiseen ruuduttaiseen talteenottoon vaikutti varteenotettavalta ratkaisulta myös pinta-alaltaan laajojen yksiköiden suhteen. Yksikön maa-aineksen homogeenisuuden ei tarvitse merkitä löytöaineiston homogeenisuutta, joten laajalta alueelta saatujen löytöjen paneminen samaan pussiin saattaisi kadottaa informaatiota. Samaa pohdittiin vertikaalisti. Häviäisikö informaatiota, jos useiden kymmenien senttimetrien paksuisen yksikön löydöt eivät saisi erillistä kerrosnumeroa? Miten eri yksiköiden eri kerrokset pidettäisiin järjestyksessä (kyseessähän eivät olisi keskenään vertailukelpoiset kerrosnumerot)?

Pohdinnoissa päädyttiin siihen, että pinta-alaltaan yli yhden koordinaattiruudun (1 m × 1 m) kokoinen ja/tai syvyydeltään yli 10 cm paksun yksikön löydöt otettaisiin talteen ruuduttain (1 m × 1 m) ja/tai »kerroksittain». Näin yhden koordinaattiruudun rajat ylittävän yksikön löydöt saattaisivat päätyä yhdeksään eri pussiin (kuva 3). Pussiin merkittiin tällöin yksikkönumeron lisäksi ruudun koordinaatit. Kaivausalueen koordinaatisto oli sama kuin vuoden 1994 kaivauksessa (ks. Pietikäinen 1995: 3-4). Pienialaisten yksiköiden tapauksessa pussiin merkittiin vain yksikkönumero. Erityisille (ajoittaville) löydöille (metallit, esineet ja niiden katkelmat, keramiikka sekä keskittymät) mitattiin tarkat koordinaatit (x, y ja z).

(Kuva 3. Yhden ruudun rajat ylittävän yksikön löytöjen talteenotto.)

Käytännössä yksiköt osoittautuivat niin pieniksi, ettei ruutuja juuri tarvinnut merkitä. Toisaalta dokumentaatiotyötä oli muutenkin niin runsaasti, että itse kukin alkoi lipsua useiden löytöpussien kirjoittamisesta helpompaan suuntaan. Muutamien laajojen yksiköiden (mm. 79, 364) kohdalla löydöt otettiin talteen 1 m × 1 m ruuduissa, mutta ei eri kerroksissa. Löytöjen talteenoton vaikeus näkyy löytöluettelossa pieninä epäjohdonmukaisuuksina. Osittain vaikeuksia aiheutti myös käytetyn luettelointiohjelman kankeus. On kuitenkin muistettava, että vaikka ruutukoordinaattien kanssa esiintyi ongelmia, yksikkö oli tärkein löytöjen taltioinnin kriteeri.

Alueilta, joilta peltokerros poistettiin lapiolla ja seulottiin, löydöt otettiin vuoden 1994 tavoin talteen 2 m × 2 m:n ruuduissa. Laajennus aloitettiin linjasta y = 502 länteen. Seulomista aloitettaessa ei muistettu tarkistaa ruutujen koordinaatteja 1994 löytöluettelosta. Niinpä uudet ruudut aloitettiin kohdasta 96-97/500-501, kun taas vuonna 1994 peltokerroksen ruudutus oli aloitettu kohdasta 97-98/502-503. Tämä aiheutti metrin »hyppäyksen» peltokerroksen ruudutuksessa linjan y = 502 itä- ja länsipuolisten alueiden välillä. Peltokerroksen löydöt luetteloitiin tämän vuoksi kahdessa osassa. Ensin luetteloitiin linjan y = 502 länsipuolisen alueen löydöt kokonaisuudessaan (metalleista luihin), alueen koordinaatit ovat muotoa: parillinen-pariton/parillinen-pariton. Sen perään luetteloitiin linjan y = 502 itäpuolinen alue, jonka koordinaatit ovat muotoa: pariton-parillinen/parillinen-pariton.

Jälkitöissä löydöt lukuun ottamatta luuta ja metalleja pestiin kevyesti pehmeällä siveltimellä. Tämän jälkeen löydöt lajiteltiin materiaalin mukaan eri ryhmiin. Kaivajia oli opastettu ottamaan talteen kaikki »mikä luontaisesti ei kuulu maahan», eli myös kaikki resentit löydöt taltioitiin. Perusteena oli se, että löytöjen arviointi oli huomattavasti helpompaa, kun ne oli pesty. Toiseksi haluttiin saada tilastoitua, missä yksiköissä ja kuinka paljon resenttejä löytöjä esiintyi. Resentit löydöt on listattu luvussa 6.6 (luettelo resenteistä löydöistä). Löydöt lajitteli arkeologi (lähdekriittisistä syistä sama kuin edellisenä vuonna), käyttäen samoja kriteerejä mm. palaneen saven suhteen kuin vuonna 1994 (ks. Pietikäinen 1995: 6-7).

Löytöluettelo laadittiin Soar-ohjelmalla ja se on tallennettu myös tietokantamuodossa. Luettelo laadittiin seuraavassa järjestyksessä: yksikkö, materiaali, x, y. Materiaalit on järjestetty seuraavan periaatteen mukaisesti: metalliesineet (pronssi, rauta, muut metallit - lähinnä rahoja ja nappeja); liitupiiput; lasi (lasimassahelmet, muut lasiesineet, pullolasi, ikkunalasi); kiviesineet; keramiikka (esihistoriallinen, historiallinen); saviesineet (savikiekot, muut saviesineet, palanut savi); kuona; luu (luuesineet, palanut luu, palamaton luu).

Peltokerroksesta luetteloitiin selvästi resenttejä löytöjä näytteenomaisesti, historiallisiin rakenteisiin kuuluneet löydöt, tiiltä lukuun ottamatta, luetteloitiin järjestelmällisesti.

Löytöluettelo laadittiin käytännössä niin, että löydöt lajitellut arkeologi kirjoitti löytöpussin päälle tiedot, jotka työllistetty tallensi tietokoneeseen. Ajanpuutteen vuoksi päädyttiin luettelosta tekemään löytöjen kuvauksen suhteen varsin niukka (tietokantaa on mahdollista täydentää myöhemmin). Lisäksi löydöistä piirrettiin kuvaliite. Metallilöydöt luetteloitiin konservoimattomina, jolloin suurin osa niistä näytti vain ruosteisilta möykyiltä. Tästä huolimatta niistä otettiin mitat ja piirrettiin kuvat (joihin on siis suhtauduttava varauksellisesti).

 

2.4. Näytteet

S. Lehtinen ja T. Pietikäinen

Vuoden 1994 kaivauksen perusteella Mullin asuinpaikasta tiedettiin, että siitä saatava kasvi- ja eläinjäännösaineisto olisi tutkimuksen kannalta arvokasta ja mielenkiintoista. Edustavan aineiston hankkimiseksi oli näytteitä tarkoitus ottaa runsaasti, monipuolisesti ja suunnitelmallisesti. Näytteiden tarkkaan dokumentointiin tuli myös kiinnittää huomiota.

Makrosubfossiilinäytteitä otettiin harkinnanvaraisesti erityiskohteista (hiilikeskittymät, tulisijat, jätekuopat, keramiikkakeskittymät) ja systemaattisesti parillisten koordinaattipisteiden kohdalta syvyyssunnassa noin kymmenen sentin välein. Maanäytteen tuli kuitenkin aina olla peräisin samasta yksiköstä. Systemaattisten näytteiden kohdalla törmättiin samaan ongelmaan kuin löytöjen kanssa: miten sovittaa matemaattinen (tilastollinen) todellisuus yhteen yksiköiden kanssa? Systemaattiset näytteet päädyttiin ottamaan puhtaan matemaattisesti (joten samasta yksiköstä saattoi tulla useita näytteitä ja useimmista yksiköistä ei yhtään näytettä). Systemaattinen näytteen koko oli vakio, noin 1 litra. Harkinnanvaraisen näytteen koko saattoi vaihdella 0,5 litrasta useisiin litroihin. Näyte piti molemmissa tapauksessa ottaa mahdollisimman pieneltä alueelta (n. 20 cm × 20 cm). Maanäytteet tutki fil. tri Terttu Lempiäinen.

Pienimpien eläinjäännösten talteen saamiseksi oli tarkoituksena seuloa maata systemaattisesti sekä kuivaseulalla ja vesiseulalla. Tätä ei kuitenkaan ajanpuutteen vuoksi tehty. Myöskään erillisiä maanäytteitä eläinjäänteiden löytämiseksi ei alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen otettu.

Maanäytteiden lisäksi otettiin puunäytteitä radiohiiliajoituksia ja puulajimäärityksiä varten. Jokaisesta (maa)yksiköstä otettiin myös muutaman ruokalusikallisen verran maata talteen (maalajinäyte = MLN), vaikka mitään erityistä käyttöä näille näytteille ei vielä kentällä päätetty. Kaikista muista paitsi maalajinäytteistä pidettiin kentällä kirjaa (ks. luettelot 6.4.1 ja 6.4.2).

 

2.5. Syntyneet dokumentit ja käytetyt tietokoneohjelmat

T. Pietikäinen

Kaivauksessa syntyneet dokumentit haluttiin saada mahdollisuuksien mukaan tietokantamuotoon. Kenttätyövaiheessa ei haluttu asettaa rajoituksia tai kaavoja käytettyjen termien tms. suhteen, vaan päinvastoin haluttiin ehdottomasti eroon kaavamaisista ilmauksista. Kun vielä otetaan huomioon se, että yksikkökaivauksessa sirpalemaista tietoa saadaan kentällä valtavasti, oli aineiston tutkimuskäytön kannalta välttämätöntä syöttää dokumentit tietokoneeseen.

Löydöt luetteloitiin Soar-ohjelmalla, joka tekee löytöluettelosta tietokannan. Ongelma muodostui yksikkölomakkeesta, jonka avulla hankittujen tietojen muuttamiseksi tietokantamuotoon ei ollut mitään valmista formaattia tai ohjelmaa. Käytännössä erilaisten ohjelmien vertailuun ei ollut mahdollisuutta, vaan oli käytettävä saatavilla ollutta Paradox-ohjelmaa. Paradoxilla tietokannaksi tallennettiin yksikön kuvausosa, sijaintitiedot sekä tieto siitä, missä kartoissa yksikkö näkyy (ks. yksikköluettelo 6.5). Vaikeuksia tuotti vapaamuotoisen kuvausosan muuttaminen kaavamaiseen muotoon. Pohdintojen ja taulukon koekäytön jälkeen tultiin siihen tulokseen, että tietokannasta saatava hyöty oli suurempi kuin vapaamuotoisen kuvauksen menetyksestä koitunut haitta. Paradox-taulukkoon varattiin kuitenkin tilaa lyhyelle vapaamuotoiselle kuvaukselle.

Yksikkölomakkeissa esitettyjä stratigrafiatietoja (laatikostot) ei ole siirretty tietokoneeseen. Stratigrafiahavainnot täytyykin poimia alkuperäisistä lomakkeista.

BASP-ohjelmapaketissa (The Bonn Archaeological Statistics Package) on matriiseja piirtävä ohjelma, joka laatii siihen yötetyistä päällä-alla-suhteista kaavion. Ohjelma ei kuitenkaan esitä kaikkia yhteyksiä ja toisaalta se poistaa matemaattisiksi itsestäänselvyyksiksi katsomansa yhteydet, joten pelkkä matriisi ei ole täydellinen esitys kaikista kentällä havaituista stratigrafisista suhteista. (Ohjelmasta enemmän: Irmela Herzog, »Computer aided Harris Matrix generation» teoksessa Practices of Archaeological Stratigraphy)

Jälkitöissä pyrittiin laatimaan matriisit kaikilta kaivetuilta alueilta BASP-ohjelmalla. Stratigrafiahavaintoihin havaittiin kuitenkin liittyvän tulkintaa, puutteita ja ristiriitaisuuksia, joten tietokoneella kaavamaisesti tehty matriisi ei johtanut oikeaan tulokseen. Matriisia ei voidakaan pitää teknisenä kaivausdokumenttina. Sen rakentaminen vaatii tutkimusta ja tulkintaa rakenteista, eikä sen toteuttaminen ole jälkitöiden yhteydessä mahdollista.

 

2.6. Ongelmia kaivausmenetelmän toteutuksessa

T. Pietikäinen

Edellä esitetyssä on jo tuotu esille, että huolellisesta suunnittelusta ja aiheeseen paneutumisesta huolimatta uuden kaivaustavan kanssa syntyi ongelmia eikä kaikkia suunnitelmia kyetty toteuttamaan käytännössä. Kaivauskertomuksessa yritetään parhaan mukaan tuoda julki kaikki virheet ja epävarmuustekijät, joihin on törmätty. Uuden kaivausmetodin käyttöönotossa ja opettelussa on vaikeutensa, ja onkin jo lähdekriittisistä syistä hyvä dokumentoida erilaisia seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet saavutettuun tulokseen.

Kaivamiseen ja dokumentointiin vaikutti hyvin paljon se, että kaikki arkeologit olivat kokemattomia käytetyn menetelmän suhteen. Kenelläkään ei ollut riittävää rutiinia ja näkemystä siitä, miten dokumentointi olisi sujunut rivakammin. Arkeologeja oli kerrallaan kaivajiin nähden liian vähän, lisäksi ala-alueista vastanneet arkeologit vaihtuivat kesken kaivauksen. Koululaiset eivät selvästikään ole parhaita kaivajia stratigrafisessa menetelmässä. Mekaanisten kaivausohjeiden puuttuessa jää paljon kaivajan havaintokyvyn varaan. Milloin yksikkö loppuu ja uusi alkaa, mitkä löydöt kuuluvat mihinkin yksikköön? Ala-alueisiin jako tehtiin mekaanisesti, ei muinaisjäännöksen luonnollisten osien mukaan (selviä rajoja ei ollut näkyvissä kun jako tehtiin). Kaivauskertomus on myös laadittu ala-aluerajojen mukaan, vaikka yksiköt ja rakenteet eivät näitä rajoja noudattaneetkaan (kartat on piirretty ala-alueittain).

Runsaasta esityöstä huolimatta jälkitöiden yhteydessä kävi ilmeiseksi, että arkeologisella henkilöstöllä oli erilaisia ja poikkeavia käsityksiä dokumentoinnista. Tähän vaikutti paljolti se, että kaivausjohtaja T. Pietikäinen vastasi muiden arkeologien tavoin omasta ala-alueestaan, eikä huolehtinut tarpeeksi tarmokkaasti siitä, että eri ala-alueiden dokumentaatio olisi pysynyt yhtenäisenä. Toisaalta etukäteen oli sovittu, että opiskelijoiden piti harjoitella työnjohtoa ja itsenäistä päätöksentekoa, eikä kaivausjohtajan ollut alun perinkään tarkoitus puuttua joka asiaan.

Itse yksikkö-käsite ja sen stratigrafiset ominaisuudet aiheuttivat hämmennystä. Kaikkia erilaisia stratigrafiatilanteita ei osattu kuvitella etukäteen, ei myöskään pohtia niiden dokumentointia. Muistettava on, että kyseessä olevassa asuinpaikassa kerrostumat eivät ole erityisen selvärajaisia ja että pellon kyntö oli rikkonut kerroksia viistosti, minkä vuoksi saattoi vaikeatulkintaisesti olla esillä stratigrafisesti hyvinkin eriaikaisia yksikköjä. Yksikkökuvausten (myös stratigrafian) kohdalla mielessä on pidettävä eri ihmisten taipumus hahmottaa ja kuvailla ilmiöitä eri tavoin.

Erikseen mainittakoon juhannuksesta elokuun puoleen väliin jatkunut lähes sateeton jakso, joka vaikeutti suunnattomasti kaivamista. Maa kuivui tasaisen harmaaksi, jolloin yksiköt ja niiden rajat hävisivät näkyvistä.

3. HAVAINNOT

3.1. Peltokerros

T. Pietikäinen

Kaivaus aloitettiin pintavaaitsemalla kahden metrin välein alue, jota ei ollut kesällä 1994 vaaittu. Osa pellosta tosin oli veden peitossa eikä vaaituslukuja saatu.

Vaaituksen jälkeen ryhdyttiin poistamaan peltokerrosta. Se pyrittiin poistamaan kokonaan kaivinkoneella vuoden 1994 kaivausalueen pohjoispuolelta. Kerroksen poisto koneellisesti lopetettiin, kun näkyviin tuli peltomullasta poikkeavia läiskiä. Värjäymien todettiin olevan yhteydessä historialliseen rakenteeseen, niistä löytyi tiiltä ja laastia. Linjasta x = 113 pohjoisemmaksi ei ensimmäisessä vaiheessa päästy koneellisesti, koska maa oli liian vetistä ja pehmeää.

Ruuduissa 94-106/494-502 sekä 94-96/502-513 kaivinkoneella poistettiin lähinnä vain turvemaista sitkeää pintakerrosta. Näissä ruuduissa peltokerros haluttiin seuloa, koska peltoon uskottiin tällä alueella muokkautuneen rautakautisia rakenteita. Hieman enemmän (ei kuitenkaan kokonaan) peltomultaa poistettiin koneellisesti alueelta 97-109/513-515.

Kaivinkoneella poistettiin varovasti myös vuoden 1994 kaivausalueen päältä täyttömaata. Se oli kuitenkin hyvin vaikeaa, koska alueella olleet kivet osuivat koneen kauhaan. Muutamia kiviä siirtyikin paikaltaan. Suurin osa maasta jätettiin käsin poistettavaksi.

Kartassa 2 on esitetty pintavaaitusluvut sekä vaaitus sen jälkeen, kun peltoa oli poistettu kaivinkoneella ensimmäisen kerran.

Ruuduista 94-106/496-502 sekä 94-96/502-513 peltokerrosta poistettiin 2 m × 2 m:n ruuduissa lapioimalla. Poistettu maa seulottiin 8 mm:n silmäkoon seuloilla. Työhön osallistui 5-8 työntekijää. Runsaan kolmen viikon aikana saatiin seulottua noin 90 m² maata (sade vaikeutti työtä). Lapioilla ei kaivettu aivan suoraan sekoittumattomaan kerrokseen, peltokerrosta jätettiin tarkoituksellisesti lastoilla poistettavaksi.

Peltokerroksesta havaittiin, että tumma, nokipitoinen ja kuohkea (multainen) peltokerros rajoittui peltoalueen kaakkoisimpaan pohjukkaan. Maa muuttui huomattavan saviseksi länteen ja pohjoiseen edettäessä. Tumminta ja hiilisintä maa oli alueella 94-105/500-515. Paikoitellen (yksittäisissä ruuduissa) oli runsaasti mureneviksi palaneita kiviä. Linjan y = 498 länsipuolella löytöjä (savitiivistettä, keramiikkaa) tuntui olevan vähemmän. Ruuduista 100-101/494-495 tulleet löydöt olivat lähinnä resenttejä (tiiltä, lasia), joten linjan y = 496 länsipuolisia ruutuja ei katsottu aiheelliseksi seuloa.

Peltokerroksesta tuli esiin alueen etelälaidassa länsilounais-itäkoillis-suuntaisia vaalean sitkeän saven harjanteita ruuduissa 94-97/498-503. Peltokerroksen havaittiin jatkuvan harjanteiden alle. Lisäksi saven seasta ja sen alta tuli mm. tiiltä ja muovia. Harjanteet olivat samansuuntaisia kuin pellon kyntöurat. Savi poistettiin dokumentoimatta, koska se oli selvästi sekoittuneen kerroksen päällä. Mahdollista kuitenkin on, että savi on aikoinaan kuulunut rakenteeseen, jonka pellon kyntö oli rikkonut.

Paikoitellen peltomullan poistamisessa oli ongelmia. Pellon alaraja oli useimmissa kohdin värjääntynyt hyvin tummaksi ja sitä kaivettiin turhankin varovaisesti. Toisaalta peltokerroksen rippeitä poistettiin välillä niin kirkkaassa auringonpaisteessa ettei maan muuttumista sekoittumattomaksi havaittu. Yleensä resentit häiriöt (ojat ja kuopat) oli varsin helppo erottaa, jos maa oli riittävän kosteaa.

Peltokerroksen alta paljastuneessa tasossa näkyi vaaleita saviläiskiä, tummanharmaata karkeaa sekä valkoista puuterimaista silttiä, oranssinkeltaisia raitoja, joissa oli paljon palanutta savea, nokiläiskiä, hiiltyneitä ja maatuneita puujäänteitä, sekä tummaa (tummanruskeaa) likaisen tuntuista maata. Alueella 92-104/494-500 näkyi selvästi samansuuntaisia kyntöjälkiä vielä ensimmäisen tason pinnassa. Paikoitellen pellon alta paljastui puhdas pohjasavi.

Koska esihistorialliset löydöt vähenivät selvästi pohjoiseen päin edettäessä, alueella 107-115/498-508 maata ei enää seulottu (osa peltokerroksesta oli jo poistettukin kaivinkoneella). Maa lapioitiin kottikärryihin, jossa sitä tarkasteltiin jonkin verran ja havaitut löydöt otettiin talteen. Joitakin ämpärillisiä maata seulottiin kokeeksi. Lähes kaikki löydöt olivat resenttejä.

Kaivausalueen pohjoisosan kuivuttua tarpeeksi peltokerrosta poistettiin lisää kaivinkoneella (linjan x = 113 pohjoispuolelta). Maata poistettiin niin, että pohjoisreunassa saatiin puhtaan saven raja näkyviin. Tämän vuoksi kaivausalueen muoto on epäsäännöllinen. Alueella 116-120/484-512 peltokerroksen alta tuli näkyviin värjäymiä, kiveyksiä sekä maatuneita puita, jotka näyttivät historialliseen aikaan kuuluvilta (löytöinä lasia ja tiiltä). Alueesta piirrettiin kartta heti maanpoiston jälkeen (kartta 3). Ruuduissa 117-119/486-487 tehtiin kaivinkoneella kokeeksi syvempi kuoppa, jolloin eteen tuli suurehkoja kiinteitä kiviä. Havainnointia haittasi kohoava vesi eikä kiviä voitu kaivaa kunnolla esiin.

Kaivinkoneella poistettiin hieman lisää maata myös linjan y = 496 länsipuolelta, koska peltokerroksen seulonnassa oli todettu, ettei esihistoriallisia löytöjä juurikaan tullut tältä alueelta. Alueelta paljastui pientä kiveystä, jonka joukossa oli tiiltä.

Kaivausalueesta piirrettiin kartta (3 ja 4), johon merkittiin seulotut, lapiolla tai kaivinkoneella kaivetut ruudut, sekä pohjoisreunan havainnot ja vaaitukset peltokerroksen poiston jälkeen. Muista ruuduista piirrettiin varsinaiset tasokartat peltokerroksen alta paljastuneista rakenteista ja värjäymistä (kartat 6, 7, 23, 24, 40 ja 64).

Kaikki maaperään luontaisesti kuulumaton pyrittiin ottamaan pellon seulonnassa talteen. Löydöt lajiteltiin pesun jälkeen. Vain joitakin resenttejä löytöjä otettiin peltokerroksesta talteen, muista tehtiin lista (ks. luku 6.6).

Vuoden 1994 kaivausalueen keskelle jätetty profiili x = 102,50 kaivettiin pois noudattaen vanhaa kerrosjakoa (vaaituslukuja seuraten). Kaivetuista tasoista piirrettiin kartat, jotka rasteroitiin samoin kuin vuoden 1994 kartat (kartta 81). Profiilista tulleet löydöt otettiin talteen kerroksittain ja ruuduttain.

Vuoden 1994 kaivausalueen ja uuden kaivausalueen väliin jäi länsireunassa noin 10 cm leveä kannas. Ruudussa 104/502 tästä kannaksesta löytyi keramiikka- ja eläimenluukeskittymät. Ne löytyivät aivan peltokerroksen alta, mutta jo sekoittumattomasta maasta. Aivan keramiikan alla (sisäpinta alaspäin) oli ohut kerros hyvin mustaa maata, joka otettiin kokonaisuudessaan maanäytteeksi. Sen alta löytyi tuhkanharmaata silttimäistä maata (jolle on yksikkönumero). Luukeskittymälle annettiin oma yksikkönumero.

 

3.2. Eteläreuna (92-97/496-512)

S. Lehtinen, J. Harjula ja A. Keränen

Kartat 6-22
Kartat 6 ja 7

Vuoden 1994 kaivausalueen eteläpuoliselta alueelta pyrittiin poistamaan peltokerros mahdollisimman täydellisesti ennen ns. ensimmäisen tason dokumentointia. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan peltokerrosta oli tuossa vaiheessa jäljellä vielä melko runsaasti erityisesti alueen etelä- ja itälaidalla.

Ns. ensimmäisen tason dokumentoinnin jälkeen (kartat 6 ja 7) yksiköille annettiin numerot. Tässä vaiheessa näkyvissä ei ollut juuri mitään erityistä. Lähes kaikki yksiköt olivat vielä sekoittuneita. Maininnan arvoisia ovat yksiköt 207, 221, 222 ja kohdassa 95-96/510-511 sijainnut kuoppa (kartta 7).

Yksikkö 207 (95-97/500-503, katso myös kartta 23) koostui itä-länsi-suuntaisesta hiiltyneestä puusta sekä nokimaasta. Maa yksikön päällä ja eteläpuolella oli tummanruskeaa ja tahmeaa (208). Yksikkö 207 rajautui pohjoisosastaan vuoden 1994 kaivausalueen eteläreunaan. Yksikkö 221 (96-97/503-504) oli myös vuoden 1994 kaivausalueen eteläreunan tuntumassa. Yksikkö koostui pohjois-etelä-suuntaisista vaaleista hiekkalinjoista, punaisista karkean hiekan tai hienon soran muodostamista linjoista sekä puusta, hiilestä ja noesta. Yksikkö 222 (95-96/504-505) koostui oranssinvärisestä puuterimaisesta hiekasta ja sisälsi runsaasti hiiltä ja nokea. Kohdassa 95-96/510-511 sijaitseva kuoppa oli todennäköisesti vuonna 1986 tehty koekuoppa.

Yksikkö 200 (92-97/498-508, kartoissa 6 ja 7) oli tummanruskeaa rasvaista maata, jonka seassa oli nokea ja hiiltä erityisesti yksikön itäpäässä. Yksikkö osoittautui ohueksi ja se oli vielä sekoittunutta. Yksikön alta tuli sen laajuudesta johtuen useita uusia yksiköitä.

Kartassa 6 näkyy lisäksi yksiköt 203 (karkeaa hiekan sekaista tummanruskeaa maata), 204 (hiekan ja hiilen sekainen kapea itä-länsi-suuntainen linja, jossa oli runsaasti hiiltä, nokea ja puunhituja) sekä 205 (keltaista ja ruskeaa hiekkaa, jonka seassa oli tummaa rasvaista maata).

Peltokerrosta oli paikoitellen jäljellä vielä ohuelti (kartta 7). Poikkeuksena mainittakoon alueen eteläreuna (ruudusta 92-94/501-502 itään), jossa hyvin irtonaiselle ja peltokerrosta muistuttavalle maalle ei tuntunut tulevan loppua. Peltokerrosta poistettiin paikoitellen jopa n. 10-15 cm. Kaivaminen lopetettiin hienojakoisen tumman- ja vaaleanruskean hiekansekaisen maan tullessa vastaan (246,92-96/500-510). Maa oli kuitenkin vielä tässäkin vaiheessa melko irtonaista ja sekoittunutta.

Todettakoon, että monet peltokerroksen alta tulleet yksiköt olivat vielä sekoittuneita, niistä tuli runsaasti resenttejä löytöjä (ks. luku 6.6, luettelo resenteistä löydöistä).

Yksiköitä ryhdyttiin kaivamaan pois niiden stratigrafian mukaisessa järjestyksessä. Ensimmäisinä poistettiin selvät savialueet 201, 202, 206, 216 ja 220. Kaivausaluetta myös laajennettiin kaksi metriä länteen päin alueelle 92-96/496-498. Esiin tuli pääasiassa vain hyvin kovaa ja likaisenruskeaa, sekoittunutta savea (231) sekä vähän itä-länsi-suuntaista maatunutta puuta (230, kartta 8).

Kartat 8, 9, 10 ja 11

Kellertävänharmaan hiili- ja nokipitoisen saven 220 alta paljastui hieman lisää hiiltynyttä puuta (207) sekä yksikköä 208 muistuttavaa tummanruskeaa tahmeaa maata (228). Toisen savialueen kellertävänharmaan noensekaisen kovan saven (216) alta tuli pääasiassa maatunutta puuta (232).

Kellertävän harmaan kovan saven 206 alta tuli pääasiassa tahmeaa tummanruskeaa, osin hiilipitoista maata (208) sekä puujäänteitä (232 ja 236). Yksiköt 208 ja 217 todettiin savenpoiston jälkeen samaksi yksiköksi ja ne yhdistettiin yksiköksi 208. Yksikkö 232 oli maatunutta puuta, jonka syiden suunta oli länsilounas-itäkoillinen. Yksikkö 236 koostui karkeasta ruskeasta hiekasta sekä hiiltyneestä puusta. Savialueen 206 poiston yhteydessä yksiköt 218 ja 219 yhdistyivät samaksi yksiköksi 218. Se oli oranssinruskeaa, puuterimaista hiekkaa, jonka seassa oli nokea ja tummaa maata.

Kellertävän saven 201 alta tuli ruskeaa savea ja tummaa hiilipitoista maata (229). Harmaanruskean saven 202 alta tuli ruskeaa hiili- ja nokipitoista, sekoittunutta maata (243).

Yksikön 203 alta tuli pääasiassa oranssin- ja vaaleanruskeaa puuterimaista hiekkaa, jonka seassa oli tiilenväristä soraa sekä runsaasti nokea ja kiviä, joista osa oli palaneita (yksikkö 241). Yksikön 205 alta paljastui useita eri yksiköitä, pääasiassa 241, 242 ja 244. Yksikkö 242 oli mustaa hyvin hiilipitoista murumaista maata, jossa oli paljon kiviä. Yksikkö 244 koostui vaaleasta ja keltaisesta puuterimaisesta hiekasta sekä tummanruskeasta maasta.

Yksikön 200 alta ruuduissa 92-95/498-503 tuli lähinnä yksiköitä 208, 243 ja 408. Alueelta 94-97/504-509 peltokerroksen ja yksikön 200 alta tuli runsaasti uusia yksiköitä. Näistä mainittakoon yksiköt 248, 254, 255, 259 ja 266. Yksikkö 248 oli maatunutta puuta, jonka syyt olivat itä-länsi-suuntaisia. Yksikkö 254 koostui noesta ja hiilestä, yksikkö 255 pohjois-etelä-suuntaisesta maatuneesta puusta sekä hiilestä. Yksikkö 259 oli itä-länsi-suuntainen puu-, hiili- ja nokilinja. Yksikkö 266 koostui tuhkamaisesta harmaasta siltistä, jonka seassa oli hieman nokea.

Yksikköä 221 kaivettiin hieman alaspäin ja se jaettiin kokonaan uusiin yksiköihin (247, 250, 251 ja 258, kartassa 9). Yksikkö 247 oli maatunutta tuoreenväristä puuta, jonka syyt olivat pohjois-etelä-suuntaisia. Yksikkö 250 koostui oranssista ja ruskehtavasta sorasta sekä noesta. Yksikkö 251 oli vaaleanruskeaa puuterimaista hiekkaa. Yksikkö 258 oli laajempi alue, joka koostui tumman- ja vaaleanruskeasta noensekaisesta kovasta maasta.

Yksikkö 241 (93-95/500-503, kartoissa 8 ja 9) laajeni pitkänomaiseksi, itä-länsi-suuntaiseksi kaistaleeksi. Kiviä oli erityisesti 241:n pohjoisreunassa, jossa ne muodostivat kivirivin. Yksikön keskellä kulki saman suuntainen resentti ura, kyntöjälki, jonka kohdalla maa oli harmaanruskeaa (502, kartassa 14).

Kartan 7 esittämän kaivausvaiheen jälkeen alueella 94-97/506-512 maa oli edelleen sekoittunutta. Ruuduissa 95/511-512 yksiköiden 223 ja 225 (kartta 7) alta paljastuivat kivikeskittymät 263 ja 264, jotka molemmat koostuivat halkaisijaltaan n. 10 cm kivistä ja kivien välissä olleesta multaisen tuntuisesta tummasta maasta. Kun yksiköiden 263 ja 264 välissä ollut tiivis sitkeä kellertävä savi 225 (kartta 10) kaivettiin pois, alta paljastui multaisen tuntuista tummaa maata 264 ja hiekkaisen tuntuista ruskeaa savensekaista maata 285, jossa oli hiilenpaloja (kartta 11).

Yksikön 224 (kartta 10) alta paljastui sekoittunutta maata 284 sekä lounais- ja länsipuolelta sekoittunutta maata 268. Yksikön 224 pohjoispuolella oli hiekansekaista multamaata 271. Se laajeni länteen päin suurikokoisen kiven alle (kartta 10).

Yksikön 268 länsipuolella (kartta 10) oleva resentti kuoppa oli todennäköisesti 1986 tutkittu koekuoppa. Sen lounaispuolella oli hienojakoista tumman ja vaaleanruskean hiekansekaista maata 246. Koekuopan pohjoispuolella oli peltokerrosta ja sen pohjoispuolella sekoittunutta maata 270. Yksikön 246 pohjoispuolelta peltokerroksen alta paljastui vaaleaa mullansekaista maata 276 (kartta 10). Yksikön 276 pohjoispuolella olivat yksiköt 272 ja 275 ja niiden pohjoispuolella yksiköt 273 ja 274. Näiden pohjoispuolella on vielä jäljellä peltokerrosta. Yksikkö 275 oli hyvin tummaa, tahmeaa nokimaata ja hiiltä.

Kartat 12 ja 13

Yksikkö 280 paljastui peltokerroksen alta. Se oli tumman maan ja kivien alue (280, kartta 12), joka osoittautui sekoittuneeksi. Yksikköjen 280 ja 258 alta tullut perusväriltään ruskea, hiilensekainen, tahmea maa (290, kartta 15) oli jo sekoittumaton. Se rajautui etelässä sekoittuneeseen kerrokseen (246). Tämä osoittautui ojaksi, joka kulki kaivauksen etelälaidassa suunnilleen kaivauksen eteläreunan profiilia seuraten.

Yksiköiden 246 ja 262 (kartta 13) välinen raja oli epäselvä. Yksikön 262 alta paljastui karkean hiekan sekaista ruskeaa multamaata (286) sekä ruskeaa multamaata (287), jossa oli hiilipaakkuja ja vaalean hienon hiekan laikkuja, jotka olivat tuhkaisen tuntuisia.

Yksikön 258 alta paljastui hyvin tummaa, hienoa, nokista maata (281), jossa oli itä-länsi-suuntaisia hiilenpaloja sekä ruskeaa karkean hiekan sekaista maata (283), jossa oli hyvin tahmeita lounais-koillis-suuntaisia hiilimaajuovia.

Kartat 14 ja 15

Yksiköt 503, 504 ja 508 paljastuivat sekoittuneen yksikön 243 alta (kartta 14). 508 oli tummanruskeaa, pakkaantunutta ja tahmeaa maata, jonka joukossa oli runsaasti hiiltä. Se sijaitsi 241:n länsi- ja eteläpuolella. 508 rajautui lännessä nokiseen, mustaan läiskään, jossa oli hiilen- ja puunpaloja (503). Yksikön 503 länsipuolella, osittain tämän päällä oli ruskeaa, mureaa savista maata, jonka joukossa oli runsaasti hiilihippuja (504).

Yksiköiden 208, 506 ja 507 alta tuli ruskeaa, paikoin hiekkaista, paikoin tiiviimpää maata, joka sisälsi erittäin paljon maatunutta puusilppua (505, kartta 14). Kerros laajeni myös yksikön 241 koko alueelle. Puusilppu, jota yksikössä oli runsaasti, näytti veistojätteeltä. Siitä ei löydetty puuesineitä.

Tasaisen ruskean tiiviin maan (208) alta tullut yksikkö 500 oli kokonaan nokea, jonka joukossa oli vähän puuhippuja (kartta 14). Se rajoittui pohjoisessa osittain hiiltyneiden, osittain maatuneiden puiden muodostamaan tasoon (207, kartta 14), joka tuli myös yksikön 208 alta. Siinä kulki neljä tai viisi itä-länsi-suuntaista, toisissaan kiinni olevaa puulinjaa. Alueen suurin ulottuvuus oli pituus, pisin yhtenäinen puulinja oli noin 1,5 metriä. Puualueen suurin leveys oli 0,5 metriä. Puulinjat olivat paksuimmillaan kahdesta neljään senttimetriä, ne muistuttivat lähinnä lautoja. Idässä puut päättyivät niihin nähden poikittain olevaan kahteen suureen kiveen. Puutasosta 207 otettiin useita näytteitä, joista ajoitettiin kaksi (ks. liite 4, näytteet 6, Su-2713, ja 7, Su-2714).

Yksikön 290 alta tuli kaksi hiiltynyttä puulinjaa (291, kartat 15-16). Linjat olivat lähinnä kohtisuorassa toisiaan vastaan. Puulinjojen liitoskohdan rakennetta ei voinut havaita, koska puut olivat täysin palaneita. Hiilipartikkeleita ei ollut paljon, yksikkö koostui lähinnä mustasta, palaneesta nokimaasta. 291 liittyi itä-länsi-suuntaiseen hiiltyneeseen puulinjaan, 522 (kartat 15-16 ja 18), sekä kahteen pohjois-etelä-suuntaiseen hiiltyneeseen puulinjaan (293). Yhdessä näiden kanssa yksikkö 291 muodosti jonkinlaisen kulman, joskin 291:n yhteys 522:een oli selvempi kuin 293:een.

Nuo kaksi pohjois-etelä-suuntaista puulinjaa (293) jatkuivat pohjoiseen linjasta x = 97. Puulinja 522 puolestaan jatkui itään linjasta y = 506, mutta eri yksikkönumerolla (259, kartat 9, 13 ja 19). Puita ei kaivettu pois, joten on vaikea sanoa miten paksuja ne olivat. Näytteitä otettaessa vaikutti siltä, että hiiltyneet puut muodostivat melko ohuen kerroksen, korkeintaan 2-3 cm paksun. Myös ruudussa 96/504 oli heikosti säilynyt puujäänne (292, kartta 15). Tämä erottui hiilisenä maana, jonka joukossa oli paikoin maatunutta puuta.

Kartat 17, 18 ja 19

Kun yksikkö 241 poistettiin, sen alta tuli ohut kerros tiukkaan pakkaantunutta nokea ja tuhkaa (506) sekä ohutjakoista, erittäin hiekkaista vaaleanruskeaa maata, jonka joukossa oli palaneen kiven muruja (507, kartta 17). Yksikön 241 alta tuli myös erittäin selvärajainen hiiliraita, jonka joukossa oli puuterimaista, vaaleankeltaista ja oranssia maata (509).

Yksikön 290 alta tuli myös uusi maakerros (515, kartta 18). Se oli ruskeaa, kuohkeaa, maatuneita puuhippuja sisältävää maata (vrt. yksikköön 505). Maakerros kattoi suunnilleen saman alueen kuin sen päällä ollut maakerros (290). Kumpikaan näistä kerroksista ei ollut kovin paksu, molemmat olivat alle viiden sentin paksuisia. Näiden kerrosten keskinäisenä erona oli se, että päällimmäisessä ei ollut maatuneen puun palasia, joita alemmassa oli kerroksen koko alueella. Yksikön 290 alta tuli myös pyöreähkö, hiiltä sisältänyt alue (514). Hiilipartikkelit olivat hyvin pieniä, maa oli soransekaista, mustunutta hiekkaa.

Resentti oja leikkaa koko kartan 19 esittämän alueen kahtia. Oja 336 kulkee länsiluode-itäkaakko-suuntaisena sekä vuoden 1995 että vuoden 1994 kaivausalueilla. (Ruutuja 97/506-512 kaivettiin vain siistimistarkoituksessa). Ojan 336 koillisreuna oli hiukan epäselvä, mutta lounaisreunastaan se rajautui selvemmin.

Vuoden 1994 kaivausaluetta siistittäessä paljastui resentti oja 246B, joka näkyi ruudussa 97/512. Sen pohjoisreuna kulki ensin länteen n. 1,3 m ja kääntyi sitten lounaaseen suurikokoista kiveä kohti. Ojan 246B pohjoispuolella oli voimakkaan savista tummaa maata 521. Ojien 336 ja 246B välissä oli selvärajainen alue hiekansekaista multamaata 271. Yksikkö 271 laajeni suurikokoisen kiven länsipuolelle.

Yksikön 268 länsipuolella oli koekuoppa. Sen pohjoispuolella näytti olevan resenttien ojien 336 ja 246B leikkauskohta. Ojien leikkauskohdan ja koekuopan välistä rajaa oli vaikea hahmottaa muuten, kuin että koekuopan maa-aines oli »löysemmässä» kuin ojien sekoittunut maa.

Ojan 336 koillispuolella ja myös siihen liittyen oli sekoittunutta maata 512. Sen pohjoispuolella oli tiivistä savea 513. Itään päin kaivettaessa paljastui karkeaa, tummanharmaata, löysää hiilipitoista hiekkaa, jossa oli tuhkamainen tuntu (516). Yksikön 516 ympärillä havaittiin tummanruskeaa multamaata (517). Kartassa 10 näkyneen yksikön 270 alta tuli sekoittunutta tummaa hiililaikkuista tuhkaisen tuntuista maata (519). Yksiköiden 517, 518, 519 ja 521 väliset rajat olivat huomiotaherättävän suorat pohjois-etelä-suunnassa.

Sekoittuneen maan 511 ja 282 (ruudussa 97/506) eteläpuolella oli ruskeaa karkean hiekan sekaista maata (283), jossa oli hyvin tahmeita lounais-koillis-suuntaisia hiilimaajuovia. Yksikkö 259 oli maatuneen puun ja maan muodostama linja. Ruuduissa 96/507-508 näkyvän korkeuseron rajaamalta alueelta tuli esiin puulinjaa 535, joka saattoi olla samaa puujäännettä kuin 259. Puulinjojen yhteys ei kuitenkaan selvinnyt vuoden 1995 kaivauksessa. Yksiköstä 535 otettu radiohiilinäyte 5 (Su-2712, liite 4) on ajoitettu. Puulinja 259 jatkui länteen.

Yksikön 259 eteläpuolelta paljastui tuhkansekaista ruskeaa maata (295), jossa oli hiililäiskiä sekä tummaa hiilensekaista multamaata (297). Ojaksi paljastuneen laajan resentin yksikön 246 alta tuli esiin löysää tummaa hienon hiekan sekaista multamaata 296, jonka joukossa oli eteläprofiilissa kiinni kaksi hiiltynyttä puujäännettä. Yksikön 296 länsipuolella maa oli löysää vaaleaa, karkeaa, tuhkaiselta vaikuttavaa hiekkaa, jossa oli hiilenpaloja (299).

Puulinja 536 tuli näkyviin (96/508-509), kun yksikkö 275 poistettiin. Yksikkö 294 oli vaaleaa hienoa hiekkaa, jota oli läiskänä 536:n reunassa.

Kartat 20 ja 21

Yksikön 515 alta paljastui kaksi hiekkaista maaläiskää, väriltään kirjavan punaruskeita. Läiskien raekoko vaihteli, toisessa oli suurin osa palanutta kiveä, »hiekkaa» (528, kartta 21), toisen (527) joukossa palanutta kiveä oli vähemmän. Horisontaalisesti nämä näyttivät liittyvän toisiinsa. Yksikön 515 alta paljastui myös lähes kokonaan maatuneesta puusta muodostunut maakerros (530, kartta 18), joka sijaitsi puulinjan 522 eteläpuolella, noin puolen neliömetrin alueella.

Kun hiiltyneet puulinjat (207) poistettiin, niiden alta löytyi lähinnä tasaisen punertavanruskeaa tahmeaa maata (215, kartat 20, 27 ja 37). Lisäksi löytyi tuhkaraita 532. Puiden eteläpuolelta, mustaa, hiilistä maata (500) poistettaessa paljastui samanlaista maata, jota oli ollut myös yksikön 500 päällä (505). Koska ei voi olla varma oliko kyse kuitenkaan samasta yksiköstä (yksikkö 505 olisi tällöin ollut sekä yksikön 500 päällä että sen alla), annettiin alta tulleelle maakerrokselle uusi yksikkönumero (533).

Lännessä, suunnilleen alueella 92-96/497-498, eteläkaista päättyi hieman likaiseen saveen (466). Savi nousi pintaan myös idempänä. Yksikkö 523 (kartassa 20) oli hiilimaaläiskä ja yksikkö 525 pieni savialue, joiden välillä oli hiilipartikkeleita sisältävä vaalea raita (524). Näiden luoteispuolelle ulottui pohjoisesta yksikkö 408 (kartat 20, 37).

 

3.3. Länsireuna (96-111/493-501), kartat 23-39

3.3.1. Länsireunan eteläosa, ruudut 96-101/496-501

T. Pietikäinen

Stratigrafianuolet on merkitty jälkikäteen karttoihin 23, 26-29, 31, 34-37 lomakkeiden ja muistiinpanojen pohjalta. Lomakkeiden stratigrafialaatikoita on täydennetty jälkityövaiheessa karttojen perusteella.

Kartta 23

Osittain kartta 23 voitiin piirtää pilvisenä päivänä, jolloin värjäymät näkyivät parhaiten. Alue linjasta y = 498 länteen oli kuitenkin hyvin savinen. Se kuivui nopeasti tasaisen vaaleanharmaaksi, eikä sitä saatu kaivauksen alkuvaiheessa dokumentoitua kunnolla.

Jo peltokerroksen poistamisen jälkeen näytti selvältä, että alueella 96-101/496-501 oli eroja linjan y = 500 itä- ja länsipuolella. Itäpuolella oli selvästi enemmän kerroksia ja värjäymiä, kun taas länsipuolella läiskikkyyttä oli huomattavasti vähemmän. Peltokerroksen poistamisen jälkeen maa näytti melko tasaisen tummalta ruuduissa 96-101/498-499. Ruuduissa 96-101/500-501 erilaisia värjäymiä oli huomattavasti enemmän - alue oli suorastaan monenkirjava. Linjasta Y =498 länteen maa muuttui nopeasti tasaisen harmaaksi (joitakin pieniä tummia läiskiä lukuun ottamatta). Pellon kyntö lienee tuhonnut kerroksia ja rakenteita viistosti länteen päin (kyntö on mennyt syvemmälle lännessä). Tämä aiheuttikin sen, että alueen stratigrafia oli ongelmallinen. Kynnön tuhoamat kerrokset tulivat näkyviin pieninä erillisinä läiskinä, joista on vaikea sanoa, mitkä ovat aikoinaan kuuluneet yhteen.

Rakenteiden ja kerrosten raja linjalla y = 500 voi olla pelkästään kynnöstä aiheutunut. Toisaalta voi olla mahdollista, että raja onkin osa muinaisjäännöstä ja sillä on merkitystä rakenteiden tulkinnassa. Tämän vuoksi pienetkin läiskät ja yksiköt yritettiin dokumentoida alueella tarkasti, vaikka ne yksinään vaikuttivat melko mitättömiltä.

Kynnön aiheuttaman tuhon lisäksi alueen halkaisee myöhäinen oja. Se ei hahmottunut selvästi heti peltokerroksen poiston jälkeen, vaan se dokumentoitiin aluksi useammaksi likaisen saven yksiköksi (324, 326, 336). Ojan 336 pohjois- ja eteläpuoli käsitellään seuraavassa erikseen, koska alueen stratigrafia on rikkoutunut ojan kohdalla. Eteläpuoliset yksiköt liittyvät kappaleessa 3.2. esitettyihin havaintoihin kaivausalueen eteläreunasta. Pohjoispuolen yksiköt liittyvät kappaleessa 3.3.2. esitettyihin yksiköihin.

Ojan 336 eteläpuolinen alue, kartta 23

Peltokerroksen poiston jälkeinen tilanne oli samanlainen kuin ojan pohjoispuolella. Linjan y = 500 itäpuolella rakenteita ja värjäymiä oli enemmän kuin länsipuolella. Ojan eteläpuoliset rakenteet poikkesivat jossain määrin pohjoispuolisista. Ruuduissa 96/498-501 yksiköt jatkuivat eteläkaistaleelle (200, 206-209).

Peltokerroksen jälkeen paljastuneista yksiköistä kiinnostava oli musta nokikerros (330) ruuduissa 97-98/501. Sen länsipuolella olleet yksiköt 331 ja 333 näyttivät leikkaavan sitä terävärajaisesti. Samoin terävä, leikkaava raja muodostui »kourumaisen» yksikön 210 suuntaan. Yksikkö 210 vaikutti rakenteelta, maa-aines ei ollut sekoittunutta.

Yksikkö 333 paljastui sekoittuneeksi, se oli mahdollisesti vielä peltokerrosta. Yksikkö 331 sen sijaan kutistui pienemmäksi, mutta selvärajaiseksi tumman maan läiskäksi, jossa oli kiviä. Raja muihin yksiköihin päin näytti terävältä myös alempana. Yksikkö tulkittiinkin mahdolliseksi paalunjäljeksi.

Ruuduissa 98/500-501 tuli jo peltokerroksen poistamisen jälkeen näkyviin puujäänteitä. Niistä 337 oli vain pieni hippunen, jonka liittyminen rakenteeseen on epävarmaa (sekoittuneessa yksikössä 333 oli myös pieniä puupaloja siellä täällä). Yksiköt 328 ja 338 vaikuttivat suuremmilta puujäännöksiltä. Ne jatkuivat stratigrafisesti alemmas.

Linjan y = 500 länsipuolelta paljastui peltokerroksen alta muutamia laaja-alaisia yksiköitä, jotka olivat stratigrafisesti alhaalla. Näistä yksiköistä 408 oli lähes samanlaista kuin ojan pohjoispuolella yksikkö 307. Se oli väriltään tummaa, savipitoista hienojakoista maata, jossa oli runsaasti savi- ja nokipilkkuja. Tämä yksikkö näytti olevan pohjasaven kaltaisen likaisen saven 466 päällä. Ojan 336 reunassa oli likaista, tummaa savea (342A). Se vaikutti samanlaiselta maalta kuin ojan pohjoispuolinen savi 319. Mainittujen yksiköiden lisäksi alueella oli pieniä silttiläiskiä (214, 332, 335, 339, 348).

Linjan y = 498 länsipuolella maa kuivui hyvin nopeasti, eikä sitä saatu dokumentoitua kunnolla. Maa-aines vaikutti lähes puhtaalta savelta. Ruuduissa 97-98/497 olleet pyöreähköt soraläiskät (349 ja 400) olivat alueen ainoat ympäristöstään poikkeavat yksiköt.

Kartta 26

Nokikerroksen 330 alta paljastui maatunut puutaso 420, jossa oli kolme toisistaan erottunutta puujäännettä rinnakkain. Maatuneista puista ei enää erottanut, olivatko ne aikoinaan olleet lautoja vai lankkuja. Puutason eteläpuolella yksikön 418 joukossa oli pidemmälle maatuneita puuhippusia, joiden syiden suunta oli kuitenkin sama kuin yksikön 420. Nämä heikot puujäänteet eivät saaneet omaa yksikkönumeroa. Maa puiden (myös 420) alla oli harmahtavan ruskeaa hienojakoista silttiä (418). Puutason päällä oli pieni tuhkaiselta vaikuttanut läiskä (419). Yksiköstä 420 otettu puunäyte on ajoitettu (näyte 8: Su-2715).

Puutasoon 420 liittynevät myös puujäänteet 328 ja 338, joista 338 saattaa olla jopa samaa puuta kuin keskimmäinen tason 420 puista. Puujäänteet leikkautuivat terävästi yksikköön 331.

Maatuneiden puujäännösten lisäksi nokikerroksen 330 alta löytyi täysin hiiltyneitä puujäänteitä (414-417). Nämä hiiltyneet puut olivat stratigrafisesti maatuneiden puiden päällä. Hiiltyneet puut 415, 416 ja 417 olivat suunnassa pohjoinen-etelä, maatuneet puut 420 suunnassa itä-länsi. Yksiköstä 415 on ajoitettu radiohiilinäyte 9 (Su-2716).

Kartta 37

Kartassa 26 esitettyjen puiden alta löytyi karkeaa, maatuneen puun ja hiekan sekaista silttiä (430), valkoista hienojakoista silttiä (431) sekä tummanruskeaa humusmaista maata (334). Melko laaja-alainen, puujäänteiden 207 (ks. luku 3.2) alta tullut yksikkö 215 oli punertavanruskeaa, hyvin savipitoista maata. Yksikkö rajautui pohjoisreunassaan nokiraitaan 427. Sen pohjoispuolella oli yksikkö 212, joka oli hiekansekaista humusmaista maata.

Kiinnostavaa ruuduissa 96-98/500-501 oli se, että kaikki yksiköt näyttivät noudattavan samaa suuntausta. Lisäksi näytti siltä, että yksiköiden suunta oli jokseenkin suorassa kulmassa ojan 336 pohjoispuolella olleiden yksiköiden suunnan kanssa.

Linjan y = 500 länsipuolella karttojen 23 ja 37 esittämät tilanteet ovat erilaiset, vaikka yksiköitä ei peltokerroksen poistamisen jälkeen kaivettu. Erot johtuvat siitä, että aluetta siivottiin valokuvausta varten, jolloin yksiköt muuttuivat hieman. Lisäksi maan kostuttua yksiköt näkyivät paremmin kuin kaivauksen alkuvaiheessa.

Ojan 336 pohjoispuolinen alue, kartta 23

Yksikkö 305 oli hyvin ohut (1-5 mm), musta, nokinen kerros, jonka alta tuli n. 5 mm paksu, läiskikäs, murea savi 306. Yksikkö 306 ei näy kartassa 23, koska se jäi täysin yksikön 305 alle. Molemmat yksiköt olivat niin ohuita, ettei niitä saatu poistettua selvästi erillisinä kerroksina. Yksiköt näyttivät liittyvän yhteen. Sieltä täältä löytyneistä pienistä läiskistä päätellen yksiköiden 305 ja 306 kaltaista savi- ja nokimaata lienee alun perin ollut laajemmallakin alueella (99-103/498-500), mutta kerros oli täysin hävinnyt lukuun ottamatta kyseisiä yksiköitä.

Saviläiskät 300, 301 ja 302 olivat erilaista savea kuin 306. Ne olivat vaaleanharmaata, puhdasta ja hyvin sitkeää savea. Yksiköiden muoto viittaisi siihen, että kyntö oli tuhonnut yhtenäisen savialueen, josta oli jäänyt jäljelle pieniä läiskiä. Yksiköt 300 ja 301 poistettiin ja niiden alta löytyi tummanruskeaa hiilistä maata 464.

Ruudut 99/499-500

Saviläiskistä yksikkö 302 oli stratigrafialtaan monimutkaisempi. (Kaivaushavainnot on esitetty kartoissa 27-29.) Sen päällä oli muutamia pieniä yksiköitä (315, 327 ja 345). Ne sijaitsivat aivan ojan 336 vieressä, eikä niiden liittyminen ojaan ole mahdotonta. Kiinnostavaa kuitenkin on, että yksiköt 327 ja 345 olivat maatunutta orgaanista ainetta (puuta).

Saven 302 eteläreuna sukelsi ruuduissa 99/499-500 varsin syvälle ja muodosti n. 5 cm korkean portaan. Lisäksi saven alta paljastui useita pieniä läiskiä (308, 316, 341, 343, 425), joista osa näkyi jo kartassa 23. Yksiköt 308 (maatunut puusilppu), 341 (nokimaa) sekä 343 (tumma, hienojakoinen maa) olivat stratigrafisesti ylimpänä ja ne poistettiin.

Kartassa 29 on esitetty seuraavaksi esiin tulleet yksiköt 316 (likainen, murea savi) ja 318 (ruskehtava, hiekkainen siltti), jotka osittain näkyivät jo pellon poiston jälkeen. Kartassa 23 siltit 317 ja 318 on erotettu kahdeksi yksiköksi lähinnä värieron perusteella. Ne yhdistyivät myöhemmin samaksi yksiköksi (318). Yksiköiden 316 ja 318 poiston jälkeen esiin tulivat laajemmat yksiköt 344 ja 424 (kartta 31).

Ruudussa 99/499 yksikkö 344 sukelsi yksikön 424 alle. Yksikkö 424 oli hyvin tummaa (lähes mustaa) nokipitoista maata, jonka joukossa oli hiekkaa, pieniä kiviä ja silttiä. Vuoden 1995 viimeisessä kaivausvaiheessa vallitsevaksi yksiköksi ruutuihin 99-100/499-500 jäi yksikkö 344. Se oli tummaa, hienojakoista humusmaista maata, jossa ei ollut noki- eikä savipilkkuja. Kartassa 37 on katkoviivalla esitetty raja, jonka pohjoispuolella yksikön väri oli punertavanruskeaa. Yksikkö vaikutti ohuelta, koordinaattipaalun 100/500 ympäriltä yksikkö oli jo täysin hävinnyt ja savi 320A pilkotti esiin.

Edellä kuvatut yksiköt sijaitsivat pienellä alueella - ruuduissa 99/499-500. Yksiköt olivat ohuita, maata ei kaivettu pois montakaan senttimetriä karttojen 23 ja 37 välissä. Oja 336 oli rikkonut osan yksiköistä. Huomionarvoista on, että ruuduissa oli jonkinlaista kerrostuneisuutta, mikä viitannee rakenteeseen. Lisäksi yksiköiden muodostama suunta on kiinnostava. Yksiköt näyttivät muodostavan heikon suorakulmaisen kuvion ruuduissa 99-101/501 olleiden yksiköiden kanssa.

Ruudut 99-101/501

Ruuduissa 99-101/501 oli selvästi enemmän kerroksellisuutta (erilaisia päällekkäin olleita yksiköitä) kuin linjan y = 501 länsipuolella. Ruutujen yksiköt ja mahdolliset rakenteet leikkautuivat vuoden 1994 kaivausalueeseen.

Yksikkö 313 oli mureaa, nokista, likaista savea, joka jatkui Tapani Rostedtin alueelle pohjoisessa. Tämän yksikön alta paljastui yksikkö 374, joka oli karkeudeltaan vaihtelevaa hiekkaista maata. Sen joukossa oli nokea ja palaneita savimurusia. Särmikäs kiviaines vaikutti palaneelta.

Etelämpänä, ruuduissa 99-101/501 esiintyi monia pieniä yksiköitä, jotka muodostivat keskenään mutkikkaan stratigrafian (kts. kartat 23, 31, 34 ja 35). Alueella vuorotteli keskenään pohjois-etelä-suuntaisia pitkänomaisia vaalean siltin (väri vaihteli valkoisesta tummanharmaaseen), hienojakoisen nokimaan sekä täysin maatuneen orgaanisen aineksen läiskiä. Erityisesti silttiin näytti liittyvän nokiläiskiä niin, ettei niiden keskinäisestä stratigrafiasta saanut selvää (nokea löytyi silttiin sekoittuneena).

Kartassa 23 näkyvistä yksiköistä merkittävimmät olivat 311 (täysin maatunutta orgaanista ainetta) sekä monivärinen siltti 322. Kartassa 31 tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Yksikön 311 alta paljastui hienojakoista nokimaata 321. Ruudussa 99/501 oli pieniä yksiköitä useammassa kerroksessa, joista yksikkö 309 oli palanutta savimurua sisältänyt vaihtelevanvärinen siltti (väri vaihteli valkoisesta oranssiin). Kartoissa 34 ja 35 on esitetty ruutujen 99-101/501 tilanteet eri vaiheissa. Huomattavaa on yksiköiden muoto ja suunta.

Kartassa 31 näkyviin tullut yksikkö 402 oli tummaa, lähes mustaa hienojakoista maata. Kartassa 23 yksikkö 322 oli sen päällä. Myöhemmin yksikön raja ympäristöönsä päin oli lähinnä terävä, sillä ei ollut stratigrafista suhdetta muihin yksiköihin. Yksikkö tulkittiinkin mahdolliseksi paalunsijaksi.

Kartassa 30 esitetyssä kaivausvaiheessa hallitsevaksi yksiköksi ruuduissa 99-101/501 tuli karkeahko, monivärinen siltti 404. Tätä melko laajaa silttiläiskää kaivettiin alaspäin muutamia senttimetrejä, jolloin sen väri muuttui tummemmaksi ja ruskeammaksi. Varmuuden vuoksi yksikkö nimettiin uudestaan (404B). Ruuduissa 100-101/501 yksikön 404 alta tullut maa oli hyvin kirjavaa. Tilanne on esitetty kartassa 37.

Linjan y = 501 länsipuoli

Ruuduissa 100-101/498-500 peltokerroksen ja saviyksiköiden 300, 301, 306 poiston jälkeen vallitseva, laaja yksikkö oli 307. Se oli luonteeltaan »peruskulttuurimaata». Se oli väriltään hyvin tummanruskeaa hienojakoista maata, jossa oli melko runsaasti nokea, savipilkkuja sekä punertavanruskeita maatuneelta orgaaniselta aineelta tuntuneita läiskiä. Yksikkö jatkui pohjoisessa Tapani Rostedtin alueelle. Yksikköä ei oikeastaan kaivettu koko kesänä, koska se oli stratigrafisesti alhaalla. Ennen piirtämistä ja valokuvaamista ruutuja kuitenkin puhdistettiin aina sen verran, että yksikkö vähitellen pieneni ja sen väri muuttui tasaisemmaksi. Kartassa 37 sille annettiin uusi numero (442). Yksikkö 442 oli myös hyvin tummaa, hienojakoista humusmaista maata. Sen väri oli kuitenkin tasainen, ei niin läiskikäs kuin yksikön 307.

Ruuduissa 100/499-500 viistosti kulkenut kyntöura katkaisi stratigrafian yksiköiden 307 ja 464 välillä. Alun perin läiskällä 464 ei ollut omaa numeroa, koska se oli samanlaista maata kuin yksikkö 307. Jälkitöissä kuitenkin havaittiin, että matriisin rakentaminen on helpompaa, jos läiskä numeroidaan.

Yksikköä 464 ei varsinaisesti kaivettu pois. Aluetta vain siivottiin ennen piirtämistä ja maanlaatu muuttui. Kartassa 31 näkyvät yksiköt 344 ja 425 olivat hyvin samanlaista maata paitsi keskenään myös yksikön 464 kanssa. Ne olivat hyvin tummanruskeaa hienojakoista humusmaista maata. Toisistaan ne erosivat siinä, että yksikön 344 väri oli tasainen. Yksikkö 425 oli väriltään epätasainen, siinä oli pieniä savipilkkuja sekä nokea. Mahdollista on, että yksiköt 464 ja 425 olivat samaa yksikköä. Yksikkö 425 sukelsi idässä silttiyksiköiden 322 ja 404 alle. Karttaan 37 yksikkö 425 numeroitiin uudestaan (425B), koska sen väri muuttui punertavaksi.

Karttaa 23 piirrettäessä linjan y = 498 länsipuoli oli liian kuivaa, eikä kaivausalueen länsireunan yksiköitä saatu dokumentoiduksi kunnolla. Kun maa ruuduissa 100-101/497 oli kosteampaa, näkyviin tuli pieniä pyöreähköjä läiskiä, jotka numeroitiin yhteisesti numerolla 467 (kartta 31). Ne olivat tummanruskeaa hienojakoista humusmaista maata. Niistä oli vaikea sanoa, olivatko ne jäänteitä yksiköstä 307 vai mahdollisia paalunreikiä. Läiskiä ei ehditty tutkia vuonna 1995.

Ruuduissa 100-101/496 tuli esiin lähes puhdasta hiekkaa (740). Sen todettiin liittyvän historiallisen ajan puurakenteeseen ruuduissa 99-101/492-495 (kartta 30). Rakennetta on käsitelty tarkemmin kappaleessa 3.6.3.

Savi 320A vaikutti kuivana puhtaalta pohjasavelta. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että savi oli hieman värjääntynyttä ja siitä löytyi sieltä täältä yksittäisiä löytöjä. Selvemmin likaista savea oli yksikkö 319, jota löytyi ojan 336 reunasta ruuduissa 99/497-498. Sitä ei kaivettu, koska se oli stratigrafisesti alhaalla. Samoin kaivamatta vuonna 1995 jäi yksikkö 347. Se oli pyöreähkö, halkaisijaltaan noin 40 cm kokoinen tummanruskea läiskä, jossa oli neljä nyrkinkokoista kiveä. Yksikkö vaikutti mahdolliselta paalunsijalta. Kartan 23 pohjoisreunassa näkyvät yksiköt 365, 371, 373 jatkuivat Tapani Rostedtin alueelle.

Kartta 37

Kartta 37 jäi viimeiseksi alueelta piirretyksi kartaksi vuonna 1995. Karttaan on merkitty joitakin stratigrafianuolia, mutta koska yksiköitä ei enää kartan piirtämisen jälkeen kaivettu, ei kaikkien yksiköiden keskinäisistä suhteista ole tietoa.

Viimeinen dokumentoitu taso oli entistä kirjavampi ruutujen 99-101/500-501 alueella. Siltti 404 oli muuttunut varsin läiskikkääksi (väri vaihteli vaaleanharmaasta tummanharmaaseen ja ruskeanharmaaseen). Karttaan läiskiä on hahmoteltu katkoviivoin, vaikka niille ei annettu omia yksikkönumeroita. Yksikkö 404 numeroitiin uudelleen (404B).

Linjan y = 500 länsipuolella tilanne oli edelleen jokseenkin samanlainen kuin kaivauksen alkuvaiheessa. Koska alue oli stratigrafisesti selvästi alimpana, yksiköitä ei varsinaisesti kaivettu koko kesänä. Tummaa, hienojakoista humusmaista maata (yksiköt 344 ja 442) oli ohuena kerroksena likaisen (lähes pohjasaven kaltaisen) saven 320A päällä. Ruudussa 101/499 (katkoviivan itäpuolella) tällaista maata oli pieninä läiskinä saven päällä. Läiskiä ei kuitenkaan dokumentoitu, ainoastaan yhtenäinen tumman maan alue (442).

Kiinnostava yksityiskohta on se, että yksikön 425B länsireuna oli hyvin terävärajainen ja suora. Rajan suunta oli pohjoisluode-eteläkaakko, jonka suuntaisia yksiköt linjan Y = 500 itäpuolella yleensäkin olivat.

 

3.3.2. Länsireunan pohjoisosa, ruudut 102-111/493-501

T. Rostedt

Suurin osa peltokerroksesta poistettiin kaivinkoneella, minkä jälkeen kaivamista jatkettiin lapioilla ja kaivauslastoilla. Kun peltokerros oli kokonaisuudessaan poistettu dokumentoitiin ensimmäiset kartat.

Kartta 24

Hiilen- ja noensekaisia, esihistoriallisilta vaikuttavia yksiköitä olivat ainakin yksiköt 307, 352 ja 358, jotka muodostivat suhteellisen yhtenäisen kokonaisuuden ruutuihin 102-105/500 (sekä lisäksi yksikön 358 kielekkeet ruutuihin 105/498-501). Kyseessä oli tumma savinen maakerros, joka erotettiin eri yksiköihin lähinnä nokipitoisuuden perusteella. Muita esihistoriallisilta vaikuttavia yksiköitä olivat mm. yksiköt 354, 350 sekä 372. Niissä kaikissa oli vaaleanharmaan hiesun/hiekan seassa jonkin verran nokea ja/tai hiiltä. Vaaleampia, vähemmän löytöjä sisältäviä yksiköitä olivat savi 313 ruuduissa 102-104/500-501 sekä yksikkö 320A, joka oli lähes puhdasta pohjasavea ja jatkui linjasta y = 499 länteen päin.

Puujäänteistä selvimmin näkyi ruudussa 105/501 ollut maatunut puujäänne suunnassa itä-länsi. Sen pohjoispuolella, ruuduissa 106/499-501 erottui pahoin maatuneena länsilounais-itäkoillis-suuntaisena rippeitä puujäänteistä, jotka tosin ovat saattaneet siirtyä alkuperäisiltä paikoiltaan peltomuokkauksen yhteydessä. Rippeitä pohjois-etelä- ja itä-länsi-suuntaisista puujäänteistä alkoi tulla vähitellen näkyviin ruudussa 102/501.

Resenteistä kuopista selvimmin näkyi yksikkö 357 ruuduissa 104-105/501. Se erottui ympäristöstään tummempana kivien ja hiekan sekaisena maana, jossa oli tiilenpaloja. Yksikkö 359 tuli näkyviin heti peltokerroksen jälkeen ja erottui ympäristöstään (varsinkin alueen länsiosassa) kiven- ja hiekansekaisena tummempana savena. Ilmeisesti kyseessä oli myöhäinen ojanpohja.

Yksiköt 365 ja 373 erottuivat ympäristöstään keltaisenruskeina hiekansekaisina läikkinä, joissa oli seassa kiviä, soraa ja hieman hiiltä. Yksiköiden luonne ja ajoitus jäivät epäselviksi.

Pellonmuokkauksesta aiheutuneet auran kyntöjäljet olivat selvästi näkyvissä varsinkin linjan Y = 499 länsipuolella, jossa kyntö oli nähtävästi suoritettu syvemmälle. Tämän vuoksi esihistorialliset löytökerrokset olivat ko. alueella pääosin tuhoutuneet.

Kartat 32 ja 38

Edelliseen tasoon nähden kaivettiin 1-5 cm, yleisimmin runsaat 2 cm. Tämän jälkeen piirrettiin kartta 32, vaikka dokumentointiolosuhteet olivatkin suhteellisen huonot. Aurinko oli paahtanut pilvettömältä taivaalta viikkotolkulla muuttaen kaivausalueen halkeilevaksi saviaavikoksi. Toisena dokumentointipäivänä alkoi kuitenkin sataa vettä, joten koko kaivausalue päätettiin siivota ja piirtää uudestaan (kartta 38). Itse asiassa kartat 32 ja 38 kuvaavat siis lähes samaa tilannetta eri dokumentointiolosuhteissa, niiden välissä vain on satanut vettä ja sen jälkeen on tehty kevyt kaivausalueen siivous uudelleendokumentointia varten.

Pääasiallisesti esihistoriallisilta vaikuttivat yksiköt linjan y = 499 itäpuolella, alueella jolla pellon kyntö ilmeisesti oli suoritettu kevyemmin. Yksiköt 352 ja 358 muodostivat edelleen suhteellisen selvästi ympäristöstään erottuneen tumman maa-aineksen, yksiköiden keskinäisenä erona oli lähinnä nokisuuden voimakkuus. Noki- ja hiilipitoisuuden perusteella omiksi yksiköikseen erotettiin myös yksiköt 378 ja 383.

Ruudussa 103/501 oli havaittavissa rippeitä maatuneesta (osin hiiltyneestä) puujäänteestä, joka näytti liittyvän jo edellisessä tasokartassa dokumentoituun pohjois-etelä-suuntaiseen puujäännekeskittymään ruudussa 102/501. Kohdassa 102,20/501,20 saattoi jopa olla jäljellä osia nurkkasalvoksesta. Pohjois-etelä-suuntainen puujäänne oli itä-länsi-suuntaisen puujäänteen päällä. Itä-länsi-suuntainen puujäänne oli tosin vasta osin paljastumassa karttaa dokumentoitaessa, joten varmoja tulkintoja ei voitu tehdä.

Yksiköt 374 ruuduissa 101-102/501 ja 454 ruudussa 103/500 olivat hyvin samankaltaisia; tummaa keskikarkeaa hiekkaa, seassa soraa, kiviä sekä osin nokea ja hiiltä. Varsinkin yksikkö 374 vaikutti paikoitellen palaneelta.

Erikoisuutena kartassa 38 voisi mainita yksiköt 389, 390 ja 391, jotka tulivat samassa kontekstissa näkyviin ruudussa 104/499 yksikön 352 alta. Kyseessä oli hyvin selkeärajainen, noin 50 cm × 40 cm:n kokoinen soikio, jossa oli erotettavissa punaisenruskeaa hiekkaa (yksikkö 389), keltaisenruskeaa hiekkaa (yksikkö 390) sekä tummanruskeaa noensekaista hiekkaa, jossa oli seassa kiviä (yksikkö 391). Yksikön tarkempi luonne ja funktio jäivät tämän vuoden tutkimuksissa vielä epäselviksi.

Ruudussa 103/499 ryhdyttiin kaivamaan pois yksiköitä 366 ja 367. Syvemmälle kaivettaessa kuitenkin yksikkö 366 (noensekainen hiekka/siltti) muuttui vähitellen keltaisenruskeaksi hiekaksi, joka alkoi laajeta länteen päin yksikön 320A alle, joten alueen kaivaminen keskeytettiin ja yksikkö numeroitiin uudelleen yksiköksi 384. Myöskään yksikkö 367 ei tullut aivan pohjaan kaivetuksi. Kuopanteen kohdalta maata poistettiin noin 10 cm.

Resenteistä kuopista yksikköä 357 kaivettiin kuopalle noin 10-15 cm. Yksikkö 359 alkoi yhä selvemmin muistuttaa resenttiä ojaa.

Kartat 25 ja 33

Yksikkö 359 (ojanpohja) erotti selvästi kartat 24 ja 37 sekä kartat 25 ja 39 omiksi kokonaisuuksikseen. Ruutujen 106-110/499-501 alueella hallitsevin oli yksikkö 364. Se erottui ympäristöstään kivien ja hiekan sekaisena kuohkeana savikerroksena, jossa oli hieman tiilenpaloja. Alueen kivet olivat pääasiassa teräväsärmäisiä ja vaikuttivat osin tahallisesti lohkotuilta. Kivet eivät kuitenkaan muodostaneet mitään selvää rakennetta.

Selkeästi resentiksi peltokuopaksi tulkittiin yksikkö 363 ruuduissa 109-110/499, josta löytöinä tuli runsaasti tiiltä. Se oli noin 10-15 cm syvä ja kaivettiin pois omana kokonaisuutenaan.

Kun yksikköä 363 poistettiin, alkoi sen alta paljastua pääosin sekoittumaton esihistorialliseksi tulkittu maakerros, yksikkö 462. Se muistutti maalajiltaan jonkin verran yksikköä 364, ollen kuitenkin tiiviimpi sekä enemmän noen ja hiekan sekainen.

Kartta 39

Laajimmillaan yksikkö 462 peitti alleen ruutujen 107-110/495-501 välisen alueen, se pieneni kuitenkin hyvin nopeasti. Ruuduissa 107-108/497-500 sen alta tuli näkyviin hieman vaaleampi savikerros, jossa kuitenkin oli havaittavissa hieman nokea ja hiiltä varsinkin yksikön eteläosassa. Ruudussa 107/501 ollut vahva hiilen ja noen sekainen keskittymä erotettiin kokonaan omakseen yksiköksi 399. Yksikkö 396 ruuduissa 107-109/498-501 oli jo lähes puhdasta vaaleahkoa savea, joka muistutti yksikköä 320A. Sen kaakkoispuolella, ruuduissa 107-108/500-501 oli havaittavissa hyvin samankaltaista maata kuin yksikkö 462. Koska yksikkö 396 kuitenkin erotti noen ja hiekan sekaisen hiesun alueet toisistaan, annettiin niille eri yksikkönumerot. Ruuduissa 107-108/500-501 olleelle yksikölle annettiin numero 398.

Heikkoja puujäänteitä havaittiin yksikön 462 sisällä ruuduissa 110-111/496-497. Puut olivat lähes itä-länsi-suuntaisia, osa niistä oli paikoin hiiltynyt. Hiiltä ja nokea oli muutenkin havaittavissa paikoitellen laikkuina ko. yksikön sisällä, mitään selvää rakennetta ei kuitenkaan havaittu.

Yksiköt 364, 392, 393 sekä 451 vaikuttivat hyvin samankaltaisilta sekoittuneen maan kerroksilta. Ne olivat tummaa savensekaista kuohkeaa maata, jonka seassa oli hieman kiviä sekä tiilenpaloja. Lisäksi yksikössä 393 oli havaittavissa joitakin merkkejä puujäänteistä. Ilmeisesti kaikissa tapauksissa kyseessä oli rippeet yksiköstä 364, joka näkyi kartassa 25.

Maatuneiden pystypaalujen jäänteitä havaittiin ruudussa 113/496 7 kappaletta. Ne olivat pahoin maatuneita ja erottuivat ympäröivästä maasta lähinnä tummempina läikkinä, joiden läpimitta oli 2-3 cm. Paalut eivät muodostaneet mitään selvää rakennetta, eikä niiden funktiosta vuoden 1995 tutkimuksissa päästy selvyyteen. Ruudussa 112,50/500 näkyi vuoden 1994 tutkimusten koekuoppa 66 (yksikkö 394).

 

3.4. Itäreuna (97-109/513-515), kartat 40-63, 80

A. Keränen, S. Raninen, M. Suhonen, H. Viljanen

Kaivausalueen itäreunan kaivauksessa ja kaivaushavaintojen tulkinnassa oli vaikeuksia. Itse alue oli hankalan muotoinen, pitkä, kapea kaistale. Sen stratigrafia ja yhteys muuhun kaivausalueeseen rikkoutui vuonna 1994, kun ruudut 103-109/508-512 kaivettiin pohjasaveen. Useimmat yksiköt jatkuivat itäprofiiliin, eikä niitä saatu tutkittua kokonaisuudessaan.

Kartta 40

Itäkaistaleelta poistetun peltokerroksen alta paljastui useita yksiköitä, jotka on esitetty kartassa 40. Nämä yksiköt olivat vielä osin peltokerroksen sekaisia ja niiden koostumus oli osin epähomogeeninen. Siksi niiden rajojen tarkka määritteleminen oli vaikeaa ja useat yksiköt alkoivatkin hahmottua tarkemmin vasta alaspäin kaivettaessa.

Osa välittömästi peltokerroksen alta paljastuneista yksiköistä muodosti melko yhtenäisen, lähes koko alueen kattavan savisen/savensekaisen kerroksen, jollainen havaittiin samassa tasossa myös muualla kaivausalueella. Itäkaistaleella tähän savialueeseen kuuluivat yksiköt 2, 3, 9, 13 ja 14 alueen pohjoisosassa sekä yksiköt 19, 20, 25, 26, 29 ja 37 alueen eteläosassa. Savikerros oli melko niukkalöytöinen. Se sisälsi savitiivistettä, muutamia paloja keramiikkaa sekä hieman palamatonta luuta. Savi 31 (107-108/514) ei näyttänyt kuuluvan tähän savikerrokseen ja se sisälsi selvästi resenttejä löytöjä.

Yksiköt 5 ja 39 (107-109/512-514) olivat selvästi vielä peltokerroksen sekaista maata, joka hävisi nopeasti alaspäin kaivettaessa, samoin itäkaistaleen länsilaidassa kiemurteleva hyvin epähomogeeninen yksikkö 10 (99-108/512-513), joka osoittautui alapuolelta paljastuneiden yksiköiden peltokerroksen sekaiseksi yläpinnaksi. Tumma, multamainen maa (yksiköt 12 ja 16, 100-105/514-515) osoittautui myös ohueksi sekoittuneen maan kerrokseksi alempien yksiköiden päällä.

Ruuduissa 97-99/514-515 peltokerros jatkui huomattavasti syvemmälle kuin muu alue ja muodosti runsaslöytöisen resentin kuopan (30), jossa oli runsaasti suuria kiviä (kartta 41). Ruuduissa 98-99/514-515 yksikön sen alta paljastui hiekkakerros (yksikkö 54), joka sekin liittyi resenttiin kuoppaan (kartta 42). Hiekkaa poistettaessa sen alta paljastui tummaa kulttuurimaata (yksikkö 57) hiekkakerroksen rajoittuessa enää pääasiassa kiveyksen väleihin (kartta 43). Ruuduissa 97/513-516 yksikkö 30 jatkui kuitenkin syvemmälle, aina vuoden 1994 tasoon 3 asti, johon yksikön 30 kaivaminen lopetettiin lukuun ottamatta syvemmälle tehtyä koepistoa ruudussa 97/514.

 

3.4.1. Itäreunan eteläosa, ruudut 97-105/513-515

Kartat 41, 42 ja 43

Kartan 41 esittämästä tilanteesta edettiin poistamalla vielä peltokerroksen sekaiset yksiköt (10, 16, 23, 26).

Yksiköiden 10, 23 ja 14 (100-102/512-513, kartta 43) alta hahmottuivat selkeärajaisina yksiköt 22 (vaalea, nokinen hieno hiekka) ja 56 (ruskea, hiekansekainen maatunut maa) sekä erittäin kova savi 58. Aiemmin vaiketulkintainen yksikkö 23 muuttui hiilen ja karkean hiekan sekaiseksi juovaksi (28). Yksikkö 63 (99/513) oli samanlaista maata. Yksiköt 28 ja 63 yhdistyivätkin myöhemmin, kun yksikkö 57 kaivettiin pois (kartta 44).

Ruuduissa 98-101/513-514 savien 25, 26 ja 37 alta paljastui tummanruskeaa, tiivistä, maatuneen tuntuista maata, jonka joukossa oli nokea, puuhippuja ja palanutta savea (yksikkö 57, kartat 42 ja 43). Yksikkö 57 oli pohjoispäästään osin hiekansekainen ja eteläpäässä se jatkui vahvasti noen- ja hiilensekaisena sekoittuneen yksikön 54 alle. Ruuduissa 98/512-513 yksikön 57 alta paljastui tumman maan sekainen sitkeä savi 60, joka jatkui kaivausalueen länsipuolelle vuoden 1994 kaivausalueelle tasoon 3 (kartta 43).

Ruutujen 103-105/513-515 alueelta poistettiin vielä peltokerroksen sekaiset yksiköt (10, 12, 16 ja 23), jolloin hyvin epähomogeenisesti värjäytynyt savi 14 laajeni lähes koko alueelle (kartta 41). Yksikön 17 alapuolella savi 14 oli hankalasti tulkittavissa. Myöhemmin kävikin ilmi, että ruudussa 103/513,50-514,50 sijaitsi vanha koekuoppa, joka rikkoi stratigrafian.

Yksikön 16 alta tullut kiinteä, tiukka savi 19 laajeni etelään (99-101/514-515, kartta 43). Yksiköt 18 ja 21 yhdistyivät yksikön 16 alla muodostaen epämääräisesti hahmottuvan nokisen juovan saven 19 päälle ja osin sen sekaan (kartat 41 ja 43). Kartassa 43 näkyvät yksiköt 69A ja 72 olivat jäänteitä yksiköstä 16.

Kartta 44 esittää lähes samaa tilannetta kuin kartta 43. Yksikkö 56 on kaivettu kokonaan esiin yksikön 10 alta (100-102/513) ja yksikkö 28 on laajentunut ruudussa 99/513 yksikön 57 alle.

Karttojen 43 ja 44 esittämässä tilanteessa oli kiinnostavaa se, että yksiköistä 28 ja 82 muodostui alueelle lähes pohjois-etelä-suuntainen raita. Samanlaista suuntaa näyttivät noudattavan myös yksiköt 22, 56, 57 ja 58. Näistä 56 ja 57 olivat maatuneen tuntuista, kuitenkin hyvin tiivistä maata. Aiemmissa kartoissa laajempana näkynyt nokinen raita (yksikkö 21) muodosti em. yksiköiden suuntaan nähden 90 asteen kulman.

Kartat 45-50

Yksiköiden 28, 56, 57, 58 ja 82 muodostaman tiiviin ja kuivana kovan maakerroksen alta tuli esiin pehmeämpi tumma kulttuurimaa (yksiköt 89, 91, kartta 46), joka oli näkyvissä jo kartan 44 tasossa yksikkönä 83. Ruutujen 98-99/513 alueella tässä tummassa maakerroksessa oli runsaasti palanutta savea. Seuraavassa kerroksessa maa-aines jatkui edelleen varsin samanlaisena (yksikkö 97, kartta 48), mutta löytöjä oli niukemmin.

Ruuduissa 99-102/514-515 olleen laajan savialueen (19) alta tuli kova savi 95, jossa yksikkö 21 näkyi vielä hiilisenä värjäymänä. Savet 19 ja 95 sisälsivät runsaasti savitiivistettä. Myös savi 95 liittyi peltokerroksen alta paljastuneeseen laajaan savikerrokseen. Sen alta alkoi tulla esiin maatunutta puuta (64).

Savialue 14 poistettiin. Sen alta ruuduissa 102/513-514 (kartta 44) tuli nokista hiekkaa (22), hienojakoista, hyvin nokista, multamaista maata (52) sekä kovaa savea (58). Ruuduissa 103-104/513-515 jo aikaisemmin pieninä läiskinä näkyneet yksiköt 11, 15, 49 ja 50 (kartta 41) yhdistyivät savikerroksen 14 alapuolella yhtenäiseksi tumman kulttuurimaan kerrokseksi 103 (kartta 51).

Ruuduissa 103/513-514 saven 14 poistossa oli ongelmia ja yksiköiden 85 ja 88 stratigrafia rikkoutui osittain. Ongelmia aiheuttivat kerrosten viettäminen pohjoiseen päin sekä saviset yksiköt, joita oli kuivana vaikea erottaa toisistaan. Lisäksi ruudun 103/513,50-514,50 koekuoppa rikkoi yksiköiden 14B, 70, 81, 84 ja 88 stratigrafian. Stratigrafiset ongelmakohdat on kartoissa 45-47 merkitty pisteviivalla.

Kartan 44 yksiköistä kaivettiin pois 52, 58 ja 72 (101-102/513-515) niiden alta tuli kovaa savea (85), kirjavaa, pehmeää savensekaista likamaata (84) sekä mustaa noen ja hiekan sekaista kuohkeaa maata (70), johon hiekkainen yksikkö 48 liittyi. Yksikkö 70 laajeni itäprofiiliin ja 84:n alle. Yksikön 84 alta tuli tiiviimpi, tumman savipitoisen likamaan kerros (88), joka jatkui saven 95 alle (kartat 45, 47 ja 49). Savi 85 näytti jatkuvan 88:n alle, vaikka kaivettaessa eroa maanlaadussa oli vaikea havaita.

Kartassa 50 esitetty alue (99-103/513-515) näytti stratigrafisesti kerrostuneelta siten, että itäreunan tumma multayksikkö 70 oli päällimmäisenä. Sen alle jatkui savialue 95. Tämän saven alle menivät yksiköt 88 ja 69. Länsireunassa vallitseva yksikkö oli 97 (tumma kulttuurimaa), joka jatkui vaalean, kovan saven 85 alle, joka puolestaan jatkui tumman tiiviin yksikön 88 alle. Kiinnostavaa on se, että savien (95, 96, 85) ja tumman kulttuurimaan 97 raja pysytteli samalla kohdin kuin jo aiemmin havaittu raita (28) - raja kulki pohjoisluode-eteläkaakko-suuntaisena lähellä linjaa y = 514.

Eteläinen puulinja, ruudut 100/514-515

Yksikön 95 poistamisen jälkeen yksikkö 64 kaivettiin kunnolla esille. Osoittautui, että kyseessä oli useista erillisistä, osittain pinnalta hiiltyneistä ja keskimäärin noin 3 cm paksuisista puujäänteistä koostuva linja (alayksiköt 64: 1-7). Puulinja kulki kartassa 51 kuvatulla tavalla lähes itä-länsi-suunnassa linjan x = 100 kohdalla. Idässä puulinja näytti jatkuvan kaivetun alueen ulkopuolelle. Puulinjan yhteydestä tavattiin laikkuna pulverimaista vaaleaa silttiä, sekä runsaasti palanutta savea. Puujäänteet lepäsivät osittain erittäin nokisen hiekansekaisen maakerroksen päällä (yksiköt 103 ja 141). Puista piirrettiin yksityiskohtakartta 58. Radiohiilinäyte 3 (Su-2710, liite 4) on otettu puujäänteestä 64: 5.

Kentällä tehdyn tulkinnan mukaisesti kyseessä olisi seinälinja, joka kiinnostavasti muodosti 90 asteen kulman ruuduissa 100-103/513-514 havaitun linjan kanssa kanssa. Tunnistettavaa paalunjälkeä tai muita selviä merkkejä seinien liitoksesta ei havaittu. Pieni puujäännös 64: 7 jatkui kulmittain puujäännöksen 64: 6 alle, koko viimeksimainitun yksikön leveydeltä, mutta tämä ei riittäne todisteeksi hirsisalvoksesta (kartta 58).

Yksiköiden muodostama raja ruuduissa 100-103/513-514

Ruuduissa 100-103/513-514 kulkenut pohjoisluode-eteläkaakko-suuntainen linja oli jo aiemmin hahmoteltu palaneen saven suuren määrän, vähäisten puujäännösten (57) ja vaaleiden silttilaikkujen (yksiköt 87 ja 101) perusteella. Yksikköjä 96 ja 97 poistettaessa löydettiin edelleen runsaasti palanutta savea, mutta ei jälkiä puujäänteistä. Kartassa 51 näkyvällä tavalla vaalea savi (yksikkö 100) näytti ruutujen 100-102/513-514 alueella rajautuvan aiemmin havaittuun linjaan. Linjan länsipuolella maa oli hyvin tummaa ja kuohkeaa (yksikkö 103).

Ruudut 100-103/514-515, rajan itäpuolinen alue

Puulinjan (64) pohjoispuolella, saven 95 alta ruuduissa 100/514-515 tuli ohut, tumma ja jokseenkin löydötön savikerros (yksiköt 106, 109, 148 ja 149, kartoissa 51, 54 ja 55). Yksikön 149:n alta löytyi ruskeaa hiekkaa (yksikkö 600), joka kuului yhteen yksiköiden 128, 136 ja 140 kanssa (kartta 56).

Ruuduissa 100-101/514 saven 95 alta tuli ohut nokinen kerros (yksikkö 107, kartta 51). Sen poistamisen jälkeen esiin tulivat yksiköt 132 ja 146, jotka ovat ohuehkoja nokisen saven kerrostumia, sekä yksiköt 128, 136, 140 ja 600 (kartat 54 ja 56). Viimeksimainitut olivat pienten nokitäplien pilkuttamaa ruskeaa hiekkaa, jonka jakaminen erillisiksi yksiköiksi ei ole tosiasiassa tarpeen (alun perin jako tehtiin vähäisten värierojen ja ruskean hiekkakerroksen laajuuden vuoksi). Tämä yksikkökompleksi oli stratigrafisesti savien 132 ja 146 sekä nokiraidan 138 alla.

Yksikkö 100 oli vaalea, enimmillään 8 cm paksu saven ja tiiviin hienon hiekan »patja» (mahdollisesti uudelleen numeroitu yksikkö 85). Ruuduissa 100-101/514-515 yksikkö 100 jäi hiekkakerroksen 128-136-140 alle. Viimeksimainittuun kerrokseen kuului myös yksikkö 600, joka kuitenkin tuntui olevan yksikön 100 sekä ylä- että alapuolella (kartta 56). Yksikkö 132 (vahvasti nokinen hiekka) oli valtaosaltaan yksikön 100 päällä mutta taipui kuoppana sen lävitse ruudussa 101/514 (kartta 57).

Yksikköä 600 ei poistettu, mutta sen alta havaittiin hiiltynestä puusta koostuva ohut kerros (yksikkö 606), joka jatkui puujäännöksen 64:5 alle. Puujäännöksen 64:5 alapuolella oli myös yksikkö 603 eli löyhä, karkeudeltaan vaihteleva ruskeanharmaa hiekka, joka sisälsi poikkeuksellisen paljon palamatonta luuta. Maa-ainekseltaan se muistutti yksikköä 604 (kartta 51), joka näytti jatkuvan yksikköön 54 liittyvän kiveyksen alle (kartta 58).

Yksiköt 103, 104 ja 105

Erittäin laaja yksikkö 103 sekä siihen läheisesti liittyneet yksiköt 104 ja 105 reunustivat lännessä ja pohjoisessa savea 100 (kartta sr1). Kyseessä oli erittäin tumma, kuohkea ja »tahmea» kulttuurimaa (mahdollisesti samaa kerrosta kuin aiemmat 89, 91 ja 97). Stratigrafisesti yksikkö meni vaalean saven (100) alle. Etelässä se näytti työntyvän myös puulinjan 64 alapuolelle ja leikkautui resenttiin kuoppaan (30) 54. Lännessä yksikkö 103 jatkui vuonna 1994 kaivetulle alueelle (kartta 51).

Pohjoisessa vanha koekuoppa hahmottui ensimmäisen kerran selvästi (erotettu yksikköinä 112 ja 113). Se katkaisi stratigrafian yksikön 103 ja alueen 101-102/514-515 yksiköiden välillä.

Kaivausalueen itälaita, ruudut 101-103/515-516

Ruuduissa 101-102/515-516 sijainnut tumma multainen yksikkö 70, (kartta 50) sisälsi erittäin suuren määrän palanutta savea. Sitä kaivettaessa profiilia levennettiin itään päin. Nokiset multamaiset yksiköt 117, 118 ja 120 muistuttivat yksikköä 70 ja saattoivat kuulua siihen.

Kartassa 50 kaivausalueen itäreunassa näkynyt tumma, multamainen maa 69B laajeni saven 95 alle. Yksiköiden 69B ja 120 poistamisen jälkeen paljastuivat yksiköt 133 (tiivis, hieno hiekka) ja 138 (nokiraita), joiden alle hiekkakerros 128-136-140-600 työntyi (kartat 53 ja 54). Ruuduissa 100-101/515 ruskeanharmaasta, tiiviistä hienosta hiekasta koostuvat yksiköt 111 ja 115 peittävät nekin kompleksia 128-136-140-600 (kartat 51 ja 53).

Koillisnurkan kuoppamainen yksikkökompleksi, ruudut 103-104/515

Ruuduissa 103-104/515 paljastui yksiköiden 116 ja 119 alta yksiköt 122 (tumma, multava nokimaa) ja 127 (noki) (kartta 56). Näillä ei ollut minkäänlaista stratigrafista suhdetta yksiköihin 103 ja 128, joten ne ilmeisesti muodostivat maa-ainekseltaan sekalaisen kuopan. Ruudussa 104/514 maasta työntyy kartassa 51 esitetyllä tavalla esiin lohkeillut, noin puoli metriä pitkä ja 5 cm leveä kivinen »laatta», joka on asetettu maahan kyljelleen ikään kuin rajaksi yksikköä 103 vastaan. Otaksuttu kuoppa jatkui profiiliin. Aivan ruudun 104/515 nurkasta paljastui paalunsijaa muistuttava kivimukuloista tehty puolipyöreä kehä, jonka halkaisija oli noin 35-40 cm (kartta 56). Profiilia laajennettiin hieman tutkittaessa »paalunsijaa», jonka pohjan muodosti yksikkö 608.

 

3.4.2. Itäreunan pohjoisosa, ruudut 105-110/513-514

Kartta 41

Itäkaistaleen pohjoisosassa poistettiin peltokerroksen sekaisia sekä savikerrokseen liittyneitä yksiköitä. Ruuduista 108-110/512-514 (kartta 41) poistettiin peltokerroksen sekainen, multamainen maa (yksikkö 5) sekä vaaleaa savea (yksiköt 3, 9), jonka alapintaa on näkyvissä vielä kartassa 41 (yksiköt 3, 9, 32 ja 44). Näiden yksiköiden alta rajautui erittäin selvänä tumma, »rasvainen», runsaan hiilen värjäämä maa (yksikkö 6), josta löytyi runsaasti savitiivistettä, savikiekon katkelma sekä keramiikkaa. Myös yksikkö 33 sisälsi runsaasti palanutta savea. Yksikön 6 itäpuolelta paljastui kolme selvästi rajautuvaa maaläikkää: hienon hiekan- ja hiilensekaiset yksiköt 42 ja 43 sekä tiivis vaaleanruskea, hienojakoinen maa (yksikkö 41), joista tuli kuitenkin vain vähän löytöjä. Ruutujen 109-110/512-514 kaivamista ja dokumentointia jatkettiin tämän jälkeen ns. koillisalueen yhteydessä (ks. luku 3.5).

Ruuduissa 105-107/513-514 (kartta 41) savi 9 jatkui yksiköiden 5, 10 ja 14 alapuolelle. Myös resenttiä savea 31 poistettiin, jolloin alta paljastui hyvin tummaa »rasvaista» maata (yksikkö 11). Ruuduissa 105-106/514 alaspäin kaivettaessa poistettiin epähuomiossa useita ohuita päällekkäisiä yksiköitä, jolloin ruutujen väliselle rajalle syntyi n. 10 cm korkea porras. Leikkauksen perusteella ruudun rikkoutunut stratigrafia voitiin rekonstruoida osittain uudelleen. Saven 14 alta tulleen tumman kulttuurimaan (176) alla profiilissa on ohut kerros mustan-, vaalean- ja punertavanlaikukasta hiekkaa (yksikkö 36), jonka alla on hyvin ohut kerros ruskeaa »maatuneen tuntuista» maata (yksiköt 35, 46). Yksikön 34 (ruutu 106/514) harmaa, hienojakoinen, noen täplittämä maa rajautuu hyvin selkeästi ympäröivään saveen 9.

Kartta 52, ruudut 105-108/512-514

Kaivausalueen tutkimista jatkettiin aluksi kaivamalla koko alueen laajuudella. Kartan 41 yksiköistä osa hävisi (10, 14), osa laajeni (6) ja uusia yksiköitä (176-181, 196) tuli näkyviin. Itäreunan pohjoispää oli huomattavasti alempana kuin eteläpää. Alueen kaltevuus ja osittain rikkoutunut stratigrafia aiheuttivat ongelmia pohjoisalueen havaintojen yhdistämisessä eteläpään havaintoihin.

Yksikön 14 alta tuli esiin tummanruskeaa tahmeantuntuista maata (176) sekä hiilipitoista, tummaa, mullan- ja hiekansekaista lika- ja nokimaata (177), eteläreunassa yksiköt 122 ja 103 laajenivat saven 14 alle (kartta 51). Vaaleanruskea mullan- ja savensekainen, runsaasti hiiltä sisältänyt yksikkö 6 laajeni. Voimakkainta yksikön hiilipitoisuus oli kohdissa 108,90-109,00/513 ja 107,60-108,00/513-514,20.

Hiilipitoiset, tummat, mullan- ja hiekansekaiset lika- ja nokimaa-alueet (177, 178) poikkesivat selvästi näitä yksiköitä ympäröivästä osin savensekaisesta ruskeasta maasta (55). Maan koostumus ja yksiköiden tasainen pyöristyvä muoto antoivat vaikutelman kuopista. Kartassa 80 (vrt. kartta 52, ruutu 105/513) näkyy ko. yksiköiden poikkileikkaus, mikä vahvistaa vaikutelmaa.

Ruudussa 105/514 hyvin tumman hiekansekaisen nokimaan (yksiköt 122 ja 196) länsireunaa reunusti kaartuva kivirivi (kartat 51 ja 52). Kartoissa 59 ja 60 on esitetty tuon rakenteen pohjoispää hieman alemmaksi kaivettuna. Tuhkaa, karkeaa hiekkaa ja multaa sisältäneen löyhän maan (182) ja tiiviin, savisen, noensekaisen ruskean maan (183) länsipuolella olleet kivet tulivat paremmin esiin.

Kartat 60 ja 61

Nokisessa, tahmeassa, tummanruskeassa maassa (198) oli kaksi pyöreää hiilikeskittymää, joista pohjoisemman alueella oli joka puolella hiilenpaloja, etelänpuoleisessa hiiltä oli vain itäreunalla. Nokisessa yksikössä ei muualla ollut hiiltä. Tummanruskean, tahmean tuntuisen maan (176) alta paljastui harmaata savea (199), jossa oli hiilikeskittymä (ruudut 105/513-514, kartta 60).

Ruuduissa 107-108/514 tumman multaisen tahmeahkon savensekaisen maan (179) alta paljastui tasaisen kovaa maata, jossa oli pieniä savipaakkuja ja multaa sekä resenttejä löytöjä (yksikkö 184, kartta 61).

Kartta 62

Alueella 105-107/514 oli savensekaista ruskeaa maata (55), hyvin nokista tummaa hiekansekaista maata (196), sekä tiivistä savista noensekaista ruskeaa maata (183). Kivirivi tuli entistä paremmin näkyviin. Selkeärajaiset lika- ja nokimaaläikät (177,178) supistuivat, mutta pysyivät koostumukseltaan ennallaan. Voimakkaan hiilipitoinen itä-etelä-suuntainen tumman maan raita (650) tuli esiin yksikön 6 eteläreunassa (x = 108). Yksikön 176 alta tuli vaalean harmaata savea, jossa oli pieni hiililaikku (199).

Kartat 63 ja 80

Yksiköiden 196 ja 183 alta paljastui tumman ruskeaa tuhkansekaista maata 652. Muut yksiköt muuttivat lähinnä vain muotoaan. Kun kaivausalueen itäreuna oikaistiin, piirrettiin profiilikartat sekä kaivausalueen itäprofiilista että itäkaistaleen ja vanhan kaivausalueen välisestä profiilista (kartta 80).

 

3.5. Koillisalue (109-119/509-514), kartat 64-71

T. Rostedt, M. Suhonen

kartat 64 ja 65

Kaivausalueen koilliskulmasta peltokerros oli poistettu kaivinkoneella, minkä jälkeen alue oli siivottu lastoilla. Peltokerroksen poiston jälkeen alue oli kaivamatta melko pitkään ja savinen pintakerros oli kuivunut kovaksi.

Työt aloitettiin alueella kastelemalla ja pintavaaitsemalla se 2 × 2 m:n ruuduissa. Varsinaista karttaa alueesta ei piirretty. Kartta 64 on kaavamainen esitys alueen erilaisista savista. Samassa kartassa on esitetty peltokerroksen poiston jälkeiset pintavaaitusluvut.

Savia alettiin poistaa eteläreunasta alkaen. Savien 61 ja 62 todettiin olevan samaa, vielä peltokerroksen sekaista savea (62). Sen alta paljastui tumma, »muinaisjäännösmäinen» pinta (79A), joka tosin oli jo pilkottanut siellä täällä kaivinkoneen jäljiltä.

Koillisalueen eteläreunassa yksiköiden 79A ja 62 välistä (osittain 62:n alta) paljastui pehmeä, likainen savi 73 (kartta 65). Pohjoislaidaltaan se ilmeisesti oli osittain rikkoutunut savea 62 poistettaessa. Savet 74, 75, 77 ja 78 olivat samaa, erittäin sitkeää, peltokerroksen sekaista savea. Niiden alta paljastui tummaa maata (79A), jota ei kuitenkaan vielä kaivettu.

Alueen länsilaidalla savi 76 oli jo kaivinkoneen jäljiltä jäänyt muuta aluetta korkeammalle. Näkyvissä oli muutamia kiviä, jotka ilmeisesti liittyivät saven länsipuolella olleeseen historialliseen rakenteeseen. Koko laita-alue oli sekava ja sen stratigrafia oli rikkoutunut kaivinkoneella kaivettaessa.

Kartta 66

Peltokerroksen alta tulleiden savien poistamisen jälkeen koillisalue sai olla useamman viikon ajan rauhassa, minkä vuoksi se oli siivottiin ja piirrettiin ennen varsinaisen kaivamisen aloittamista.

Alueella oli havaittavissa kolme laajempaa yksikköä. Yksikkö 76 oli resenttejä löytöjä sisältänyt savi ruuduissa 109-115/509. Se näytti historialliseen kivirakenteeseen liittyvältä saveukselta. Yksikön itäraja oli paikoitellen hieman epäselvä, mutta oli pääosin kuitenkin havaittavissa.

Yksikkö 79A oli tummaa noensekaista maata ruuduissa 109-113/509-514. Yksikön pohjoisraja oli selvästi erotettavissa alueen pohjoisosassa olleesta noensekaisesta vaaleahkosta savesta (151A). Eteläosassaan yksikkö rajautui pääosin vuoden 1994 kaivausalueeseen. Yksikön löytöinä oli mm. keramiikkaa ja palanutta savea. Ilmeisesti kyseessä oli sekoittumaton esihistorialliseen aikaan ajoittuva maakerros.

Yksikön 79A eteläpuolella, alueen kaakkoisosassa, oli joitakin pienempiä yksiköitä jotka on kuvattu tarkemmin kaivauksen itäosaa kuvaavissa kartoissa. Yksikkö 38 oli vaaleahkoa, kuohkean tuhkamaista maata. Yksikkö 33 oli hiilen, noen ja savitiivisteiden sekainen tumma maa, joka selkeästi erottui ympäristöstään. Yksikkö 6 oli tummempi ja nokisempi kuin yksikkö 79A ja muistutti sitä muuten sekä maalajinsa että löytöaineistonsa puolesta. Yksiköt 42 ja 43 olivat vaaleahkoa hiekansekaista silttiä.

Kartta 67

Edelliseen karttaan nähden alueen eteläosissa kaivettiin 2-7 cm, pohjoisosassa 1-2 cm.

Yksikkö 76 (resentti savi) pienentyi lähestyen historialliseen aikaan ajoittuvaa kivirakennetta. Koillisalueen pohjoisosassa havaittiin resentti kuoppa (yksikkö 162) ruuduista 114-115/511-512, siitä löytyi mm. tiilenpaloja. Maa oli tummaa ja osin nokista.

Yksikkö 79B (yksikkö 79 on stratigrafisista syistä jälkitöiden yhteydessä jaettu yksiköihin 79A ja 79B) laajeni jonkin verran pohjoiseen, tosin hieman vaaleampana kuin alueen eteläosassa. Yksiköstä erotettiin pienempiä yksiköitä lähinnä nokisuuden perusteella. Yksikkö 154 oli hyvin samankaltainen kuin yksikkö 79B, sen pohjoisosassa (ruudussa 112/513) oli enemmän nokea ja hiiltä kuin yksikön eteläosassa. Yksikön eteläosassa maa oli hyvin samankaltaista kuin yksikössä 6, niiden välissä oli joitakin pienempiä yksiköitä. Yksikkö 153 kellertävän hiekan sekaista maata, yksikkö 155 kivensekaista ruskeaa maata sekä yksikkö 158 vaaleahkoa savea.

Yksikkö 157 oli selvästi nokisempi kuin 79B, ja siinä oli paikoitellen näkyvissä myös hiilenpaloja. Yksikön suurin laajuus oli ruuduissa 110-111/511-512 sekä kapea »kieleke» ruuduissa 111/509-510.

Tärkeimpänä muutoksena edelliseen tasoon nähden havaittiin jälkiä pohjois-etelä-suuntaisesta maatuneesta puujäänteestä (yksikkö 160), joka näkyi katkelmallisena kohdassa 109,80-111,20/513,30. Yleisesti ottaen hiiltä ja nokea näkyi huomattavasti edellistä kartoitettua tasoa runsaammin.

Syvemmälle kaivettaessa havaittiin ruuduissa 111/510-511 vaaleaa sitkeän oloista savea (185), joka paljastui yksiköitten 79B ja 154 alta (kts. kartta 68). Savikerroksen paksuus oli 1-5 cm, ja sen alta paljastui nokea, hiiltä ja maatunutta puuta sisältävä yksikkö 188.

Kartta 69

Edelliseen karttaan nähden alueen eteläosassa kaivettiin 3-9 cm, keski- ja pohjoisosissa 1-5 cm. Yksikkö 79B oli edelleen koko alueen laajin ja yhtenäisin maa-alue, sen sisällä omiksi yksiköikseen erotettiin suurimmat hiili- ja nokiläiskät. Ne näkyivät edellistä tasoa selkeämmin keskittyminä.

Yksikkö 157 oli pienentynyt ruutuun 110/512 ulottuvaksi hiili- ja nokialueeksi, jossa oli havaittavissa myös itä-länsi- sekä lounais-koillis-suuntaisia maatuneita puujäänteitä. Myös yksikössä 188 oli runsaasti hiiltä ja nokea sekä rippeitä puujäänteistä ruudussa 111/510-511. Yksikössä 189 oli hiilen ja noen lisäksi luode-kaakko-suuntaisina maatuneita puujäänteitä ruudussa 111/509. Yksikkö 167 ruuduissa 110-111/514 oli hiilen ja noen sekaista ruskeaa hiekkaa jossa oli havaittavissa myös heikkoja pohjois-etelä-suuntaisia maatuneita puujäänteitä. Yksikkö 160 (maatunutta puuta) näkyy kartassa 69 laajimmillaan ruuduissa 110,50-111,80/513,30.

Resenttejä kuoppia ja kuopanteita oli edelleen näkyvissä kaivausalueella. Yksikkö 76 oli jäljellä entisestään pienentyneenä, samoin yksikkö 162. Uusina kuoppina karttaan 69 merkittiin yksiköt 164 ja 193. Yksikkö 164 oli oikeastaan jatke yksikköön 153, tiilenpalojen lisäksi pienessä kuopassa oli jäljellä pahoin maatuneena pystypaalun jäänteitä ruudussa 111/513.

Ruudut 115-118/510-513 kartoitettiin ensimmäisen kerran peltokerroksen poiston jälkeen karttaan 69 (alue kärsi kuivuudesta). Yksikkö 193 ruuduissa 116/510-511 oli näkyvissä jo peltokerroksen kuorinnan jälkeen. Se oli resentti kuoppa mullansekaista hiekkaa, josta löytyi tiilenpaloja ja vähän laastia. Karttaan 69 on merkitty myös lähes pohjois-etelä-suuntaiset urat (114-116/512-513). Ne lienevät pellon kynnön aiheuttamia aurausjälkiä.

Syvemmälle kaivettaessa alkoi ruuduissa 110/511-512 näkyä itä-länsi-suuntaisia maatuneita (460) sekä hiiltyneitä (459) puujäänteitä. Tilanne näkyy kartassa 70.

Kartta 71

Edelliseen karttaan nähden kaivettiin vain alueen eteläosaa, linjaan x = 114 asti. Alueen eteläosassa kaivettiin 2-7 cm, yleisimmin 2-3 cm.

Hiilialueet (yksiköt 157, 188 ja 189) voimistuivat ja laajenivat hieman, varsinkin yksikkö 157, jonka sisällä havaittu itä-länsi-suuntainen maatunut puujäänne (460) laajeni ruutuihin 110,60/510,60-513,60. Myös yksikössä 459 olevat hiiltyneet puujäänteet selvenivät ja laajenivat jonkin verran. Yksikössä 189 paljastui pohjoisluode-eteläkaakko-suuntaisena maatuneita puujäänteitä hiilen ja noen seassa.

Yksikön 79B eteläosassa alkoi muotoutua kiveystä vaaleahkon saven sekaan ruutuihin 109/511-512, sille annettiin yksikkönumero 196. Kivien läpimitta oli 10-15 cm ja niiden joukosta löytyi yksi kuutiokivi. Vaaleampaa savensekaista maata havaittiin myös yksikön 460 pohjoispuolella (yksikkö 198) js vaikuttikin siltä, että yksikkö 79B alkaisi vähitellen loppua.

Resenteistä yksiköistä 76 pieneni edelleen kohti historiallisen ajan kiveystä. Yksikkö 164 kaivettiin osittain kuopalle jolloin maatunut pystypaalu erottui selvästi.

Tärkeimpänä muutoksena edelliseen karttaan nähden oli yksikkö 460 (maatunut puujäänne), joka yhdessä edellisessä tasokartassa näkyvän yksikön 160 kanssa näyttäisi muodostavan salvostekniikalla tehdyn rakennuksen nurkan. Puujäänteistä 160 (näyte 1: Su-2708) ja 460 (näyte 2: Su-2709) otetut näytteet ajoitettiin.

 

3.6. Historiallisen ajan rakenteet

T. Pietikäinen, T. Rostedt

Kartat 72-79

Peltokerroksen poiston jälkeen muutamilla alueilla (lähinnä kaivausalueen pohjois- ja länsireunoissa) paljastui rakenteita ja värjäymiä, jotka näyttivät löytöjensä puolesta kuuluvan historialliseen aikaan. Näitä rakenteita päätettiin kaivaa käytettävissä olevan ajan puitteissa, lähinnä »täytetyönä». Koululaistyövoimaa oli kuitenkin kesä- ja heinäkuussa käytettävissä niin runsaasti, että ylimääräistä työvoimaa oli käytännössä pakko sijoittaa kaivamaan näitä rakenteita.

Historiallisen ajan rakenteissa ei käytetty kenttätyövaiheessa yksikkönumerointia. Jälkityövaiheessa katsottiin kuitenkin aiheelliseksi lisätä numerot dokumentoinnin selkeyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Yksiköiden numerointi jälkikäteen ei ole mitenkään ongelmatonta. Erityisesti on huomattava, ettei löytöjä ole alunperin otettu yksiköittäin talteen. Jälkikäteen tehtävää yksikkönumerointia sääteleekin pitkälle se, millaisten kerrosten mukaan löydöt on kentällä taltioitu. Historiallisen ajan rakenteiden yksikkönumerot ovat välillä 700-744.

3.6.1. Vuonna 1994 kaivetun kivijalan jatkorakenne (109-115/502-508)

Vuonna 1994 esiin kaivettu kivijalka jatkui selvästi pohjoiseen. Kaivauksessa haluttiin selvittää tämän rakenteen koko laajuus ja rakenne. Koska alkuvaiheessa kiveykseen liittyneet maakerrokset vaikuttivat sekoittuneilta, kaivaus eteni melko rivakasti päätavoitteena saada kivirakenteet ja mahdollisesti sekoittumattomat kerrokset esiin.

Peltokerroksen poiston jälkeen alueella oli näkyvissä multamainen, tumma maakerros, jossa oli läiskinä hiekkaa (yksikkö 702A). Lisäksi näkyvissä oli laastia, tiilenpaloja ja kiviä. Tästä peltokerroksen jälkeisetä tasosta ei piirretty karttaa, vaan kaivausta jatkettiin suoraan alaspäin.

Multamaisen kerroksen alta paljastui keltaisenruskeaa hienoa hiekkaa (yksikkö 701). Tämä kerros oli laajimmillaan alueella 110-115/502-508. Hiekkakerros oli paikoitellen paksumpi, paikoitellen ohuempi. Sitä ryhdyttiin poistamaan, tarkoituksena saada kivirakenne esiin. Hiekkaa löytyi sekä kivien päältä että välistä. Selviä irtokiviä (hiekkakerros meni alle) poistettiin kaivauksen kuluessa. Hiekkainen kerros vaikutti paikalle tuodulta täyttömaalta. Löydöt kerroksesta olivat lasia, nauloja, liitupiipun katkelmia ja punasavikeramiikkaa. Kaikki kiveyksestä tulleet löydöt (paitsi tiiltä) pyrittiin ottamaan talteen, lähes kaikki myös luetteloitiin. Kiveyksestä ei löytynyt mitenkään huomattavia määriä tiiltä, palaset olivat melko pieniä (n. 10 cm × 10 cm). Tiili oli hyvin punaista ja karkeasekoitteista. Varsinaisia tiilestä tehtyjä rakenteita ei löydetty.

Reuna-alueillaan historiallinen rakenne oli hankala kaivettava. Pieniä kiviä oli vaikea kaivaa kivikovaksi kuivuneesta savesta esiin. (Hiekka keskittyi rakenteen keskelle, reunoilla kivet olivat savessa.)

Kun kivirakenne saatiin ensimmäisen kerran esiin, piirrettiin kartat 73 ja 74. Selvin rakenne oli pieni (2 m × 3 m), jykeväseinäinen huonetila (kivijalka) ruuduissa 109-111/503-507. Tämä rakenne oli suoraa jatkoa 1994 löydetylle kivijalalle. Kivijalan keskeltä tullut keltaisenruskea hiekkainen maa oli samanlaista kuin hiekka 701. Koska se tuli rajatusta tilasta, sille annettiin uusi numero (700).

Ruuduista 109-116/508 tuli esiin suurista kivistä rakennettu kivirivi. Kivet olivat saven päällä, eikä niitä ollut useammassa kerroksessa. Alueelta 113-115/502-505 löytyi pienehköjä kiviä epämääräisen suorakaiteen muodossa. Kivet olivat hyvin savisessa maassa ja oli epäselvää, oliko kyseessä rakenne.

Kartan 74 esittämästä tilanteesta edettiin kaivamalla kivijalan keskellä ollut hiekka (700) pois. Kun hiekka saatiin poistettua, löytyi kivijalan keskeltä maatuneita ja osin hiiltyneitä puujäänteitä (719) suunnassa etelälounas-pohjoiskoillinen. Ne eivät näyttäneet muodostavan mitään kovin selvää rakennetta. Tosin yksi puujäänne (717) oli kohtisuoraan muihin nähden, noin 5 cm niitä syvemmällä. Kivirakenteen reunoilla (sisäpuolella) havaittiin useita puisia pystypaaluja, jotka näyttivät kivirakenteen tueksi kiilatuilta. Kolme paaluista oli niin hyväkuntoista, että ne saatiin kaivettua ehjinä ylös (714-716). Puujäänteet on esitetty kartassa 75.

Kun puut poistettiin, niiden alta paljastui lähes puhdas savi (712). Puiden alta tulleet löydöt on luetteloitu tälle yksikkönumerolle. Löydöt ajoittuvat selvästi historialliseen aikaan (esim. raha vuodelta 1808). Savea kaivettiin pois huonetilan reunoilta muurien alareunojen paljastamiseksi. Tämän jälkeen niistä piirrettiin profiilikartat (kartta 79). Muurien rakenne on hyvin samanlainen kuin vuonna 1994 tutkitussa rakenteessa. Rakentamiseen käytetyt kivet ovat melko suuria ja epämääräisen muotoisia (kuitenkin lähellä suorakaidetta). Laastia kivien välistä ei löytynyt juuri ollenkaan, isompien kivien väliin oli kiilattu pieniä kolmiomaisia kiviä.

Alueelta 113-115/502-505 poistettiin hiekkaa 701 ja näkyviin alkoi tulla muutamia puujäänteitä. Suurimmat kivet ja puujäänteet on esitetty kartassa 76. Selvin puurakenne oli ruuduissa 114/504-505. Alueelta löytyi heikkoja jäänteitä useammasta länsilounais-itäkoillis-suuntaisesta puujäänteestä (709). Puiden paksuus oli noin 1-3 cm. Näistä noin 5 cm alempaa löytyi kaksi etelälounais-pohjoiskoillis-suuntaista hieman paksumpaa puuta (708 ja 710). Puujäänteet on selvyyden vuoksi esitetty erikseen kartassa 77. Puujäänteet näyttivät liittyvän melko epämääräiseen, suorakaiteen muotoiseen kivirakennelmaan, jonka kivet olivat suurelta osin hieman värjääntyneessä savessa. Kiveyksen keskeltä, puiden alta löytyi ohut kerros tummaa, mullan ja hiekan sekaista maata (741), josta tulleet löydöt ovat historialliseen aikaan kuuluvia (mm. lasitettua punasavikeramiikkaa).

Alueella 109-115/502-508 olleita kivirakenteita kaivettiin hieman värjäytyneeseen saveen asti (samanlaisella savella on useita eri numeroita: 320B, 703, 704, 712). Rakenteisiin kuuluviksi katsottuja kiviä ei poistettu.

3.6.2. Pohjoisreunan puujäänteet (116-119/490-501)

Kaivausalueen pohjoisreunassa havaittiin värjäymiä peltokerroksen poiston jälkeisessä pinnassa (kartta 3).

Ruuduissa 120-121/488-505 saatiin näkyville lähes itä-länsi-suuntainen raja puhtaan ja likaisen saven (742) välillä. Ruuduissa 120/498-503 rajaa seurasi melko suurista kivistä (halk. n. 50 cm) tehty kivirivi. Kiveys tuntui jatkuvan pidemmälle lännessä, mutta aluksi liiallisen kosteuden ja myöhemmin kovan kuivuuden vuoksi kiviä ei saatu kaivettua esiin. Kivirivi muistutti ruuduista 109-116/508 esiin tullutta kivistä rakennetta. Molemmat olivat painuneet saveen, eivätkä ne olleet varsinaisia muurimaisia rakenteita. Mahdollisesti kivet ovat muodostaneet jonkinlaisen tonttia kiertäneen aidan tai rajan.

Alueella 116-119/490-501 näkyi peltokerroksen jälkeen joitakin kiviä ja puujäänteitä. Maa oli tummaa ja multamaista, siinä oli lisäksi vähän hiekkaläiskiä ja tiilenpaloja. Alue oli kuivunut kesän aikana niin, että tumman multamaisen maan (702B) ja likaisen saven (320B, 742) rajaa oli vaikea erottaa.

Multamaisen kerroksen alta paljastui pääasiassa keltaisenruskeaa hienoa hiekkaa. Aluetta kaivettaessa ei yksikkönumeroita käytetty ja vasta jälkitöissä hiekkaiselle kerrokselle annettiin numero 723. Kerros ei kuitenkaan ollut homogeeninen, se oli paikoitellen hiekkaisempi, paikoitellen multaisempi. Kun kerrosta kaivettiin pois, sen alta alkoi paljastua rakenteita. Selvin niistä oli viiden pyöreän, hyväkuntoisen hirren muodostama taso ruuduissa 115-117/494-496 (yksikkönumero 739). Samansuuntaisia, heikompia puujäänteitä löytyi ruuduista 115-115/496 (yksikkönumero 739). Puut näyttivät muodostavan jonkinlaisen tason, jonka funktio ei kuitenkaan selvinnyt.

Mainittujen puujäänteiden lisäksi alueelta löydettiin joitakin irrallisempia puujäänteitä (724, 725, 726, 734, 735). Kun puujäänteet oli saatu esiin, alueesta piirrettiin kartta 72.

Hiekkakerroksesta 723 tulleet löydöt on luetteloitu 2 m × 2 m:n ruuduissa. Poikkeuksen muodostavat puutasojen 727 ja 739 (ruuduissa 115-118/494-49) päältä tulleet löydöt, joille annettiin yksikkönumero 723B. Kaikki alueelta 116-119/490-501 tulleet löydöt ovat historialliseen aikaan kuuluvia.

Maa hiekan 723 alla muuttui hyvin saviseksi, paikoitellen näkyviin tuli nokisempia läiskiä (730, 731) sekä tiilikeskittymiä (736, 737 ja 738). Puujäänteiden välissä maa näytti vielä melko hiekkaiselta (728).

Aluetta 116-119/490-501 kaivettiin syyskuun lopussa, jolloin ilma muuttui hyvin sateiseksi. Kartassa 72 esitetystä tasosta alaspäin ei voitu enää kaivaa, koska kaivausalue joutui veden alle.

3.6.3. Länsireunan puujäänteet, alue 99-101/492-496

Peltokerrosta seulottaessa havaittiin, että esihistorialliset löydöt vähenivät huomattavasti linjan y = 496 länsipuolella. Kokeeksi seulotusta ruudusta 100-101/494-495 tuli lähinnä resenttejä löytöjä. Maa peltokerroksen alla oli hyvin hiekkaista, lähes puhdasta hiekkaa (740). Hiekkaa poistettiin, jolloin esiin tuli maatuneista puista muodostunut puutaso (743: A-J). Puujäänteet olivat melko ohuita, niitä oli yhdensuuntaisesti noin kymmenkunta (suunnassa pohjoinen-etelä). Eteläreunastaan ne näyttivät leikkautuvan ojaan 336.

Puujäänteet dokumentoitiin karttaan 30. Maa puutason ympärillä oli hyvin savista (320A), eikä rakenteen havaittu jatkuvan laajemalle. Kaivausaluetta ei avattu länsireunassa linjaa y = 492 edemmäksi, eikä olekaan tietoa siitä, jäikö historiallisen ajan rakenteita avaamattomalle alueelle. Tuo puutaso jää rakenteena irralliseksi, eikä sen funktiota voitu selvittää. Kaivausalueelle kohonneen veden vuoksi puutasoa alemmas ei voitu edetä.

4. YHTEENVETO JA TULKINTA

T. Pietikäinen

Kesällä 1995 jatkettiin edellisenä vuonna aloitettua myöhäisrautakautisen (varhaiskeskiaikaisen) asuinpaikan tutkimuskaivausta. Työt aloitettiin poistamalla peltokerros noin 500 m²:n kokoiselta alueelta muinaisjäännöksen rajojen paljastamiseksi. Osa peltokerrosta poistettiin kaivinkoneella, osa lapioitiin ja seulottiin. Vanhimmat kerrokset rajautuivat pääasiassa ruutujen 92-110/497-515 alueelle. Kaivausalueen pohjoisreunasta löytyi selvästi historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita.

Peltokerroksen poiston jälkeen paljastui hyvin kirjava pinta. Kyntö oli selvästi mennyt syvemmälle alueen länsireunassa, jossa muinaisjäännöksen stratigrafia oli rikkoutunut viistosti. Lisäksi alueelta paljastui resenttejä ojia ja kuoppia.

Muinaisjäännöksen monimutkaisen rakenteen vuoksi kaivaustekniikkaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Havaitut maakerrokset ja puujäänteet numeroitiin ja dokumentoitiin kukin omalle lomakkeelleen. Yksikön kuvailun lisäksi lomakkeeseen merkittiin tiedot sen stratigafisesta sijainnista. Löydöt otettiin talteen yksiköittäin.

Löytöjä luetteloitiin 1548 alanumeroa, yhteensä 33 882 kappaletta (n. 140 kg). Rautakautisista kerroksista tulleet löydöt ovat pääasiassa palanutta savea, savikiekkojen katkelmia ja keramiikkaa. Rautakauden loppuun ajoittuva verkkokuvioinen keramiikkaa on löydöistä parhaiten ajoitettavissa. Erikoinen metalliesine on peltokerroksesta löytynyt keskiaikainen piiskanpallo (kisten). Lisäksi löytyi kaksi miekan pontta sekä pieni hevosenkenkäsolki. Yleisesti ottaen metalliesineitä oli vähän ja ne olivat katkelmallisia. Historiallisesta rakenteesta löytyi lähinnä lasia, rautanauloja ja lasitettua punasavikeramiikkaa. Löydetyt rahat ajoittuvat 1600-luvun loppupuolelta 1800-luvun alkuun. Löydöistä tehty yhteenvetotaulukko on liitteenä (liite 3).

Vuonna 1995 avatut uudet alueet saatiin kaivettua samaan tasoon vuoden 1994 kaivausalueen kanssa. Kaivaus jäi vaiheeseen, jossa muinaisjäännöksen rajat näkyivät ja sekoittumattomia kerroksia ja rakenteita oli tullut esiin. Rakenteita ei juurikaan ehditty kaivaa, eikä niiden lopullinen tulkinta olekaan vielä mahdollista.

Kaivausalueen eteläreunassa merkittävimmät rakenteet olivat puutaso 207 ja puujäänne 259(535). Puujäänne 259(535) näytti muodostavan vuonna 1994 löytyneen rakennuksen eteläseinän. Useammasta laudasta tai lankusta muodostunut osittain hiiltynyt puutaso 207 ei näyttänyt kuuluvan em. rakennukseen. Se lieneekin jäänne kaivausalueen länsireunassa olleesta toisesta rakennuksesta. Epäselväksi jäi, kuuluivatko voimakkaan nokikerroksen alta löytyneet puujäänteet (420) samaan puutasoon.

Kaivausalueen länsireunassa havaittiin joitakin rakenteita ja värjäymiä. Jonkinlainen raja näytti muodostuvan linjalle y = 500, jonka itäpuolella kerroksia oli enemmän. Linjan länsipuolella kerrokset vaikuttivat ohuilta ja ne hävisivät kokonaan linjaan y = 498 mennessä. Erityisen selviä puujäänteitä tai rakenteita alueelta ei juuri löytynyt. Maayksiköt muodostivat kuitenkin kiinnostavia suuntia ja linjoja.

Kaivausalueen itäreunassa tulkintaa vaikeutti se, että alueen stratigrafia oli rikkoutunut vuonna 1994 pohjaan kaivettujen ruutujen vuoksi. Ruuduista 100/514-515 löytyi puujäänne 64, johon ei näyttänyt liittyvän muita puujäänteitä. Sen sijaan vaalean saven ja tumman maan raja muodosti puulinjan kanssa 90 asteen kulman. Savi vaikutti saveukselta (savilattialta). Savitiivistettä löytyi itäreunasta huomattavan paljon.

Kaivausalueen koillisnurkkaa pidettiin aluksi historiallisen ajan rakenteisiin liittyvänä alueena. Peltokerroksen alta tulleen vaalean saven alta paljastui kuitenkin tumma, sekoittumaton kulttuurikerros. Alueelta löytyi myös puujäänteitä, jotka vaikuttivat rakennukseen liittyviltä. Puujäänteet 160 ja 460 muodostivat keskenään salvosmaisen rakenteen.

Vuonna 1995 kaivetut kerrokset olivat osin peltokerroksen sekaisia ja rakenteet kynnössä pahasti rikkoutuneita. Useita puujäänteitä löytyi kuitenkin sekoittumattomista kerroksista eri puolilta kaivausaluetta. Jos puujäänteet tulkitaan rakenteisiin liittyviksi, näyttäisisiltä, että alueella on jäänteitä ainakin neljästä rakennuksesta. Vuoden 1995 kaivaushavaintojen perusteella eri rakennusten käyttötarkoituksesta ei voida sanoa mitään. Puujäänteistä saadut radiohiiliajoitukset tukevat esineistön antamaa ajoitusta rautakauden loppuun, keskiajan alkuun. Ajoitusten tarkkuus ei kuitenkaan riitä päätelmiin rakenteiden (rakennusten) samanaikaisuudesta. Stratigrafiahavaintoihin pohjautuvan asuinpaikan relatiivisen kronologian luominen tuleekin olemaan jatkotutkimuksen keskeisimpiä työvaiheita.

 

5. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

 

Harris, E. C. 1979: Principles of Archaeological Stratigraphy. London.

Harris, E. C. - Brown, M. R. - Brown, G. J. (toim.) 1993: Practices of Archaeological Stratigraphy. London

Pietikäinen, Taina 1995: Raision Ihalan Mullin eduspelto - rautakautisen asuinpaikan sekä historiallisen ajan kivirakenteen kaivaus 1994. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografinen arkisto.

 

Suomalaisen ja vertailevan arkeologian praktikumin esityöraportit 1995. Turun yliopisto:

• Antell, Ann-Christin: Asuinpaikan toiminta-alueista lähtökohtana löydöstön jakautuminen.
• Lehtinen, Susanna: Raisio Ihala Mullin eduspelto. Asuinpaikan taloudesta. Miten hankkisit edustavan kasvi- ja läinjäännösaineiston.
• Suhonen, Mervi: Sisäinen suhteellinen kronologia.
• Viljanen, Heidi: Raisio Ihala Mulli. Ehdotuksia rakennusjäänteiden dokumentointiin kesän 1995 kaivauksilla.

6. LUETTELOT

6.1. Karttaluettelo

 

Karttojen mittakaava on 1:20, ellei toisin ole mainittu. Kartat on järjestetty ala-alueittain (ks. kartta 5) kaivausjärjestyksessä ylhäältä alas. Karttoja ovat piirtäneet seuraavat tutkijat:

JH	Janne Harjula
AK	Anneli Keränen
SL	Susanna Lehtinen
TP	Taina Pietikäinen
SR	Sami Raninen
TR	Tapani Rostedt
SS	Sauli Sinisalo
MS	Mervi Suhonen
HV	Heidi Viljanen

 

Kartoista luetteloitu järjestyksessä numero, mittakaava, koko, piirtäjä ja aihe

1. 1:1000 A2 TR Yleiskartta.
2. 1:100 A2 TR Pintavaaituskartta sekä vaaitus, kun maata oli poistettu kaivinkoneella 1. kerran (pintaturve).
3. 1:50 A1 TR Peltokerros poistettu kokonaan. Kartassa on esitetty kaivausalueen pohjois- ja länsireuna sen jälkeen, kun maata oli poistettu kaivinkoneella 2. kerran. Lisäksi alue, jolta peltokerros poistettiin lapiolla ja seulottiin.
4. 1:50 A2 TR Jatko karttaan 3.
5. 1:100 A2 AK Kaivauksen ala-aluejako, eri alueilta piirrettyjen karttojen numerointi.
6. A3 SL Ruudut 92-95/498-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen.
7. A2 SL Ruudut 92-96/502-512 peltokerroksen poistamisen jälkeen. Kartat 6 ja 7 muodostavat eteläreunan 1. tilannekartan.
8. A2 SL Ruudut 92-95/496-501.
9. A2 SL Ruudut 92-96/502-508.
10. A3 AK Ruudut 95-96/509-512. Kartat 8, 9 ja 10 muodostavat eteläreunan 2. tilannekartan.
11. A3 AK Ruudut 95-96/511-512, yksikkökartta.
12. A3 JH Ruudut 94-96/502-506.
13. A3 AK Ruudut 95-97/506-507. Kartat 12 ja 13 muodostavat eteläreunan 3. tilannekartan.
14. A2 TP Ruudut 92-98/497-503.
15. A3 JH Ruudut 94-96/502-506. Kartat 14 ja 15 muodostavat eteläreunan 4. tilannekartan.
16. A3 JH Ruudut 94-96/502-506, yksikkökartta.
17. A3 TP Ruudut 93-95/501-503.
18. A3 JH Ruudut 94-96/502-506.
19. A2 AK Ruudut 94-97/506-512. Kartat 17, 18 ja 19 muodostavat eteläreunan 5. tilannekartan.
20. A2 JH Ruudut 92-95/497-503.
21. 1:10 A2 JH Ruudut 94-96/504-505. Kartat 20 ja 21 muodostavat eteläreunan 6. tilannekartan.
22. A3 JH Ruudut 93-96/502-503, yksikkökartta.
23. A2 TP Ruudut 96-101/497-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen.
24. A2 TR Ruudut 102-106/496-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen.
25. A2 TR Ruudut 105-111/497-501 peltokerroksen poistamisen jälkeen. Kartat 23, 24 ja 25 muodostavat länsireunan 1. tilannekartan.
26. A4 TP Ruudut 96-98/500-501, yksikkökartta.
27. A4 TP Ruudut 99/499-500, yksikkökartta.
28. A4 TP Ruudut 98-99/498-499, yksikkökartta.
29. A4 TP Ruudut 99-100/498-499, yksikkökartta.
30. A3 TR Ruudut 99-101/493-495.
31. A2 TP Ruudut 97-101/497-501.
32. A3 TR Ruudut 102-104/500-501. Kartat 30, 31 ja 32 muodostavat länsireunan 2. tilannekartan.
33. A3 TR Ruudut 108-110/498-501, yksikkökartta.
34. A4 TP Ruudut 99-101/501, yksikkökartta.
35. A4 TP Ruudut 99-101/501, yksikkökartta.
36. A3 TP Ruudut 98-101/499-501, yksikkökartta.
37. A2 TP Ruudut 96-101/497-502.
38. A2 TR Ruudut 101-106/495-501.
39. A2 TR Ruudut 107-113/494-501. Kartat 37, 38 ja 39 muodostavat länsireunan 3. tilannekartan.
40. A1 TR Ruudut 97-110/513-515 peltokerroksen poistamisen jälkeen. Itäreunan 1. tilannekartta.
41. A1 HV Ruudut 97-110/513-515, itäreunan 2. tilannekartta.
42. A2 HV Ruudut 97-100/513-516, yksikkökartta.
43. A2 HV Ruudut 97-102/513-516, itäreunan 3. tilannekartta.
44. A3 MS Ruudut 98-102/513-515, itäreunan 4. tilannekartta.
45. A4 MS Ruudut 102-103/514-515, yksikkökartta.
46. A2 MS Ruudut 98-103/513-514, yksikkökartta.
47. A4 MS Ruudut 102-103/514, yksikkökartta.
48. A4 MS Ruudut 99-101/514-515, yksikkökartta.
49. A4 MS Ruudut 98-100/513, yksikkökartta.
50. A3 MS Ruudut 98-103/513-515, itäreunan 5. tilannekartta.
51. A3 SR Ruudut 99-104/513-515.
52. A3 AK Ruudut 105-108/513-514. Kartat 51 ja 52 muodostavat itäreunan 6. tilannekartan.
53. A4 SR Ruutu 99/515, yksikkökartta.
54. A4 SR Ruudut 101-110/514-515, yksikkökartta.
55. A4 SR Ruudut 100/514-515, yksikkökartta.
56. A3 SR Ruudut 100-104/514-515, itäreunan 7. tilannekartta.
57. 1:10 A4 SR Ruudut 101/514-515, yksikkökartta.
58. 1:10 A3 SR Ruudut 99-100/514-515, detaljikartta puujäänteistä 64: 1-6.
59. A4 AK Ruutu 105/514, yksikkökartta.
60. A4 AK Ruudut 105-107/513-515, yksikkökartta.
61. A4 AK Ruutu 107/514, yksikkökartta.
62. A3 AK Ruudut 105-108/513-514, itäreunan 8. tilannekartta.
63. A3 AK Ruudut 105-107/513-514, yksikkökartta.
64. A2 MS/SS Ruudut 109-115/509-514, kaavamainen esitys tilanteesta peltokerroksen poistamisen jälkeen. Koillisalueen 1. tilannekartta.
65. A3 MS Ruudut 109-112/509-512, yksikkökartta.
66. A2 TR Ruudut 109-113/509-513, koillisalueen 2. tilannekartta.
67. A2 TR Ruudut 109-115/509-513, koillisalueen 3. tilannekartta.
68. A4 TR Ruudut 111/509-510, yksikkökartta.
69. A2 TR Ruudut 109-117/509-513, koillisalueen 4. tilannekartta.
70. A3 TR Ruudut 110-111/511-513, yksikkökartta.
71. A2 TR Ruudut 109-115/509-513, koillisalueen 5. tilannekartta.
72. A2 TR Ruudut 116-120/490-500, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita.
73. A2 TR Ruudut 114-119/501-508, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita. Kartat 72 ja 73 muodostavat pohjoisosan 2. tilannekartan. (Peltokerroksen poiston jälkeinen tilanne on esitetty kartassa 3.)
74. A2 TR Ruudut 109-115/502-509, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita peltokerroksen poiston jälkeen, 1. tilannekartta. Kartta liittyy karttoihin 72 ja 73.
75. A3 TR Ruudut 110-112/504-507, puujäänteitä kivirakenteen keskellä, 2. tilannekartta.
76. 1:50 A3 TR Ruudut 112-117/502-510, historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita, 2. tilannekartta.
77. A3 TR Ruudut 113-116/502-505, historialliseen aikaan ajoittuvia puujäänteitä.
78. A3 TR Ruudut 114-116/503-505, historialliseen aikaan ajoittuva rakenne, 3. tilannekartta.
79. A2 TR Profiilikartta historiallisesta kivirakenteesta ruuduissa 109-112/503-507.
80. A2 AK Profiilikartta kaivausalueen itäreunasta linjoista Y=513 sekä Y=515.
81. A2 SL Profiilikaistan 102,50/502-512 tasot 1-3 (vanhaa kaivausaluetta). TR HV
82. 1:10 A4 TR Detaljikartta profiilista X=102,50. Ruutu 102/505, taso 3.

 

Vertailutaulukko: karttojen kenttänumeroinnin ja luettelonumeroiden vastaavuus (ja päinvastoin).

 

Takaisin sisällysluetteloon
Seuraavaan luetteloon 6.2, Luettelo mustavalkonegatiiveista

6.2. Negatiiviluettelo

 

TYA F 21229-21528

 

Nro	Kuvaus	Kuvaussuunta	Kuvaaja
21229	Kaivausalue keväällä ennen kaivausta.	WSW.	Taina Pietikäinen
21230	Kaivausalue keväällä ennen kaivausta.	WSW.	Taina Pietikäinen
21231	Kaivausalue keväällä ennen kaivausta.	SW.	Taina Pietikäinen
21232	Kaivausalue keväällä ennen kaivausta.	SW.	Taina Pietikäinen
21233	R:t 102-107/496-501, peltokerros poistettu.	N.	Taina Pietikäinen
21234	R:t 102-107/496-501, peltokerros poistettu.	N.	Taina Pietikäinen
21235	R:t 102-107/500-501, peltokerros poistettu.	NNW.	Taina Pietikäinen
21236	R:t 100-107/496-499, peltokerros poistettu.	NNE.	Taina Pietikäinen
21237	Työkuva, seulomassa Cisela Westerinen, Kai Saarinen ja Lilli Kojamo.		Taina Pietikäinen
21238	Kaivausalueen pohjoisreuna veden vallassa.	SE.	Taina Pietikäinen
21239	Työkuva, kaivamassa Riikka Isotupa, Milla Lehtoranta ja Mia Siivola.		Taina Pietikäinen
21240	Työkuva, kaivamassa Lasse Enersen, Riikka Isotupa ja Päivi Sillanpää.		Taina Pietikäinen
21241	Työkuva, kaivamassa Tapani Rostedt ja Kai Saarinen.		Taina Pietikäinen
21242	Työkuva, sadekatoksen siirto.		Taina Pietikäinen
21243	Kuten edellä.		Taina Pietikäinen
21244	Kuten edellä.		Taina Pietikäinen
21245	Yleiskuva kaivausalueesta.	NW.	Taina Pietikäinen
21246	Kaivausalueen pohjoisreuna.	W.	Taina Pietikäinen
21247	Kaivausalueen koillisosan (109-117/509-514) peltokerrosta poistetaan kaivinkoneella.		Tapani Rostedt
21248	Kaivausalueen pohjoisosa (115-120/490-505) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartta 3.	SW.	Tapani Rostedt
21249	Historiallisen rakenteen pohjoisosaa paljastettuna. Kartat 73 ja 74.	N.	Susanna Lehtinen
21250	Kaivausalueen etelä- ja länsireuna (92-99/496-505) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 6, 7 ja 23.	W.	Tapani Rostedt
21251	Kaivausalueen länsireuna (96-105/496-501) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 24 ja 25.	WSW.	Tapani Rostedt
21252	Kaivausalueen länsireuna (92-105/496-501) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 6, 23, 24 ja 25.	NW.	Tapani Rostedt
21253	Kuten edellä.
21254	Kaivausalueen länsireuna (102-109/496-501) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartat 24 ja 25.	WNW.	Tapani Rostedt
21255	Kaivausalueen itäreuna (97-102/513-515) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartta 40.	S.	Taina Pietikäinen
21256	Kaivausalueen itäreuna (97-103/513-515) peltokerroksen poiston jälkeen. Kartta 40.	S.	Taina Pietikäinen
21257	Kuten edellä.
21258	R:t 96-98/499-501. Kartta 23.	S.	Taina Pietikäinen
21259	Kuten edellä.
21260	R:t 96-100/500-501. Kartta 23.	S.	Taina Pietikäinen
21261	R:t 96-98/500-501. Kartta 23.	E.	Taina Pietikäinen
21262	R:t 98-100/500-501. Kartta 23.	E.	Taina Pietikäinen
21263	R:t 92-93/498-499. Kartta 6.	W.	Taina Pietikäinen
21264	Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. (109-115/502-509). Kartat 73, 76, 77.	WNW.	Taina Pietikäinen
21265	Historiallisen kivijalan pohjoisin osa, puujäänteitä (112-115/502-505). Kartat 76, 77.	N.	Taina Pietikäinen
21266	Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. (109-115/502-505). Kartat 76, 77.	N.	Taina Pietikäinen
21267	Kuten edellä. R:t 109-113/502-507. Kartat 74, 76.	N.	Taina Pietikäinen
21268	Puujäänteet ruuduissa 114-115/502-505. Kartta 76.	N.	Taina Pietikäinen
21269	Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. (109-116/502-510). Kartat 74, 76, 77.	E.	Taina Pietikäinen
21270	Kuten edellä. R:t 108-113/502-510.	ENE.	Taina Pietikäinen
21271	Kuten edellä.
21272	Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puujäänteitä (109-112/503-507). Kartta 75.	S.	Taina Pietikäinen
21273	Kuten edellä.
21274	Kuten edellä. R:t 110-111/504-506.	E.	Taina Pietikäinen
21275	Puujäänteitä ruudussa 96-98/500-501. Kartta 26.	W.	Taina Pietikäinen
21276	Kuten edellä, ruutu 98/501.	W.	Taina Pietikäinen
21277	Kuten edellä, ruutu 97/501.	W.	Taina Pietikäinen
21278	Työkuva, kaivamassa Katja Tamminen, Juha Salminen ja Marika Hillgren.		Tapani Rostedt
21279	Työkuva, edessä Susanna Lehtinen.		Tapani Rostedt
21280	Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puupaalut 716, 715 ja 714 ruudussa 111/504. Kartat 75 ja 79.	S.	Tapani Rostedt
21281	Kaivausalueen lounaisnurkka (93-98/499-504). Puujäänteitä ja osa vanhaa kaivausaluetta. Kartat 26, 14.	W.	Taina Pietikäinen
21282	Kuten edellä. R:t 92-97/497-504. Etualalla kuivuudesta halkeilevaa maata.	W.	Taina Pietikäinen
21283	Kuten edellä.
21284	R:t 96-99/499-503, puujäänteitä ja vanhan kaivausalueen 3. taso. Kartat 14 ja 26.	W.	Taina Pietikäinen
21285	Kuten edellä. R:t 97-101/499-504. Kartat 14, 26, 36.	WSW.	Taina Pietikäinen
21286	Kuten edellä. R:t 96-100/497-503.	W.	Taina Pietikäinen
21287	Kuten edellä.	WSW.	Taina Pietikäinen
21288	Kuten edellä. R:t 98-102/498-503. Kartta 36.	W.	Taina Pietikäinen
21289	Kuten edellä. R:t 98-102/498-500.	W.	Taina Pietikäinen
21290	R:t 98-101/499-501. Kartta 36.	W.	Taina Pietikäinen
21291	R:t 100-102/500-503, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 32, 36.	WSW.	Taina Pietikäinen
21292	R:t 92-101/500-503, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 26, 32, 36.	NNW.	Taina Pietikäinen
21293	R:t 98-102/499-502, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 32, 36.	N.	Taina Pietikäinen
21294	R:t 92-103/500-501. Kartat 32, 36.	N.	Taina Pietikäinen
21295	Kaivausalueen lounaisnurkka (92-102/492-504), vanhan kaivausalueen 3. tasoa. Kartat 14, 26, 32.	N.	Taina Pietikäinen
21296	Kuten edellä.
21297	Kuten edellä. R:t 92-102/501-505.
21298	Kuten edellä.
21299	Vanhan kaivausalueen 3. tasoa, profiili x=102,50 kaivettu pois. Etuala 4. tasossa. R:t 100-103/502-505.	N.	Taina Pietikäinen
21300	R:t 95-98/500-502, kartat 14, 26.	S.	Taina Pietikäinen
21301	R:t 95-98/501-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	S.	Taina Pietikäinen
21302	R:t 94-97/500-503, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	S.	Taina Pietikäinen
21303	R:t 93-97/500-503, kartat 14, 26. Vanhan laivausalueen 3. tasoa.	S.	Taina Pietikäinen
21304	R:t 93-99/500-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa. S	SW.	Taina Pietikäinen
21305	Yksikkö 503 ruudussa 92-93/498-499. Kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21306	R:t 93-96/500-503, kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21307	R:t 93-96/499-502, kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21308	R:t 94-98/501-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	WSW.	Taina Pietikäinen
21309	R:t 96-98/500-502, kartat 14, 26.	SW.	Taina Pietikäinen
21310	Yleiskuva, kaivausalueen länsireunaa ja vanhan kaivausalueen 3. tasoa (98-102/500-505).	SW.	Taina Pietikäinen
21311	Puujäänteet ruudussa 96-97/501-503, kartat 14, 26.	W.	Taina Pietikäinen
21312	Puujäänteet ruudussa 96-97/501-502, kartat 14, 26.	W.	Taina Pietikäinen
21313	R:t 96-97/500-501, kartat 14, 26.	W.	Taina Pietikäinen
21314	R:t 94-98/500-505, kartat 14, 26. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	W.	Taina Pietikäinen
21315	R:t 95-97/500-501, kartat 14, 26.	W.	Taina Pietikäinen
21316	Puujäänteet ruudussa 96-97/500-503, kartat 14, 26.	W.	Taina Pietikäinen
21317	Lähikuva puujäänteistä ruudussa 96/502-503, kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21318	Yksikkö 241, ruudussa 94-95/502-503, kartta 14.	WNW.	Taina Pietikäinen
21319	R:t 95-96/501, kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21320	R:t 94-95/500-501, (Yksiköt 241, 500, 505) kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21321	R:t 93-95/500-503, (Yksiköt 241, 505) kartta 14.	W.	Taina Pietikäinen
21322	Puujäänteet ruudussa 97-98/500-501, kartta 26.	W.	Taina Pietikäinen
21323	R:t 97-98/500-501, kartta 26.	W.	Taina Pietikäinen
21324	R:t 99-101/500-502, kartta (36) 37. Vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	W.	Taina Pietikäinen
21325	R:t 99-100/499-501, kartta (36) 37.	W.	Taina Pietikäinen
21326	Yksikkö 347, ruudussa 100/501, kartta 37.	W.	Taina Pietikäinen
21327	Yksikkö 347 ja läiskä yksikössä 404B. R:t 100-101/501, kartta 37.	W.	Taina Pietikäinen
21328	Työkuva, piirtämässä Tapani Rostedt.		Taina Pietikäinen
21329	Työkuva, muistiinpanoja tekemässä Sami Raninen. Vanha kaivausalue peitetty pressuilla.		Taina Pietikäinen
21330	Työkuva, kaivamassa Tuire Ruotsalainen.		Taina Pietikäinen
21331	Työkuva, piirtämässä Tapani Rostedt.		Taina Pietikäinen
21332	Lähikuva yksiköstä 347, ruutu 100/501, kartta 37.	W.	Taina Pietikäinen
21333	Lähikuva yksiköstä 347 ja yksikössä 404B olevasta läiskästä. Kartta 37.	W.	Taina Pietikäinen
21334	Täyttömaassa kasvavia kasveja.		Taina Pietikäinen
21335	R:t 99/498-500, kartta 37.	N.	Taina Pietikäinen
21336	R:t 95-96/503-506, kartta 15.	N.	Janne Harjula
21337	Kuten edellä.
21338	R:t 93-97/504-505, kartta 15. Etualalla vanhaa kaivausaluetta 3. taso.	N.	Janne Harjula
21339	R:t 92-96/503-505, kartta 15.	N.	Janne Harjula
21340	Lähikuva. R:t 96/504-505, rakennuksen lounaisnurkka? Kartta 15.	N.	Janne Harjula
21341	Kuten edellä.
21342	R:t 95-96/505-507, rakennuksen eteläseinä. Kartta 15.	N.	Janne Harjula
21343	Kuten edellä.
21344	Kuten edellä.
21345	R:t 98-102/513-515, kartta 51.	S.	Taina Pietikäinen
21346	Itäkaistale. R:t 98-108/513-515, kartta 51.	S.	Taina Pietikäinen
21347	R:t 98-102/513-515, kartta 51.	S.	Taina Pietikäinen
21348	Itäkaistale. R:t 98-108/513-515, kartat 51 ja 52.	S.	Taina Pietikäinen
21349	R:t 99-102/513-515, kartta 51.	W.	Taina Pietikäinen
21350	R:t 100-103/513-515, kartta 51.	W.	Taina Pietikäinen
21351	R:t 102-105/513-515, kartta 51.	SW.	Taina Pietikäinen
21352	R:t 97-104/513-515, kartta 51.	N.	Taina Pietikäinen
21353	R:t 97-106/513-515, kartta 51.	N.	Taina Pietikäinen
21354	R:t 104-107/513-514, kartta 51.	N.	Taina Pietikäinen
21355	R:t 99-103/513-515, kartta 51.	N.	Taina Pietikäinen
21356	R:t 101-104/513-515, kartta 51.	N.	Taina Pietikäinen
21357	R:t 104-106/513-514, kartta 51.	N.	Taina Pietikäinen
21358	Lähikuva yksikkörajasta (yksiköt 103 ja 105). R:t 102/513-514, kartta 51.	W.	Janne Harjula
21359	Lähikuva puujäänteestä ruudussa 99/514-515. Kartta 51.	SSW.	Janne Harjula
21360	Lähikuva ruuduista 101/513-514. Kartta 51.	W.	Sami Raninen
21361	Kuten edellä. R:t 100-101/513-514.	WNW.	Sami Raninen
21362	Lähikuva, kivirivi ruudussa 104/514. Kartta 51.	W.	Sami Raninen
21363	Lähikuva puujäänteestä ruudussa 99/514-515. Kartta 51.	W.	Sami Raninen
21364	Koillisalue. R:t 109-110/509-511, yksiköt 76 ja 79. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21365	R:t 110-111/509-512, yksiköt 76,79 ja 151. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21366	R:t 111-112/509-512, yksiköt 76,79 ja 151. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21367	R:t 112-113/509-512, yksiköt 76,79 ja 151. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21368	R:t 109-110/510-514, yksiköt 76,6 ja 157. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21369	R:t 110-112/510-514, yksiköt 6,79,151,154,157,158. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21370	R:t 111-113/510-514, yksiköt 79,151,152,154,157. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21371	R:t 109-113/510-514, yksiköt 6,76,79,151,152,154,157,158. Kartta 67.	W.	Tapani Rostedt
21372	Yleiskuva koillisalueesta. R:t 109-114/509-514, kartta 67.	N.	Tapani Rostedt
21373	Lähikuva puulinjasta ruudussa 109-111/513, yksikkö 160.	N.	Tapani Rostedt
21374	Lounaisnurkan puujäänteet (yksikkö 207) sammakkoperspektiivistä. R:t 96/502-503, kartta 14.	N.	Tapani Rostedt
21375	Kuten edellä.	S.	Tapani Rostedt
21376	Kuten edellä.	W.	Tapani Rostedt
21377	Kuten edellä.	W.	Tapani Rostedt
21378	Profiili ruudussa 115/509. historiallisen alueen raja, yksikkö 76. Kartta 67.	N.	Tapani Rostedt
21379	Lähikuva ruuduista 95-96/504, oletettu rakennuksen lounaisnurkan kohta. Kartta 15.	S.	Janne Harjula
21380	Kuten edellä.	W.	Janne Harjula
21381	Työkuva, historialliseen rakennukseen kuuluneita puujäänteitä kaivamassa Hannele Blomqvist.	SW.	Tapani Rostedt
21382	Lähikuva ruudusta 96/504, oletettu rakennuksen lounaisnurkan kohta. Kartta 15.	W.	Janne Harjula

 

Kuvat 21383-21477 on kuvattu nostolava-autosta. Kuvattu kaivausvaihe näkyy kartoissa 3, 14, 15, 19, 25, 37, 38, 51, 52, 60, 69, 74 sekä vuoden 1994 tasokartoissa 3. ja 4.

Nro	Kuvaus	Kuvaussuunta	Kuvaaja
21383	Yleiskuva kaivausalueen koillisnurkasta sekä historiallisesta rakenteesta.	SSE.	Janne Harjula
21384	Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta, alareunassa vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	ESE.	Janne Harjula
21385	Yleiskuva kaivausalueen kaakkoisnurkasta, vanhan kaivausalueen 3. tasoa sekä itälaajennusta.	SSE.	Janne Harjula
21386	Yleiskuva vanhan kaivausalueen 3. tasosta sekä historiallisesta rakenteesta.	E.	Janne Harjula
21387	Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta sekä luoteisnurkasta.	ESE.	Janne Harjula
21388	Kaivausalueen lounaisnurkka.	E.	Janne Harjula
21389	Kaivausalueen länsireuna sekä vanhan kaivausalueen 3. tasoa.	E.	Janne Harjula
21390	Vanhan kaivausalueen 3. taso, oikea alanurkka kaivettu pohjaan. Yläreunassa länsireunaa.	E.	Janne Harjula
21391	Historiallisen ajan kivijalka.	ESE.	Janne Harjula
21392	Vanhan kaivausalueen 3. tasoa (97-102/506-512), oikea reuna (103-108/509-512) kaivettu pohjaan.	E.	Janne Harjula
21393	Kaivausalueen koillisnurkka ja itäreunaa.	S.	Janne Harjula
21394	Vanhan kaivausalueen 3. tasoa (97-102/506-512), oikea reuna (103-108/509-512) kaivettu pohjaan.	E.	Janne Harjula
21395	Vanha kaivausalue (97-102/502-512) 3. tasossa sekä itäreunaa.	E.	Janne Harjula
21396	Kaivausalueen länsireunaa (95-104/496-501). Vanha kaivausalue 3. tasossa.	E.	Janne Harjula
21397	Kaivausalueen länsireunaa (100-111/496-501. Vanha kaivausalue 3. tasossa, osa kaivettu pohjaan.	ESE.	Janne Harjula
21398	Kaivausalueen koillisnurkka, historiallisen rakenteen keskimmäinen ja pohjoisin osa.	S.	Janne Harjula
21399	Kaivausalueen länsireunaa, osittain kaivinkoneella kaivettua (100-120/492-501).	ESE.	Janne Harjula
21400	Historiallisen ajan kivijalka.	E.	Janne Harjula
21401	Vanhan kaivausalueen 3. tasoa (97-102/506-512), osa (103-108/509-512) kaivettu pohjaan.	E.	Janne Harjula
21402	Kuten edellä.
21403	Kaivausalueen länsireunaa (95-104/496-501). Vanha kaivausalue 3. tasossa.	E.	Janne Harjula
21404	Kaivausalueen länsireuna (92-105/492-505), osa kaivettu kaivinkoneella.	E.	Janne Harjula
21405	Kaivausalueen luoteisnurkka (101-124/490-504), osa kaivettu kaivinkoneella.	ESE.	Janne Harjula.
21406	Vanhan kaivausalueen 3. taso (97-110/502-512), oikea alanurkka (103-108/509-512) kaivettu pohjaan sekä.	E.	Janne Harjula
21407	Kaivausalueen koillisnurkka (109-119/509-514).	ESE.	Janne Harjula
21408	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, alueen länsireunaa (96-103/496-501).	E.	Janne Harjula
21409	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, alueen länsireunaa (101-111/496-501).	ESE.	Janne Harjula
21410	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, alueen länsireunaa (96-103/496-501).	E.	Janne Harjula
21411	Kaivausalueen koillisnurkka (109-119/506-514).	SE.	Janne Harjula
21412	R:t 95-98/496-505.	E.	Janne Harjula
21413	Koillisalue, R:t 109-115/509-514.	SW.	Janne Harjula
21414	Itäreuna, R:t 101-106/513-514.	WSW.	Janne Harjula
21415	Historiallisen ajan kivijalka, etualalla 1994 kaivettu osa (kivijalan keskiosa täytetty).	SSE.	Janne Harjula
21416	Profiilin 102,5 kohta, kaivettu 3. tasoon. R:t 102/506-509.	S.	JH
21417	Vanhaa kaivausaluetta, R:t 100-102/502-505 3. tasossa, R:t 103-104/502-505 4. tasossa.	E.	Janne Harjula
21418	Vanhaa kaivausaluetta, R:t 99-102/510-512 3. tasossa.	WSW.	Janne Harjula
21419	Vanhaa kaivausaluetta, R:t 100-102/502-505 3. tasossa, R:t 103-104/502-505 4. tasossa.	ESE.	Janne Harjula
21420	Vanhaa kaivausaluetta, R:t 103-110/502-504 4. tasossa sekä länsireunaa, R:t 102-110/500-501.	SE.	Janne Harjula
21421	Kaivausalueen länsireunaa R:t 98-103/496-501.	E.	Janne Harjula
21422	Koillisalue, R:t 109-115/509-514. Etualalla R:t 103-108/509-512 pohjasaveen kaivettuna.	SSW.	Janne Harjula
21423	Vanhaa kaivausaluetta, R:t 100-102/502-506 3. tasossa.	ESE.	Janne Harjula
21424	Itäreuna, R:t 99-102/513-515.	W.	Janne Harjula
21425	Vanhaa kaivausaluetta 3. taso sekä itäreunaa, R:t 99-101/511-515.	W.	Janne Harjula
21426	Vanhaa kaivausaluetta 3. taso sekä eteläreunaa, R:t 96-99/510-511.	W.	K:J.
21427	Vanhaa kaivausaluetta 3. taso, R:t 101-102/508-510, profiili 102,50 kaivettu pois.	SSW.	Janne Harjula.
21428	Vanhaa kaivausaluetta 3. taso sekä eteläreunaa, R:t 96-99/508-512.	NNE.	Janne Harjula
21429	Vanhaa kaivausaluetta 3.taso, R:t 97-102/508-511.	N.	Janne Harjula
21430	Koillisalue, R:t 109-115/509-514.	S.	Janne Harjula
21431	Koillisaluetta sekä itäreunaa, R:t 108-111/511-514. Vasen alanurkka kaivettu pohjasaveen.	SSW.	Janne Harjula
21432	Länsireunaa, R:t 102-108/496-501.	E.	Janne Harjula
21433	Vanhaa kaivausaluetta R:t 100-102/502-506 3. tasossa, R:t 103-106/502-504 4.tasossa.	E.	Janne Harjula
21434	Kaivausalueen lounaisnurkka, R:t 92-99/496-506, sekä vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa.	NE.	Janne Harjula
21435	Kaivausalueen eteläreunaa R:t 94-96/505-509, sekä vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa.	E.	Janne Harjula
21436	Kaivausalueen itäreunaa. R:t 102-104/513-514.	NW.	Janne Harjula
21437	Kaivausalueen itäreunaa. R:t 99-103/513-515.	WNW.	Janne Harjula
21438	Vanhaa kaivausaluetta. R:t 97-102/510-513, 3. taso.	N.	Janne Harjula
21439	Vanhaa kaivausaluetta. R:t 100-103/509-513, 3. taso. Etuala kaivettu pohjasaveen.	N.	Janne Harjula
21440	Kaivausalueen itäreuna R:t 100-103/513-515.	WNW.	Janne Harjula
21441	Kaivausalueen itäreuna R:t 101-104/513-514.	N.	Janne Harjula
21442	Historiallisen ajan kivijalka.	SW.	Janne Harjula
21443	Länsireuna, kulttuurimaan ja lähes puhtaan saven raja, R:t 99-105/497-499.	SW.	Janne Harjula
21444	Lounaisnurkan puujäänteet ruudussa 96-97/500-503.	W.	Janne Harjula
21445	Länsireunaa, kulttuurimaan ja lähes puhtaan saven raja, R:t 99-105/497-499.	SW.	Janne Harjula
21446	Länsireunaa, R:t 98-103/499-501, sekä vanhaa k aivausaluetta. R:t 98-102/502-503, 3. taso.	WSW.	Janne Harjula
21447	Länsireunaa R:t, 104-107/496-500.	SW.	Janne Harjula
21448	Länsireunaa, R:t 103-108/500-501, sekä vanhaa kaivausaluetta, R:t 103-108/502-503.	WSW.	Janne Harjula
21449	Länsireunaa. R:t 99-101/500-501.	W.	Janne Harjula
21450	Lounaisnurkkaa. R:t 96-98/499-502.	NNW.	Janne Harjula
21451	Lounaisnurkkaa. R:t 96-100/500-504.	WNW.	Janne Harjula
21452	Vanhan kaivausalueen, 3. tasoa, R:t 99-102/501-504.	W.	Janne Harjula
21453	Länsireunaa sekä vanhan kaivausalueen 3. tasoa, R:t 100-103/501-503.	WSW.	Janne Harjula
21454	Vanhaa kaivausaluetta, 3. taso, sekä eteläreunaa, R:t 96-102/505-513.	WNW.	Janne Harjula
21455	Vanhaa kaivausaluetta 3. taso, sekä etelä- ja itäreunaa. R:t 96-102/506-515.	WNW.	Janne Harjula
21456	Lounaisnurkka. R:t 92-95/497-499.	NNW.	Janne Harjula
21457	Lounaisnurkkaa. R:t 94-97/500-503.	NW.	Janne Harjula
21458	Lounaisnurkkaa. R:t 95-98/499-502.	NW.	Janne Harjula
21459	Länsireunaa. R:t 106-109/498-501.	SW.	Janne Harjula
21460	Länsireunaa, R:t 102-105/501, sekä vanhaa kaivausaluetta 3. tasoa.	WSW.	Janne Harjula
21461	Kaakkoisnurkka, R:t 97-102/508-515, vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa sekä itäreunaa.	W.	Janne Harjula
21462	Koillisnurkka R:t 109-117/509-514.	SW.	Janne Harjula
21463	Länsireunaa R:t 103-104/500-503.	SW.	Janne Harjula
21464	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, R:t 100-102/504-508. Profiili X=102,50 kaivettu pois.	SW.	Janne Harjula
21465	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, R:t 101-104/502-503. Profiili x=102,50 kaivettu pois.	SW.	Janne Harjula
21466	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa sekä itäreunaa. R:t 97-102/509-515.	W.	Janne Harjula
21467	Eteläreunaa R:t 95-96/504-507.	NNW.	Janne Harjula
21468	Eteläreunaa R:t 95-96/501-503.	N.	Janne Harjula
21469	Lounaisnurkka R:t 92-96/497-501.	NNE.	Janne Harjula
21470	Lounaisnurkkaa R:t 95-99/500-501.	SSE.	Janne Harjula
21471	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa R:t 98-102/506-509. W. Janne Harjula
21472	Eteläreunaa R:t 95-96/503-507.	NW.	Janne Harjula
21473	Eteläreunaa R:t 95-96/501-503.	N.	Janne Harjula
21474	Eteläreunaa R:t 95-96/502-505.	NNW.	Janne Harjula
21475	Vanhaa kaivausaluetta 4. tasossa sekä länsireunaa. R:t 103-107/500-503.	S.	Janne Harjula
21476	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa sekä länsireunaa. R:t 101-104/501-503.	SSW.	Janne Harjula
21477	Vanhaa kaivausaluetta 3. tasossa, R:t 101-102/504-508. Profiili x=102,50 kaivettu pois.	SW.	Janne Harjula
21478	Koillisalue R:t 109-112/509-514, kartta 69.	N.	Tapani Rostedt
21479	Koillisalue R:t 109-113/512-514, yksiköt 79,151,157, kartta 69.	NNW.	Tapani Rostedt
21480	Koillisalue R:t 109-113/510-512, yksiköt 79,151,188, kartta 69.	N.	Tapani Rostedt
21481	Koillisalue R:t 109-113/509-511, yksiköt 76,79,151,189, kartta 69.	NNE.	Tapani Rostedt
21482	Koillisalue R:t 110-114/512-514, yksiköt 79,151,157, kartta 69.	SSW.	Taina Pietikäinen
21483	Koillisalue, R:t 110-114/510-512, yksiköt 79,151,152,188, kartta 69.	SSE.	Taina Pietikäinen
21484	Koillisalue, R:t 110-114/509-511, yksiköt 79, 151, 152, 169, 188, 189, kartta 69.	S.	Taina Pietikäinen
21485	Työkuva, kaivamassa (vas.) Kai Saarinen, Tuire Ruotsalainen, Hannele Blomqvist ja Matti Ketola.		Tapani Rostedt
21486	Koillisalue, R:t 110-113/509-514, yksiköt 6, 79, 151, 157, 188, 189, kartta 71.	WSW.	Tapani Rostedt
21487	Koillisalue, R:t 110-117/509-514, yksiköt 6, 76, 79, 151, 157, 162, 188, 189, 193, kartat 69 ja 71.	SW.	Tapani Rostedt
21488	Koillisalue, R:t 114-117/509-514, yksiköt 162,191,192,193, kartta 69.	WSW.	Tapani Rostedt
21489	Koillisalue R:t 110-115/509-514, yksiköt 6,151,157,162,188, kartat 69 ja 71.	NW.	Tapani Rostedt
21490	Koillisalue R:t 109-114/509-514, yksiköt 6,76,79,151,157,169,188,189,196, kartta 71.	NW.	Tapani Rostedt
21491	Eteläreuna R:t 94-97/504-505, kartta 21.	N.	Janne Harjula
21492	Eteläreuna R:t 94-97/504-506, kartta 21.	NNW.	Janne Harjula
21493	Eteläreuna R:t 96/504, kartta 21.	W.	Janne Harjula
21494	Kuten edellä.
21495	Eteläreuna R:t 95-97/504-505, kartta 21.	SSW.	Janne Harjula
21496	Eteläreuna R:t 95-96/504-505, kartta 21.	SSW.	Janne Harjula
21497	Eteläreuna R:t 94-97/504-505, kartta 21.	ESE.	Janne Harjula
21498	Itäreuna R:t 102-106/513-514, kartat 56, 62.	N.	Anneli Keränen
21499	Itäprofiili ja itälaajennuksen profiili vanhan kaivausalueen suuntaan, R:t 105-107/513-514, kartta 80.	W.	Anneli Keränen
21500	Kuten edellä, lisäksi itäreunaa R:t 104-106/513-514.	&nbsnbsp;	W. Anneli Keränen
21501	Itäreunaa R:t 104-105/514, kartta 62.	N.	Anneli Keränen
21502	Kaivausalueen luoteisnurkka R:t 112-117/491-500, puiden esiin kaivaminen kesken.	SW.	Taina Pietikäinen
21503	Länsireunaa R:t 107-114/492-501. Yksikkö 364 poistettu. Kartta 39.	WSW.	Taina Pietikäinen
21504	Länsireunaa R:t 105-114/492-501. Yksikkö 364 poistettu.	W.	Taina Pietikäinen
21505	Länsireunaa R:t 102-110/492-501. Kartat 37, 38 ja 39.	WNW.	Taina Pietikäinen
21506	Länsireunaa R:t 109-114/494-501. Yksikkö 364 poistettu, kartta 39.	WSW.	Taina Pietikäinen
21507	Länsireunaa R:t 106-111/494-501. Yksikkö 364 poistettu, kartta 39.	W.	Taina Pietikäinen
21508	Länsireunaa R:t 104-109/495-501. Kartat 38 ja 39.	WNW.	Taina Pietikäinen
21509	Länsireunaa R:t 102-107/495-501. Kartat 38 ja 39.	NW.	Taina Pietikäinen
21510	Länsireunaa R:t 104-111/499-502. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39.	N.	Taina Pietikäinen
21511	Länsireunaa R:t 104-111/500-501. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39.	N.	Taina Pietikäinen
21512	Länsireunaa R:t 102-112/495-499. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39.	NE.	Taina Pietikäinen
21513	Länsireunaa R:t 105-113/496-502. Yksikkö 364 poistettu, kartat 38 ja 39.	N.	Taina Pietikäinen
21514	Työkuva, Hannele Blomqvist kaivamassa koillisalueella.	S.	Tapani Rostedt
21515	Länsireuna R:t 99-101/493-495. Historiallisen ajan puujäänteitä. Kartta 30.	S.	Taina Pietikäinen
21516	Kuten edellä.
21517	Kuten edellä.
21518	Kuten edellä.
21519	Kuten edellä.
21520	Kuten edellä.
21521	Kuten edellä.
21522	Kaivauksen luoteisnurkkaa R:t 115-122/494-504. Kartat 72 ja 73.	SW.	Tapani Rostedt
21523	Kuten edellä.
21524	Kaivauksen luoteisnurkka, historiallisen ajan puut etualalla. Kartat 72 ja 73.	SW.	Tapani Rostedt
21525	Kuten edellä.
21526	Kuten edellä.
21527	Kaivauksen luoteisnurkka, R:t 115-120/485-492. Kartat 72 ja 73.	N.	Tapani Rostedt
21528	Kaivauksen luoteisnurkkaa/pohjoisreunaa, R:t 114-122/492-500. Kartat 72 ja 73.	N.	Tapani Rostedt

6.3. Diapositiiviluettelo

 

TYA 279: 1-166

Kuvaajat:

JH	Janne Harjula
AK	Anneli Keränen
SL	Susanna Lehtinen
HMP	Hanna-Maria Pellinen
TP	Taina Pietikäinen
SR	Sami Raninen
TR	Tapani Rostedt
HV	Heidi Viljanen

 

1. Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. W. K: TP
2. Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. SW. K: TP
3. Kaivausalue keväällä ennen kaivausta. SW. K: TP
4. Peltokerroksen alaosan poistoa kaivausalueen länsireunassa. NE. K: TR
5. Peltokerroksen alaosan poistoa kaivausalueen lounaisnurkassa. E. K: TR
6. Työkuva. Vuoden 1994 kaivausalue vielä peitettynä. SW. K: TP
7. Työkuva. Kesäkuun koululaisryhmä seulomassa. K: TP
8. Työkuva. Koillisalueella kaivamassa Mia Siivola. K: TP
9. Työkuva. Kaivausaluetta suojellaan kuivumiselta pressuilla. N. K: TP
10. Kaivausalueen länsi- ja eteläreuna, peltokerros poistettu. R:t 92-105/494-505. WSW. K: TR
11. Kuten edellä. R:t 92-101/496-504. WSW. K: TR
12. Kaivausalueen länsireuna, peltokerros poistettu. R:t 92-103/494-501. NW. K: TR
13. Kuten edellä. R:t 102-108/496-500. WNW. K: TR
14. R:t 102-107/496-500, peltokerros poistettu. N. K: TP
15. R:t 102-107/498-501, peltokerros poistettu. N. K: TP
16. R:t 102-107/496-501, peltokerros poistettu. N. K: TP
17. R:t 96-101/500-501, peltokerros poistettu. S. K: TP
18. R:t 97-99/499-501, peltokerros poistettu. S. K: TP
19. R:t 96-98/500-501, peltokerros poistettu. E. K: TP
20. R:t 98-100/500-501, peltokerros poistettu. E. K: TP
21. R:t 92-93/498-502, peltokerros poistettu. W. K: SL
22. Kaivausalueen itäreuna, peltokerros poistettu. R:t 97-102/513-515. S. K: TP
23. Kuten edellä. R:t 97-108/513-515. S. K: TP
24. Koillisalueen peltokerrosta poistetaan kaivinkoneella, valvomassa Taina Pietikäinen. W. K: TR
25. Kaivausalueen pohjoisosa, peltokerros poistettu. R:t 115-120/490-505. SW. K: TR
26. Työkuva. Historiallisen ajan kivijalkaa paljastetaan. SE. K: TR
27. Historiallisen ajan rakenteen pohjoisosaa peltokerroksen alta kaivettuna. Kartat 74 ja 73. N. K: SL
28. Kuten edellä. NE. K: SL
29. Puujäänteitä ja savikiekko vanhan kaivausalueen profiilin (X = 102,50) 3. tasossa. N. K: HV
30. Lähikuva lähes kokonaisesta savikiekosta in situ (Tya 631:1514). N. K: HV
31. Kaivausalueen etelälaidassa kasvanut nokkospuska. SW. K: TP
32. Historiallinen kivijalka, pohjoisin osa.R:t 111-115/502-509). Kartat 76, 77. W. K: TP
33. Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. R:t 109-113/502-505, kartat 76, 77. WNW. K: TP
34. Historialliseen rakenteeseen liittyviä puujäänteitä ruuduissa 114-115/502-505, kartat 76, 77. N. K: TP
35. Kuten edellä.
36. Historiallinen kivijalka, keskimmäinen osa. R:t 109-112/502-505, kartat 74, 75 ja 76. N. K: TP
37. Kuten edellä. E. K: TP
38. Historiallinen kivijalka, pohjoisin ja keskimmäinen osa. R:t 109-114/502-510, kartat 74, 75, 76. E. K: TP
39. Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puujäänteitä. R:t 109-112/503-507, kartta 75. S. K: TP
40. Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, puupaalut 716, 715 ja 714 ruudussa 111/504. Kartat 75 ja 79. S. K: TR
41. Historiallisen kivijalan keskimmäinen osa, muurit kaivettu esiin. Kartta 79. SW. K: TP
42. Työkuva. Heinäkuun koululaisryhmä kaivamassa hyvin aurinkoisena päivänä. SW. K: TR
43. Yleiskuva kaivausalueen lounaisnurkasta. Puujäänteitä ja osa vanhaa kaivausaluetta näkyvissä. Kartat 14 ja 26. SW. K: TP
44. Kuten edellä. W. K: TP
45. Kaivausalueen länsireunaa, etualalla kuivuudesta halkeilevaa maata. R:t 97-99/496-504. W. K: TP
46. Kuten edellä. R:t 97-101/499-504. Kartat 26, 36. W. K: TP
47. Kuten edellä. R:t 98-102/499-504. Kartat 31, 32, 36. W. K: TP
48. Kaivausalueen länsireunaa. R:t 96-99/499-503, puujäänteitä ja vanhaa kaivausaluetta. Kartat 14 ja 26. W. K: TP
49. Kuten edellä. R:t 98-101/499-504. WSW. K: TP
50. Lähikuva ruuduista 99-100/499-101, kartta 36. W. K: TP
51. Lähikuva ruuduista 99-101/500-501. W. K: TP
52. Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta, vanhan kaivausalueen 3.taso, kartat 14, 26 ja 32. N. K: TP
53. Kuten edellä.
54. Kuten edellä. NNE. K: TP
55. Kuten edellä.
56. Kaivausalueen lounaisnurkka. R:t 94-101/501-505, vanha kaivausalue 3.taso, kartat14, 26. N. K: TP
57. Vanhan kaivausalueen 3. taso, ruudut 100-102/502-505. N. K: TP
58. Lähikuva ruuduista 93-95/500-503, kartta 14. S. K: TP
59. Lähikuva ruuduista 92-93/498-499, yksikkö 503, kartta 14. W. K: TP
60. Lähikuva ruuduista 93-96/502-504, kartta 14. W. K: TP
61. Lähikuva ruuduista 94-95/501-503, kartta 14. W. K: TP
62. Lähikuva ruuduista 93-96/501-503, kartta 14. W. K: TP
63. Puujäänteet ruuduissa 96-97/501-503, kartat 14 ja 26. W. K: TP
64. Puujäänteet ruuduissa 96/501-503, kartta 14. W. K: TP
65. Lähikuva puujäänteistä ruuduissa 96/501-503, kartta 14. W. K: TP
66. Lähikuva puujäänteistä ruuduissa 97-98/501, kartta 26. W. K: TP
67. Lähikuva ruudusta 97/501, yksiköt 414, 415 ja 420. Kartta 26. W. K: TP
68. Kaivausalueen eteläreunaa, r:t 95-96/504-507, kartta 15. N. K: JH
69. Lähikuva ruuduista 95-96/504-507, kartta 15. N. K: JH
70. Lähikuva ruuduista 94-96/503-505, kartta 15. N. K: JH
71. Lähikuva ruuduista 95-96/504, oletettu rakennuksen lounaisnurkan kohta. Kartta 15. S. K: JH
72. Kuten edellä. W. K: JH
73. Työkuva. Janne Harjula kaivamassa. N. K: TR
74. Yleiskuva kaivausalueen itäreunasta. R:t 97-105/513-515. S. K: TP
75. Lähikuva ruuduista 98-101/512-515, kartta 51. S. K: TP
76. Lähikuva ruuduista 100-102/513-515, kartta 51. S. K: TP
77. Lähikuva puujäänteistä 64:1-7 ruuduissa 99-100/514-515, kartat 51 ja 58. SSW. K: TP
78. Lähikuva ruuduista 100-102/513-515, kartta 51.W. K: TP
79. Lähikuva ruuduista 101-103/513-515, kartta 51. W. K: TP
80. Yleiskuva kaivausalueen itäreunasta. R:t 102-106/513-514. Kartat 51 ja 52. SW. K: TP
81. Lähikuva ruuduista 100-104/513-515, kartat 51 ja 52. N. K: TP
82. Lähikuva ruuduista 102-104/513-515, kartta 51.N. K: TP
83. Lähikuva ruuduista 103-106/513-514, kartta 52. N. K: TP
84. Lähikuva ruuduista 104-106/513-514, kartta 52. N. K: TP
85. Yleiskuva koillisalueesta, r:t 109-113/509-514. Kartta 67. W. K: TR
86. Kuten edellä. N. K: TR
87. Lähikuva puulinjasta 160 ruuduissa 109-111/513, kartta 67. N. K: TR
88. Lähikuva ruuduista 109-111/512-513, kartta 67. N. K: TR
89. Profiili ruudussa 115/509. Historiallisen alueen raja, yksikkö 76. Kartta 67. N. K: TR
90. Lounaisnurkan puujäänteet (207) sammakkoperspektiivistä. Luonnollisia kerroksia kaivettaessa syntynyt kumpuileva taso. W. K: TR
91. Työkuva. Historiallisen ajan puujäänteitä kaivamassa Hannele Blomqvist ja Matti Ketola. SW. K: TR
92. Täyttömaassa kasvavia kasveja. K: TP.

Kuvat 93-141 on kuvattu nostolava-autosta. Kuvattu kaivausvaihe näkyy kartoissa 3, 14, 15, 19, 25, 37, 38, 51, 52, 60, 69, 74 sekä vuoden 1994 tasokartoissa 3. ja 4.

93. Yleiskuva kaivausalueen pohjoisosasta. SE. K: TP
94. Yleiskuva kaivausalueen länsilaidasta. SE. K: TP
95. Yleiskuva kaivausalueen koillisnurkasta. SSE. K: TP
96. Historialliset rakenteet. SSE. K: TP
97. Yleiskuva kaivausalueen kaakkoisnurkasta. SE. K: TP
98. Kuten edellä. S. K: TP
99. Yleiskuva kaivausalueen lounaisnurkasta. E. K: TP
100. Vuoden 1994 kaivausalue ja länsireunaa. E. K: TP
101. Yleiskuva kaivausalueen kaakkoisnurkasta. E. K: TP
102. Yleiskuva kaivausalueen etelälaidasta. E. K: TP
103. Yleiskuva kaivausalueesta. SE. K: TP
104. Historialliset rakenteet. SE. K: TP
105. Kaivausalueen länsipuolista peltoa ylhäältä kuvattuna. SE. K: TP
106. Raisionjokilaaksoa ylhäältä kuvattuna. SSE. K: TP
107. Lähikuva historiallisen ajan kivijalasta. SSE. K: TP
108. Lähikuva vuonna 1995 kaivetusta historiallisen ajan rakenteesta. SE. K: TP
109. Lähikuva vuonna 1994 kaivetusta historiallisen ajan rakenteesta. E. K: TP
110. Lähikuva koillisalueesta ja vuonna 1994 pohjaan kaivetusta alueesta. R:t 104-118/509-514. SW. K: TP
111. Lähikuva koillisalueesta. R:t 109-118/509-514. S. K: TP
112. R:t 96-102/507-515. W. K: TP
113. Lähikuva ruuduista 97-102/510-514. W. K: TP
114. Lähikuva ruuduista 97-102/512-515. W. K: TP
115. R:t 96-102/506-512. W. K: TP
116. Lähikuva ruuduista 97-101/503-507. W. K: TP
117. Lähikuva ruuduista 100-103/503-509. SW. K: TP
118. Lähikuva ruuduista 96-100/509-515. N. K: TP
119. Lähikuva ruuduista 97-105/512-515. N. K: TP
120. Lähikuva ruuduista 97-102/506-514. N. K: TP
121. R:t 96-103/503-515. W. K: TP
122. Lähikuva ruuduista 92-99/500-506. NW. K: TP
123. Lähikuva ruuduista 94-97/503-508. NW. K: TP
124. Lähikuva ruuduista 93-97/500-504. W. K: TP
125. Lähikuva ruuduista 95-97/504-509. NNE. K: TP
126. R:t 92-100/496-502. E. K: TP
127. R:t 95-102/496-503. E. K: TP
128. R:t 99-106/496-505. ENE. K: TP
129. R:t 93-102/498-510. NE. K: TP
130. R:t 96-102/498-504. E. K: TP
131. R:t 100-106/496-504. SE. K: TP
132. Lähikuva ruuduista 95-100/501-505. E. K: TP
133. Lähikuva ruuduista 97-102/502-505. E. K: TP
134. Lähikuva ruuduista 100-103/502-507. SE. K: TP
135. R:t 94-104/501-515. WSW. K: TP
136. R:t 99-116/500-514. SW. K: TP
137. R:t 102-114/496-501. S. K: TP
138. Lähikuva ruuduista 105-111/496-501. S. K: TP
139. Lähikuva ruuduista 99-106/498-504. SW. K: TP
140. Lähikuva ruuduista 103-109/499-503. S. K: TP
141. Lähikuva ruuduista 100-106/500-503. S. K: TP
142. Itäreuna. R:t 100-103/513-515, kartta 56. S. K: HMP
143. Kivirakenne ruudussa 104/514, kartat 51, 63. W. K: HMP
144. Kuten edellä. S. K: SR
145. Itäprofiili ja itälaajennuksen profiili vanhan kaivausalueen suuntaan. R:t 104-106/513-514, kartta 80. W. K: AK
146. Koillisalue. R:t 109-112/509-514, kartta 69. N. K: TR
147. Koillisalue. R:t 109-112/509-512, kartta 69. NNE. K: TR
148. Koillisalue. R:t 111-113/510-514, kartta 69. NNW. K: TR
149. Koillisalue. R:t 109-112/509-513, kartta 69. S. K: TR
150. Koillisalue. R:t 111-116/509-513, kartta 69. SW. K: TR
151. Koillisalue. R:t 115-117/509-513, kartta 69. W. K: TR
152. Koillisalue. R:t 109-110/509-511, kartta 71. WNW. K: TR
153. Koillisalue. R:t 110-111/509-514, kartta 71. WSW. K: TR
154. Eteläreuna. R:t 95-96/504-505, kartat 18, 21. W. K: JH
155. Eteläreuna. R:t 95-97/504, kartat 18, 21. N. K: JH
156. Eteläreuna. R:t 96/504-505, kartat 18, 21. W. K: JH
157. Länsireuna. R:t 109-114/492-501, kartta 39. WSW. K: TP
158. Länsireuna. R:t 105-111/492-501, kartta 39. W. K: TP
159. Länsireuna. R:t 102-107/492-501, kartat 38 ja 39. WNW. K: TP
160. Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta. R:t 92-111/492-501. N. K: TP
161. Länsireuna. R:t 106-114/492-501, kartta 39. NNE. K: TP
162. Länsireuna. R:t 99-101/493-495, historiallisen ajan puujäänteitä. Kartta 30. S. K: TP
163. Kuten edellä.
164. Kaivausalueen luoteisnurkka, historiallisen ajan puujäänteitä. R:t 116-119/491-497, kartta 72. SE. K: TR.
165. Kaivausalueen pohjoisreuna, historiallisen ajan puujäänteitä. R:t 114-119/491-502, kartat 72 ja 73. SW. K: TR
166. Kuten edellä. N. K: TR

6.4. Näyteluettelot

6.4.1. Maanäyteluettelo, alla

Maanäyteluettelo

nnro = näytteen numero
ynro = yksikkönumero
syst (S) = systemaattinen näyte
hark (H) = harkinnanvarainen näyte

NNRO	YNRO	X/Y	Z	S/H	PVM	MUUTA
1	1	97/504	697	syst	18.7.	peltokerrosta
2	1	96/506	705	syst	19.7.	peltokerrosta
3	1	96/512	688	syst	19.7.	peltokerrosta
4	1	96/510	688	syst	19.7.	peltokerrosta
5	1	96/508	696	syst	19.7.	peltokerrosta
6	6	109/511	639	hark	18.9.	X=109.40-70 Y=511.80-99.
7	6	112/514	638	syst	29.9.
8	6	110/514	639	syst	29.9.
9	9	108/514	674	syst	12.7.
10	10	100/514	701	syst	12.7.
11	14	104/514	688	syst	12.7.
12	15	104/514	681	hark	1.9.	X=104.50-90 Y=514.00-35
13	22	102/514	690	hark	31.7.	X=101.90-102.30 Y=513.90-514.10
14	22	102/514	691	syst	31.7.
15	23	102/514	693	syst	12.7.
16	28	99/513	692	hark	31.7.	X=99.50-90 Y=513.30-80
17	28	100/513	693	hark	31.7	X=100.60-80 Y=513.40-70
18	30	98/514	698	syst	12.7.
19	34	106/513	672	hark	29.8.
20	34	106/514	665	hark	15.9.	X=106.40-60 Y=514.05-25
21	36	106/514	676	hark	1.9.	X=106.20-30 Y=514.60-70
22	55	106/514	682	syst	8.9.
23	57	100/513	692	hark	31.7.	X=100.50-80 Y=513.30-80
24	70	101/515	694	hark	31.7.	X=101.50-70 Y=515.40-70
25	70	101/515	687	hark	7.8.	X=101.80-95 Y=515.30-40
26	70	101/515	687	hark	7.8.	X=101.80-95 Y=515.60-70
27	70	102/516	685	syst	9.8.
28	79	109/511	638	hark	20.9.	X=109.70-99 Y=511.90-512.20, keramiikka-astian pohjapalan ympäriltä.
29	79	114/504	620	syst	29.9.
30	79	114/510	628	syst	29.9.
31	79	110/510	631	syst	29.9.
32	79	110/512	636	syst	29.9.
33	83	99/513	685	hark	31.7.	X=99.60 Y=513.40-70
34	85	102/514	687	syst	9.8.
35	87	99/514	684	hark	3.8.	X=99.40-70 Y=514.60-80
36	97	100/514	683	syst	9.8
37	103	105/514	676	hark	8.9.	X=105.00-20 Y=514.30-50
38	103	99/513	679	hark	5.10.	X=99.50-70 Y=513.65-90
39	103	99/512	679	hark	5.10.	X=99.70-100.00 Y=512.75-513.00
40	103	100/512	683	hark	5.10.	X=100.95-101.30 Y=512.90-513.20
41	103	104/514	679	syst	9.8.
42	103	102/515	686	syst	9.8.
43	123	104/514	680	hark	1.9.	X=104.50-60 Y=514.70-85
44	128	100/515	691	hark	31.8.	X=100.00-10 Y=515.00-40
45	132	100/516	689	hark	7.9.	X=100.00-30 Y=515.60-90
46	132	101/514	683	hark	20.9.	X=101.20-45 Y=514.30-50
47	138	102/515	677	hark	15.9.	X=102.15-40 Y=515.25-45
48	141	100/515	688	hark	7.9.	X=100.10-40 Y=515.50-60
49	152	112/510	637	syst	29.9.
50	162	114/512	637	syst	29.9.
51	162	115/511	625	hark	29.9.	X=115.20 Y=511.30
52	188	112/512	645	syst	29.9.
53	190	114/514	633	syst	29.9.
54	195	106/514	673	hark	13.9.	X=106.00-25 Y=514.60-70
55	200	94/498	700	syst	18.7.
56	200	96/504	707	syst	18.7.
57	203	94/500	702	syst	18.7.
58	205	94/502	704	syst	18.7.
59	206	96/502	704	syst	18.7.
60	208	96/500	700	syst	15.8.
61	224	96/511		hark	2.8.	X=96.80-90 Y=511.60-80
62	225	96/512	685	syst	14.8.
63	241	95/502	700	hark	24.7.	X=95.10-60 Y=502.50-503.00
64	241	94/502	692	syst	15.8.
65	241	94/500	697	syst	15.8.
66	242	94/502	692	hark	25.7.	X=94.20-80 Y=502.90-503.50
67	246	96/510	674	syst	14.8.
68	255	94/505		hark		X=94.80-95.50 Y=505.20-60
69	259	96/506	696	hark	8.8.	X=96.35-45 Y=506.20-60
70	259	96/506	690	hark	9.8.	X=96.65-85 Y=506.85-507.10
71	259	96/507	688	hark	9.8.	X=96.75-90 Y=507.40-70
72	263	95/512	685	hark	2.8.	X=95.70-96.10 Y=512.20-90
73	263	95/512	675	hark	24.8.	X=95.50-70 Y=512.25-50
74	268	96/511	677	hark	27.7.	X=96.00-20 Y=511.20-40
75	268	95/511	682	hark	3.8.	X=95.60 Y=511.40
76	268	95/511	676	hark	28.8.	X=95.70-90 Y=511.30-40
77	280	95/106		hark	31.7.	X=95.90 Y=106.10
78	290	96/504	698	syst	14.8.
79	290	96/506	696	syst	14.8.
80	290	95/506	693.	hark	15.8.	X=95.60-96 Y=506.20-40
81	290	95/504,	692	hark	18.8.	X=95.50-80 Y=504.00-20
82	295	96/508	690	syst	14.8.
83	295	96/508	690	hark	14.8.	X=96.00-20 Y=508.00-20
84	305	101/499	695	hark	10.7.
85	307	102/501	689	hark	31.7.
86	316	99/500	695	hark	1.8.	X=99.60-65 Y=500.15-20
87	320A	104/498	684	syst	27.7.
88	320A	106/498	676	syst	27.7.
89	320A	100/498	692	28.9.
90	320A	102/496	682	syst	29.9.
91	320A	104/496	684	syst	29.9.
92	320B	108/496	672	syst	29.9.
93	320B	112/496	638	syst	29.9.
94	320B	114/496	630	syst	29.9.
95	320B	114/498	640	syst	29.9.
96	320B	112/498	647	syst	29.9.
97	320B	112/500	649	syst	29.9.
98	320B	114/502	641	syst	29.9.
99	330	97/501	704	hark	20.7.	X=97.70-80 Y=501.30-50
100	330	98/502	706	syst	20.7.
101	330	97/501	701	hark	25.7.	X=97.10-40 Y=501.10-30
102	334	98/500	699	syst	28.9.
103	341	99/499	697	hark	13.7.	X=99.50-80 Y=499.50-70
104	344	99/500	694	hark	31.7.	X=99.55-65 Y=500.80-90
105	344	100/500	693	syst	28.9.
106	352	104/500	683	syst	27.7.
107	354	104/502	681	syst	27.7.
108	358	106/502	678	syst	27.7.
109	359	106/500	671	syst	27.7.
110	364	108/500	669	syst	27.7.
111	364	108/502	659	syst	27.7.
112	365	102/498	686	syst	27.7.
113	371	102/500	689	syst	27.7.
114	393	114/500	641	syst	29.9.
115	393	112/502	648	syst	29.9.
116	397	108/498	668.	syst	27.7.
117	403	101/501	696	hark	27.7.	X=101.20-40 Y=501.20-40
118	404	101/502	691	hark	27.7.	X=101.50 Y=502.00
119	404B	100/502	692	syst	28.9.
120	425	99/501	694	hark	31.7.	X=99.80-100.00 Y=501.00-20
121	425	99/500	696	hark	31.7.	X=99.55-65 Y=500.80-90
122	425	99/500		hark	31.7.	X=99.65 Y=500.90
123	431	98/502	698	syst	28.9.
124	436	98/498	695	syst	28.9.
125	455	106/496	675	syst	29.9.
126	462	110/502	648	syst	27.7.
127	462	110/498	659	syst	27.7.
128	462	110/500	648	syst	27.7.
129	462	110/496	661	syst	29.9.
130	466	98/496	689	syst	28.9.
131	500	96/502	695	syst	15.8.
132	503	94/498		syst	7.9.
133	505	95/502		hark	24.8.
134	506	94/502	689	hark	22.8.	X=94.70-95 Y=502.90-503.20
135	506			syst
136	522	95/504	688	hark	7.9.	X=95.80-96 Y=504.00-15
137	603	99/514	683	hark	6.10.	X=99.90 Y=514.15
138	650	108/514	664	syst	28.9.
139	703	114/506	614	syst	29.9.	historiallinen rakenne
140	703	114/508	613	syst	29.9.	historiallinen rakenne
141	712	109/506	604	hark	27.7.	X=109.90 Y=506.10, historiallinen rakenne
142	712	111/505	609	hark	27.7.	X=111.40 Y=505.00, historiallinen rakenne
143	712	111/506	607	hark	27.7.	X=111.10 Y=506.00, historiallinen rakenne
144	740	100/496	684.	syst	28.9.	historiallinen rakenne
145	741	114/504	632	hark	24.7.	X=114.65 Y=504.70, historiallinen rakenne
146	-	104/502	693	hark	12.7.	X=103.80-104.00 Y=502.00-502.20

6.4.2. Puunäyteluettelo

nnro = näytteen numero
ynro = yksikkönumero

 

NNRO	YNRO	x	y	z	PVM	MUUTA
1	53			695	24. 7.
2	64:2	100,05	515,35	686	6. 9.
3	64:4	99,80	514,95	691	6. 9.
4	64:5	100,00	514,35	688	6. 9.
5	64:5	100,00	514,65	689	6. 9.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 3.
6	64:7	99,80	513,25	685	23. 10.
7	160	111,20-30	513,00	645		Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 1.
8	189	110,15-30	510,00	631
9	207	96,85	501,90	699	20. 7.
10	207	96,25	503,00	697	6. 9.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 6.
11	207	96,95	503,20	697	6. 9.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 7.
12	207	96,50	502,50	696	6. 9.
13	207	96,30	502,60	693	6. 9.
14	207	96,95	502,10	696	6. 9.
15	207	96,40	501,45	702	6. 9.
16	207	96,50	502,90	698	6. 9.
17	207	96,70	503,10	699	6. 9.
18	232				24. 7.
19	259	96,45-55	506,25-40	696	12. 9.
20	259	96,70-80	506,85-507,25	688	12. 9.
21	259	96,85-95	507,30-50	687	12. 9.
22	291	96,40	505,10	693	7. 9.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 4.
23	291	96,10	505,00	693	7. 9.
24	293	97,00	504,80	695	7. 9.
25	293	97,00	505,00	695	7. 9.,
26	328	97	500		17. 8.
27	328	98,45	501,65	699	17. 8.
28	338	97	500		17. 8.
29	358	105,95	500,15	677
30	360	105	501		4. 9.
31	414	97	500		17. 8.
32	415	97,80	502,05	700	7. 8.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 9.
33	416	98,10	501,20	700	17. 8.
34	416	97	500		17. 8.
35	417	97,90	501,20	698	17. 8.
36	417	97	500		17. 8.
37	420	98,20	501,60	701	17. 8.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 8.
38	459	111,30	512,30-50	644
39	460	110,60	511,45-65	635	28. 9.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 2.
40	505	94	503		17. 8.
41	505	95	502		24. 8.	Puusilppunäyte
42	505	95	503		22. 8.	Puusilppunäyte
43	505	95	502-503		28. 8.	Puusilppunäyte
44	522	96,50	505,65	697	6. 9.
45	535	96,85-95	507,55-75	685	12. 9.	Näyte lähetetty analysoitavaksi numerolla 5.
46	707	114,30	502,75		24. 7.
47	708	114,80	503,90		24. 7.
48	709C	114,20	504,90		24. 7.
49	709D	114,40	504,90		24. 7.
50	709F	114,95	504,25		24. 7.
51	710	114,30	505,25		24. 7.
52	711A	112,50	504,60		24. 7.
53	711B	112,90	504,80		24. 7.
54	714	111,60	504,60	507-574		Pystypaalu historiallisesta rakenteesta
55	715	111,70	504,30	553-579		Pystypaalu historiallisesta rakenteesta
56	716	111,75	504,05	546-586		Pystypaalu historiallisesta rakenteesta
57	717	111,25	505,40		20. 7.
58	719A	111,30	504,90		26. 7.
59	719C	111,20	505,90		20. 7.
60	719D	110,40	505,90	614	26. 7.
61	739	115,65	496,30		5. 10.
62	743A	100,00	494,40	678	5. 10.
63	743D	100,30	494,85	679	5. 10.
64	743F	100,70	495,50	681	5. 10.
65	744	99,90	493,90	676	5. 10.

6.6. Luettelo resenteistä löydöistä 

Seuraavaan luetteloon on listattu yksiköittäin kaivauksessa löytyneet resentit löydöt, joita ei ole otettu mukaan löytöluetteloon. Palaneita tai palamattomia luita ei luetteloitu (löytöluetteloon), jos yksikkö vaikutti sekoittuneelta (siitä oli resenttejä löytöjä). Historiallisen ajan rakenteista löytyneet tiilet puuttuvat luettelosta.

Alla on lueteltu kustakin löydöstä järjestyksessä laji, paino (g), x-koordinaatti, y-koordinaatti ja yksikön numero.

 

LAJI	nbsp;PAINO	x	y	Ynro
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	7	92	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	18	92	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	20	92	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	221	93	502	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	55	93	504	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	162	94	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	172	94	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	116	95	502	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	127	95	504	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	78	95	506	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	52	95	508	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	211	95	510	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	171	96	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	162	96	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	98	96	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	59	96	512	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	120	97	513	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	227	97	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	215	98	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	178	98	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	85	98	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	23	99	513	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	106	99	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	225	100	494	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	228	100	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	127	100	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	98	100	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	6	101	513	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	11	101	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	2	101	516	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	43	102	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	213	102	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	129	102	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	9	103	513	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	83	103	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	42	104	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	67	104	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	22	104	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	24	105	513	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	5	105	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	1	106	494	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	13	106	496	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	56	106	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	81	106	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	9	107	513	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	3	107	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	38	108	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	49	108	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	129	109	508	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	44	109	510	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	26	109	512	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	3	109	514	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	31	110	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	55	110	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	13	111	502	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	18	111	504	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	95	111	506	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	259	111	508	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	421	111	510	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	58	112	498	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	139	112	500	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	109	113	502	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	20	113	504	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	18	113	506	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	282	115	502	1
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	31	115	504	1
LASI	23	92	496	1
LASI	10	92	498	1
LASI	53	92	500	1
LASI	19	93	502	1
LASI	28	93	504	1
LASI	88	94	498	1
LASI	96	94	500	1
LASI	20	95	502	1
LASI	66	95	504	1
LASI	45	95	506	1
LASI	21	95	508	1
LASI	89	95	510	1
LASI	131	96	496	1
LASI	85	96	498	1
LASI	32	96	500	1
LASI	10	96	512	1
LASI	70	97	513	1
LASI	185	97	514	1
LASI	82	98	497	1
LASI	50	98	498	1
LASI	50	98	500	1
LASI	85	99	513	1
LASI	68	99	514	1
LASI	123	100	494	1
LASI	122	100	496	1
LASI	78	100	498	1
LASI	55	100	500	1
LASI	52	101	513	1
LASI	44	101	514	1
LASI	132	101	516	1
LASI	5	102	496	1
LASI	149	102	498	1
LASI	70	102	500	1
LASI	20	103	513	1
LASI	153	103	514	1
LASI	27	104	496	1
LASI	48	104	498	1
LASI	51	104	500	1
LASI	27	105	513	1
LASI	40	105	514	1
LASI	2	106	494	1
LASI	17	106	496	1
LASI	63	106	498	1
LASI	80	106	500	1
LASI	39	107	513	1
LASI	4	107	514	1
LASI	62	108	500	1
LASI	52	109	508	1
LASI	29	109	510	1
LASI	70	109	512	1
LASI	3	109	514	1
LASI	12	110	498	1
LASI	18	110	500	1
LASI	12	111	502	1
LASI	18	111	504	1
LASI	29	111	506	1
LASI	59	111	508	1
LASI	385	111	510	1
LASI	4	112	498	1
LASI	108	112	500	1
LASI	103	113	502	1
LASI	2	113	506	1
LASI	95	115	502	1
LASI	92	115	504	1
LUU	43	92	496	1
LUU	77	92	498	1
LUU	194	92	500	1
LUU	125	93	502	1
LUU	297	93	504	1
LUU	153	94	496	1
LUU	332	94	498	1
LUU	259	94	500	1
LUU	148	95	502	1
LUU	142	95	504	1
LUU	227	95	506	1
LUU	131	95	508	1
LUU	371	95	510	1
LUU	225	96	496	1
LUU	350	96	498	1
LUU	196	96	500	1
LUU	170	96	512	1
LUU	83	97	513	1
LUU	81	97	514	1
LUU	290	98	496	1
LUU	298	98	498	1
LUU	302	98	500	1
LUU	30	99	513	1
LUU	50	99	514	1
LUU	211	100	494	1
LUU	132	100	496	1
LUU	380	100	498	1
LUU	287	100	500	1
LUU	5	101	513	1
LUU	20	101	514	1
LUU	34	101	516	1
LUU	22	102	496	1
LUU	464	102	498	1
LUU	378	102	500	1
LUU	18	103	513	1
LUU	169	103	514	1
LUU	139	104	496	1
LUU	180	104	498	1
LUU	724	104	500	1
LUU	8	105	513	1
LUU	20	105	514	1
LUU	63	106	496	1
LUU	264	106	498	1
LUU	467	106	500	1
LUU	24	107	513	1
LUU	24	107	514	1
LUU	225	108	498	1
LUU	73	108	500	1
LUU	205	109	508	1
LUU	30	109	510	1
LUU	235	109	512	1
LUU	71	109	514	1
LUU	15	110	498	1
LUU	84	110	500	1
LUU	88	111	506	1
LUU	134	111	508	1
LUU	661	111	510	1
LUU	81	112	498	1
LUU	54	112	500	1
LUU	37	113	502	1
LUU	42	113	504	1
LUU	37	113	506	1
LUU	112	115	502	1
LUU	44	115	504	1
LUU	157	115	506	1
TIILI	262	92	496	1
TIILI	272	92	498	1
TIILI	769	92	500	1
TIILI	2692	93	502	1
TIILI	2271	93	504	1
TIILI	287	94	496	1
TIILI	9422	94	498	1
TIILI	22218	94	500	1
TIILI	7513	95	502	1
TIILI	6094	95	504	1
TIILI	3814	95	506	1
TIILI	5573	95	508	1
TIILI	9922	95	510	1
TIILI	8014	96	496	1
TIILI	8108	96	498	1
TIILI	5638	96	500	1
TIILI	3248	96	512	1
TIILI	2497	97	513	1
TIILI	5489	97	514	1
TIILI	8745	98	496	1
TIILI	5460	98	498	1
TIILI	3762	98	500	1
TIILI	2231	99	513	1
TIILI	2831	99	514	1
TIILI	7604	100	494	1
TIILI	8540	100	496	1
TIILI	5440	100	498	1
TIILI	3772	100	500	1
TIILI	1692	101	513	1
TIILI	1516	101	514	1
TIILI	663	101	516	1
TIILI	673	102	496	1
TIILI	7990	102	498	1
TIILI	3799	102	500	1
TIILI	711	103	513	1
TIILI	3117	103	514	1
TIILI	1929	104	496	1
TIILI	4354	104	498	1
TIILI	3362	104	500	1
TIILI	796	105	513	1
TIILI	802	105	514	1
TIILI	509	106	496	1
TIILI	4854	106	498	1
TIILI	3779	106	500	1
TIILI	772	107	513	1
TIILI	460	107	514	1
TIILI	2346	108	498	1
TIILI	1066	108	500	1
TIILI	2657	109	508	1
TIILI	2019	109	510	1
TIILI	1477	109	512	1
TIILI	287	109	514	1
TIILI	1390	110	498	1
TIILI	4175	110	500	1
TIILI	111	111	502	1
TIILI	455	111	504	1
TIILI	3150	111	506	1
TIILI	3417	111	508	1
TIILI	3386	111	510	1
TIILI	1126	112	498	1
TIILI	3664	112	500	1
TIILI	1802	113	502	1
TIILI	765	113	504	1
TIILI	890	113	506	1
TIILI	3414	115	502	1
TIILI	1320	115	504	1
TIILI	600	115	506	1
METALLIA	12	92	496	1
METALLIA	10	92	498	1
METALLIA	11	92	500	1
METALLIA	9	93	502	1
METALLIA	36	93	504	1
METALLIA	9	94	496	1
METALLIA	200	94	498	1
METALLIA	122	94	500	1
METALLIA	135	95	502	1
METALLIA	69	95	504	1
METALLIA	181	95	506	1
METALLIA	342	95	508	1
METALLIA	139	95	510	1
METALLIA	295	96	496	1
METALLIA	197	96	498	1
METALLIA	107	96	500	1
METALLIA	63	96	512	1
METALLIA	632	97	513	1
METALLIA	210	97	514	1
METALLIA	174	98	496	1
METALLIA	122	98	498	1
METALLIA	101	98	500	1
METALLIA	76	99	513	1
METALLIA	107	99	514	1
METALLIA	285	100	494	1
METALLIA	133	100	496	1
METALLIA	207	100	498	1
METALLIA	85	100	500	1
METALLIA	44	101	513	1
METALLIA	32	101	514	1
METALLIA	27	101	516	1
METALLIA	49	102	496	1
METALLIA	139	102	498	1
METALLIA	124	102	500	1
METALLIA	13	103	513	1
METALLIA	88	103	514	1
METALLIA	17	104	496	1
METALLIA	82	104	498	1
METALLIA	47	104	500	1
METALLIA	19	105	513	1
METALLIA	24	105	514	1
METALLIA	102	106	498	1
METALLIA	128	106	500	1
METALLIA	22	107	513	1
METALLIA	52	107	514	1
METALLIA	43	108	498	1
METALLIA	228	108	500	1
METALLIA	57	109	508	1
METALLIA	41	109	510	1
METALLIA	194	109	512	1
METALLIA	8	109	514	1
METALLIA	37	110	498	1
METALLIA	55	110	500	1
METALLIA	25	111	502	1
METALLIA	3	111	504	1
METALLIA	107	111	506	1
METALLIA	128	111	508	1
METALLIA	433	111	510	1
METALLIA	73	112	500	1
METALLIA	144	113	502	1
METALLIA	27	113	504	1
METALLIA	6	113	506	1
METALLIA	219	115	502	1
METALLIA	32	115	504	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	3	92	496	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	2	92	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	2	94	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	94	500	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	95	508	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	2	96	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	11	96	510	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	96	512	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	4	98	496	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	7	98	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	2	98	500	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	18	100	494	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	1	100	496	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	4	100	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	102	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	2	104	496	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	2	104	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	106	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	3	107	513	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	2	108	500	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	5	109	508	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	109	510	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	110	498	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	3	110	500	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	111	506	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	9	111	508	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	5	112	500	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	1	113	502	1
LIITUPIIPUN KATKELMIA	19	115	502	1
LIITUPIIPUN KATKELMA	3	115	504	1
LASI	1	0	0	5
TIILI	175	0	0	5
LASI	2	0	0	9
TIILI	62	0	0	9
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	10	0	0	10
METALLI	9	0	0	10
TIILI	38	0	0	10
TIILI	4648	0	0	12
TIILI	120	0	0	14
TIILI	38	0	0	16
TIILI	5	0	0	17
TIILI	14	0	0	19
TIILI	42	0	0	26
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	94	0	0	30
LASI	189	0	0	30
LUU	39	0	0	30
METALLI	91	0	0	30
TIILI	4100	0	0	30
LASI	37	0	0	31
TIILI	27	0	0	31
TIILI	13	0	0	39
TIILI	6	0	0	41
TIILI	11	0	0	47
LASI	15	0	0	54
TIILI	191	0	0	54
TIILI	8	0	0	55
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	4	0	0	61
LUU	10	0	0	61
METALLI	6	0	0	61
TIILI	49	0	0	61
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	16	0	0	62
LUU	311	0	0	62
TIILI	407	0	0	62
TIILI	117	0	0	65
TIILI	13	0	0	68
TIILI	12	0	0	69
LUU	13	0	0	74
TIILI	9	0	0	74
LUU	22	0	0	75
TIILI	21	0	0	75
LASI	41	0	0	76
LUU	931	0	0	76
METALLI	117	0	0	76
TIILI	4525	0	0	76
LUU	18	0	0	77
METALLI	10	0	0	77
LUU	67	0	0	78
TIILI	14	0	0	78
LUU	66	0	0	80
TIILI	426	0	0	80
LUU	26	0	0	81
TIILI	18	0	0	81
LUU	5	0	0	85
TIILI	17	0	0	85
TIILI	16	0	0	88
TIILI	24	0	0	112
TIILI	27	0	0	118
TIILI	16	0	0	120
TIILI	5	0	0	131
LUU	14	0	0	151
TIILI	35	0	0	151
LUU	8	0	0	155
TIILI	7	0	0	155
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	5	0	0	158
LUU	14	0	0	158
METALLI	7	0	0	158
TIILI	58	0	0	158
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	5	0	0	162
LASI	4	0	0	162
LUU	55	0	0	162
TIILI	246	0	0	162
LUU	210	0	0	164
TIILI	495	0	0	164
LUU	6	0	0	177
TIILI	79	0	0	177
TIILI	14	0	0	184
TIILI	51	0	0	190
LUU	17	0	0	191
TIILI	65	0	0	191
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	53	0	0	193
LUU	105	0	0	193
TIILI	657	0	0	193
LUU	368	0	0	200
TIILI	831	0	0	200
TIILI	233	0	0	200
LUU	16	0	0	201
METALLI	4	0	0	201
TIILI	19	0	0	201
TIILI	150	0	0	202
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	88	0	0	205
LUU	43	0	0	205
METALLI	118	0	0	205
TIILI	3152	0	0	205
LUU	5	0	0	224
METALLI	13	0	0	224
TIILI	237	0	0	224
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	27	0	0	231
LASI	32	0	0	231
LUU	380	0	0	231
METALLI	20	0	0	231
TIILI	2673	0	0	231
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	34	0	0	243
LUU	442	0	0	243
METALLI	2	0	0	243
TIILI	845	0	0	243
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	10	0	0	244
LASI	6	0	0	244
LUU	31	0	0	244
TIILI	671	0	0	244
LASI	72	0	0	246
LUU	133	0	0	246
METALLI	113	0	0	246
TIILI	1625	0	0	246
LUU	17	0	0	247
TIILI	36	0	0	247
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	1	0	0	254
TIILI	34	0	0	256
LUU	38	0	0	258
METALLI	4	0	0	258
TIILI	411	0	0	258
LUU	2	0	0	262
METALLI	7	0	0	262
TIILI	38	0	0	262
TIILI	323	0	0	263
TIILI	3	0	0	264
TIILI	7	0	0	267
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	6	0	0	268
LUU	36	0	0	268
METALLI	7	0	0	268
TIILI	142	0	0	268
LASI	1	0	0	271
LUU	5	0	0	271
TIILI	64	0	0	271
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	9	0	0	272
LUU	2	0	0	272
METALLI	8	0	0	272
TIILI	59	0	0	272
METALLI	8	0	0	275
TIILI	47	0	0	275
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	1	0	0	276
LASI	1	0	0	276
LUU	2	0	0	276
TIILI	56	0	0	276
TIILI	45	0	0	280
LASI	1	0	0	282
LUU	33	0	0	282
TIILI	74	0	0	282
TIILI	28	0	0	285
LUU	11	0	0	298
TIILI	75	0	0	298
LUU	34	0	0	333
TIILI	74	0	0	333
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	1	0	0	336
LUU	11	0	0	336
METALLI	30	0	0	336
TIILI	23	0	0	336
LUU	427	0	0	357
TIILI	783	0	0	357
LASI	1	0	0	358
LUU	80	0	0	358
TIILI	170	0	0	358
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	3	0	0	359
LUU	10	0	0	359
TIILI	34	0	0	359
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	12	0	0	363
LASI	1	0	0	363
LUU	43	0	0	363
TIILI	2500	0	0	363
HISTORIALLINEN KERAMIIKKA	2598	0	0	364
LASI	22	0	0	364
LUU	1454	0	0	364
METALLI	114	0	0	364
TIILI	6483	0	0	364
TIILI	24	0	0	502
METALLI	9	0	0	531
TIILI	8	0	0	531

LIITE 4 (1/14)

Ajoitetut puunäytteet: