RAISION IHALAN MULLIN EDUSPELTO - RAUTAKAUTISEN ASUINPAIKAN SEKÄ HISTORIALLISEN AJAN KIVIRAKENTEEN KAIVAUS 1994

1. JOHDANTO

2. TUTKIMUKSEN TAUSTA

3. MUINAISJÄÄNNÖKSEN YMPÄRISTÖ

4. MENETELMÄT

5. HAVAINNOT

6. KAIVAUSHAVAINTOJEN TULKINTA

7. LÄHTEET

8. LUETTELOT

8.1. Karttaluettelo

8.2. Näyteluettelo

8.3. Valokuvaluettelot

8.3.1. Diapositiiviluettelo

8.3.2. Negatiiviluettelo

LIITE

Spot-testi

Lista radiohiiliajoitetuista näytteistä

1. JOHDANTO

Käytetty kenttätyöaika Raision Ihalan Mullin kaivauksilla oli 11 viikkoa (6. 6.-19. 8. 1994). Esitöitä kaivausjohtajalla oli neljä viikkoa ja piirtäjällä yksi viikko. Jälkitöitä kaivausjohtaja teki 11 viikkoa ja piirtäjä 14 viikkoa. Kaivauksia johti hum. kand. Taina Pietikäinen ja piirtäjänä toimi hum. kand. Tapani Rostedt. Molemmat arkeologit oli palkattu työllistämisvaroin, mikä sääteli työhön käytettyä aikaa (molemmilla 6 kuukauden työllistämisjakso: kaivausjohtaja 9. 5.-8. 11. 1994, piirtäjä 30. 5.-29. 11. 1994).

Kaivaustyövoimaksi oli palkattu 21 raisiolaista koululaista. Ryhmä työskenteli kahdessa jaksossa: 11 kaivajaa kesäkuussa ja 10 heinäkuussa. Lisäksi kaivauksilla työskenteli heinäkuun alusta lähtien harjoittelijana Mareena Viljanen, joka osallistui myös jälkitöihin. Palkkauksesta johtuen päivittäinen työaika oli kaikilla työntekijäryhmillä 6 tuntia. Kaivauksilla otetut maanäytteet on tutkinut fil. tri Terttu Lempiäinen.

Jälkityöt jakaantuivat pääosin seuraavasti: Löytöjen järjestelystä, pesemisestä ja arkistoinnista, sekä löytöluettelon kuvaliitteen piirtämisestä vastasi Mareena Viljanen. Tapani Rostedt puhtaaksipiirsi kartat sekä luetteloi löydöt. Taina Pietikäinen vastasi valokuvien luetteloinnista, löytöjen luokittelusta sekä kaivausraportista.

Peltoalue, jolla kaivauskohde sijaitsee, on Raision kaupungin omistuksessa ja kaavoitettu puistoalueeksi. Ennen peltoviljelyksessä ollut alue on ollut useampia vuosia kesantona. Pelto on aiemmin kuulunut Siirin talon tiluksiin.

Raision kaupunki vastasi kaivajien palkoista sekä varasi 10 000 mk:n määrärahan juokseviin kustannuksiin. Kustannukset muodostuivat työmaakopin ja wc:n vuokrista sekä näiden kuljetuksista, kaivinkonevuokrasta (4 tuntia), väline- ja materiaalihankinnoista. Kustannusarviota ei ylitetty. Koekuoppia kaivettiin 72 kpl, kaivausaluetta avattiin 144 m², josta puhtaaseen maahan asti kaivettiin n. 50 m². Alueesta n. 60 m² kaivettiin kolmanteen tasoon ja n. 30 m² neljänteen tasoon.

2. TUTKIMUKSEN TAUSTA

Aloite kaivauksiin tuli Raision kaupungilta, joka halusi tarjota nuorille kesätyöpaikkoja. Toisaalta kaupungilla on vireillä hanke luontopolkujen ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisten kohteiden yhdistämiseksi. Kaupunki toivoi kaivauskohteen olevan joen läheisyydessä - tausta-ajatuksena joen virkistyskäytön monipuolistaminen.

Arkeologisesti kiinnostavia tutkimattomia kohteita Raisiossa on useita. Ihalan alue on otollinen paikka tutkimuksiin: siellä on paljon kaupungin omistuksessa olevaa maata sekä useita kohteita lähellä toisiaan. Alun perin valittiinkin kaksi kohdetta, joissa oli tarkoitus työskennellä kahdessa ryhmässä. Kummassakaan ei arveltu yksinään olevan tarpeeksi työtä suuren kaivajaryhmän työllistämiseksi koko kesäksi.

Toinen kohteista oli Tuula Pitkäsen 1986 peltopoiminnassa ja koekuopituksessa havaitsema Mullin eduspellon myöhäisrautakautiseksi asuinpaikaksi oletettu muinaisjäännös. (Pellon nimitys on ilmeisesti Pitkäsen oma. Jatkossa paikasta käytetään muotoa Mullin asuinpaikka, koska sekaantumisen vaaraa ei ole). Pitkäsen tutkimuksissa alueelta löytyi keramiikkaa, savitiivistettä, savikiekkojen katkelmia sekä joitakin esineiden katkelmia (Pitkänen 1986).

Raisiosta ei ole aikaisempia varmoja kaivaushavaintoja rautakautisista asumuksista. Kohteen tutkimisella pyrittiinkin selvittämään myöhäisrautakauden asumiseen ja arkipäivän elämään liittyviä kysymyksiä. Toisaalta Mullin asuinpaikasta on näköyhteys Turun yliopiston arkeologian osaston aiemmin tutkimaan Siiri I:n polttokenttäkalmistoon. Asuinpaikan kaivaus on luonnollinen jatko tälle tutkimusprojektille.

Tuula Pitkänen on inventoinnissaan rajannut muinaisjäännösalueen lähinnä pintalöytöjen ja pellon reunaan tehtyjen koekuoppien perusteella (pelto oli tuolloin viljeltynä, eikä peltoa voitu kuopittaa). Hän arvelee muinaisjäännöksen pinta-alaksi n. 200 m² (Pitkänen 1986). Kesän 1994 kaivausalueen pinta-alaan vaikutti muinaisjäännöksen luonne. Oletuksena oli, että jopa satoja vuosia jatkunut pellon muokkaus oli tuhonnut asuinpaikan lähes täydellisesti. Koskemattoman kulttuurikerroksen oletettiin parhaimmassakin tapauksessa olevan ohuen. Mahdollisten säilyneiden rakenteiden uskottiin tulevan sitä selvemmin esiin, mitä suurempi kaivauspinta-ala on.

Alun perin oli tarkoitus tutkia 13 × 12 m:n kokoinen alue, josta poistettiin turvemainen pintakerros. Peltokerros poistettiin 9 × 12 m:n kokoiselta alueelta, johon tehtiin myöhemmin löytökeskittymien ja rakenteiden vuoksi 2 × 12 m:n sekä 2 × 7 m:n kokoiset laajennukset. Muinaisjäännös kuitenkin jatkuu avatulta alueelta jokaiseen ilmansuuntaan.

Avattua aluetta ei kaivettu loppuun, mihin vaikutti se, että säilynyt kulttuurikerros olikin oletettua paksumpi. Lisäksi paljastuneen muinaisjäännöksen luonne vaati huolellista etenemistä. Suuria ongelmia aiheutti koko heinäkuun jatkunut täysin sateeton jakso, jolloin pelto kuivui hyvin kovaksi ja sitä oli vaikea kaivaa. Loppujen lopuksi oli tutkimuksellisesti perusteltua jättää alue tiettyyn tasoon odottamaan jatkokaivauksia. Kolmannessa tasossa näkyvät rakenteet jatkuvat selvästi avaamattomalle alueelle. Avaamalla jatkossa riittävästi lisää kaivausaluetta, voidaan koko muinaisjäännös (muinaisjäännöskompleksi) dokumentoida kerralla ja saada varmempi tulkinta rakenteille.

3. MUINAISJÄÄNNÖKSEN YMPÄRISTÖ

Muinaisjäännös sijaitsee nykyisin Raision kaupungin omistuksessa olevan peltoalueen pohjukassa. Peltosaareketta reunustavat etelässä Knuutinkatu sekä idässä ja pohjoisessa Linnamäentie. Pellon eteläpuolella, Knuutinkadun toisella puolella on Mullin tila. Koko peltoalue viettää loivasti (12-6 m mpy) itään kohti Raisionjokea, joka tällä kohtaa tekee loivan mutkan itään. Nykyiseen joenrantaan muinaisjäännökseltä on matkaa n. 100 metriä. Kivikosken mukaan vedenpinta on ollut Raisiossa 1000-1100-luvulla n. 5 metriä korkeammalla (1960, 30-31; kartta 4). Kaivausalueen pintavaaitus vaihteli n. 7,30-6,80 m mpy. Pelto on paikalla hyvin tasaista, ainoastaan pellon kaakkoisnurkkaus erottui hieman kohollaan olleena terassina. Peltoa reunustavat suuret sireenipensaat, ojanpientareilla kasvaa runsaasti nokkosta. Muuten paikan kasvillisuus on tyypillistä kesantopellon kasvustoa (varsinaista kasvikartoitusta ei ole tehty).

Mullin asuinpaikan lähiympäristössä on runsaasti muita muinaisjäännöksiä. Alle puolen kilometrin päässä ovat Huhkonkallion polttokalmisto, Linnasmäki, Siirin I:n polttokenttäkalmisto, Siiri II:n polttokalmisto tai asuinpaikka sekä Ihalan kansakoulun ruumiskalmisto. Niihin kaikkiin lienee rautakaudella ollut näköyhteys Mullin asuinpaikalta (liite 2). Mullin tila tunnetaan jo 1400-luvun alkupuolen kirjallisissa lähteissä (Oja 1960: 63). Ihalan kylästä on olemassa hyvä karttasarja 1700-luvun alusta 1800-luvun loppuun (Maanmittauslaitos A 90:5/1-17). Ilman tarkempia kartografisia tutkimuksia on kuitenkin vaikea sanoa, onko nykyinen pelto ollut peltona jo 1700-luvun alussa.

4. MENETELMÄT

4.1. Mittaukset ja paalutus

Peltoalueen länsi- ja luoteisosissa (»yläpellolla») tehtyä koekuopitusta varten paalutettiin koordinaatisto 10 metrin välein. Koordinaatiston x-akseli on pohjois-etelä-suuntainen, vastaavasti y-akseli itä-länsi-suuntainen. Pohjoissuunta määritettiin kompassilla. Linjasta y = 370 koordinaatistoa jatkettiin vaaituskoneen, kulmaprisman sekä mittojen avulla »alapellolle» - eli peltoalueen itäisimpään pohjukkaan. Myöskin tällä alueella koordinaatistoa paalutettiin 10 metrin välein koekuoppia varten. Tasokaivausalue, joka paalutettiin 2 metrin välein, on samassa koordinaatistossa koekuoppakoordinaatiston kanssa. Koekuoppakoordinaatiston origo on 100/300, tasokaivausalueen 97/502. Esityövaiheessa alapellolle kaivettiin muutamia koekuoppia sattumanvaraisesti, ilman koordinaatistoa. Myöhemmin ne mitattiin paikalleen ja merkittiin koekuoppakarttaan.

Alueelle jätettiin muutamia puupaaluja merkeiksi jatkokaivauksia ajatellen. Ne ovat pisteissä 160/330, 200/330, 120/370, 160/370, 100/470, 120/470, tasokaivausalueen reunoille jätettiin puupaalut koordinaatteihin 97/502, 100/502, 97/513, 100/513 ja 109/513 (yleiskartta). Lisäksi koko tasokaivausalueen 2 × 2 m:n koordinaatisto merkittiin ennen alueen peittämistä.

Koordinaatiston kiinnitys tehtiin bussolilla lähellä olevien talojen nurkkiin (kartta 2) seuraavasti:

Koordinaatti	Aste	Nurkan numero
120/370	295,5°	1
120/370	22,0°	2
120/440	350,0°	3
120/440	178,5°	5
150/460	322,5°	3
150/460	179,0°	4
100/470	334,0°	3
100/470	195,0°	4

Tasokaivauksen korkeuskiintopiste siirrettiin läheiseen kalliopaljastumaan pultatusta kiintopisteestä 1064 (10,40 m mpy - N60-järjestelmässä). Kaivauksen korkeuskiintopiste siirrettiin kaivaukselta katsoen lähimpään, Knuutinkadun varressa olevaan katulampun jalustaan, johon se merkittiin valkoisella maalilla. Siirtomatka oli niin lyhyt, että tarvittiin vain yksi koneen asema. Lampun jalustan korkeus on 7,07 m mpy. Kaivauksen kaikki korkeudet laskettiin absoluuttisiksi jo kentällä, eikä kiinteää koneen paikkaa käytetty.

4.2. Kaivamis- ja purkamistekniikka

Peltokerros poistettiin lapioimalla, maa seulottiin. Ensimmäisestä kerroksesta alaspäin kaivaus suoritettiin lastoilla. Maata ei seulottu systemaattisesti. Pyrkimyksenä oli kaivaa ns. luonnollisia kerroksia, mikä käytännössä oli kuitenkin melko vaikeaa. Vaikeus johtui osittain siitä, että maan kuivuttua oli vaikeaa erottaa erilaisia hyvinkin ohuita kerroksia toisistaan. Toisaalta aina ei ollut havaittavissa selkeitä kerroksia - eriväriset maaläiskät sekoittuivat toisiinsa äärimmäisen vaikeatulkintaisesti. Mullin asuinpaikan kaltaisessa kohteessa tiukan puhdasoppinen luonnollisten kerrosten noudattaminen vaatisi myös hyvin paljon aikaa sekä kokeneet kaivajat. Käytännössä kaivaus suoritettiin sekatekniikalla - osittain kaivettiin luonnollisina ja osittain teknisinä kerroksina. Pääasiassa kaivettujen kerrosten paksuus riippui maaperässä tapahtuneista muutoksista. Kartoitus haluttiin kuitenkin tehdä tasoissa, eikä värjäymiä kaivettu kuopille. Kerrokset numeroitiin ja dokumentoitiin teknisesti, eikä ns. Harrisin matriisia käytetty.

Historiallisen ajan kivijalan keskeltä maata poistettiin lapioimalla niin kauan, kun maa näytti sekoittuneelta.

4.3. Dokumnetointi

Kaivaushavainnot dokumentoitiin piirtämällä ja valokuvaamalla - lisäksi tehtiin muistiinpanoja. Kartat piirrettiin tasoista mittakaavassa 1:20, paikoitellen kartoitettiin välitasoja. Lisäksi piirrettiin profiilikarttoja. Kaivauksella otettiin mustavalko- sekä diapositiivikuvia. Kuvauskorokkeena käytettiin tavallisia A-tikkaita, varsinaisia tornikuvia ei otettu.

Valokuvista ja kaivauskartoista todettakoon, etteivät ne täysin vastaa toisiaan. Jotkin ilmiöt erottuvat valokuvissa monimutkaisempina ja selvempinä kuin karttoihin on piirretty. Samoin jotkin värjäymät näkyvät valokuvissa tummempina kuin kartoissa. Tähän on toisaalta syynä se, että karttoja piirrettäessä on jouduttu pakostikin selvyyden vuoksi yksinkertaistamaan hyvinkin monimutkaisia ilmiöitä. Kaikkia erivärisiä ja erilaisia maa-alueita ja värjäymiä ei ole voitu esittää omilla karttamerkeillään. Toisaalta tavaton kuivuus haittasi myös dokumentointia. Valokuvat on pääsääntöisesti otettu aikaisin aamulla, jolloin maa oli hieman kostea eikä aurinko vielä paistanut kaivausalueelle. Karttojen piirtäminen taas tapahtui myöhemmin päivällä, jolloin vähäinen kosteus oli ehtinyt haihtua ja kirkas auringonpaiste aiheutti omat ongelmansa. Maan kuivuttua värjäymät eivät enää näkyneet samanlaisina kuin aamulla, jolloin alue oli valokuvattu. Em. syistä tasot tullaan jatkossa kuvailemaan myös sanallisesti siitä huolimatta, että ilmiöt on esitetty tasokartoissa. Tasot kuvaillaan sellaisina, kuin ne näkyvät valokuvissa.

Historiallisen ajan kivijalan keskeltä maata poistettiin lapioimalla niin kauan, kun maa näytti sekoittuneelta.

Kaivauskertomuksen ja karttojen maalajinimityksistä:

4.4. Löydöt ja näytteet

Massalöydöt otettiin pääasiassa talteen 1 × 1 m:n ruuduissa. Löytökeskittymille sekä esinelöydöille pyrittiin ottamaan tarkat koordinaatit. Tosin muutamia sellaisia esineenkatkelmia, joille olisi pitänyt mitata koordinaatit, löytyi kaivajien jäljiltä massapusseista.

Löydöt on luetteloitu kerroksittain. Kerroksen sisällä löydöt on jaoteltu materiaaleittain seuraavasti:

1. metalliesineet (pronssi, rauta, rahat)
2. liitupiiput
3. lasimassahelmet
4. kiviesineet
5. keramiikka (esihistoriallinen, historiallinen)
6. savikiekot
7. palanut savi
8. kuona
9. luuesneet
10. palanut luu
11. palamaton luu.

Materiaaleittain ryhmitellyt löydöt on lopuksi luetteloitu ruuduttain. Historiallisen ajan kivijalkaan liittyvät löydöt, koekuoppalöydöt sekä profiilien puhdistuksessa tulleet löydöt on luetteloitu omina ryhminään löytöluettelon loppuun. Luettelo on tehty tietokannaksi SOAR-ohjelmalla. Luettelo on tallenettu ASCII-muodossa levykkeelle, joka on arkistoitu Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografiseen arkistoon. Metallilöytöjä ja palamatonta luuta lukuun ottamatta löydöt on pesty kevyesti pehmeällä siveltimellä.

Resenteistä löydöistä lasia, posliinia sekä uudehkoja rautanauloja ei taltioitu. Peltokerroksen löytöjen kohdalla oltiin melko kriittisiä: epämääräisiä rautaesineitä ja -paloja sekä lasitettua keramiikkaa taltioitiin vain näytteenomaisesti. Palamatonta luuta ei peltokerroksesta tai muuten sekoittuneilta alueilta otettu talteen. Joitakin selvästi resenttejä löytöjä (esim. rahat TYA 619: 36-39, punnus 33, napit 33-35) luetteloitiin alueen käyttöhistorian kuvaamiseksi.

Pääosa löytöaineistosta on savea - muodossa tai toisessa. Ongelmallisia ovat erilaiset palaneen saven palaset. Palat jakaantuvat neljään ryhmään: savitiiviste, savikiekkojen katkelmat, kuonaantunut savi sekä pelkkä palanut savi. Jos kaikki palat olisi luetteloitu vain nimikkeellä »palanut savi», paljon informaatiota olisi kadotettu. Toisaalta palojen ryhmittely ei ole yksiselitteistä. Käytännössä meneteltiin seuraavasti: ryhmittelyn teki yksi henkilö (Taina Pietikäinen) oman subjektiivisen näkemyksensä mukaan noudattaen tiettyjä perusperiaatteita. Savitiivisteeksi on laskettu kaikki kolmiomaiset tai särmikkäät palat, joiden muodon uskotaan syntyneen painautumisesta puurakenteiden väleihin, tai palat, joissa on selviä oksa-, puunsyy- tai kasvipainanteita. Savitiivistepaloja ei kuitenkaan eroteltu omiksi alanumeroikseen, vaan ne on luetteloitu palaneeksi saveksi. (Esim. TYA 619: 115, palanutta savea 16 kpl, joista ainakin 9 palaa savitiivistettä.)

Savikiekkojen katkelmiksi on laskettu sellaiset palat, joissa on näkyvissä osa keskusreikää, kiekon kaarta tai sileää (kuperaa) pintaa. Sellaisia paloja, joissa em. kriteerejä ei ollut havaittavissa verrattiin »varmoihin» savikiekkoihin. Kun palojen väri ja massa(usein hyvin kova ja tiivis) olivat samanlaiset kuin ehjemmissä kiekoissa, ryhmiteltiin tällaiset palat savikiekkoihin. Kiekon sisältä lohjenneet palat ovat usein hyvin teräväreunaisia ja litteähköjä muodoltaan. Kaikki epäselvät palat on luetteloitu palaneeksi saveksi. Osa palaneesta savesta on kuonaantunutta. Jos pala oli osittain kuonaantunut ja siitä näki, että se todella oli savea, se laskettiin palaneeseen saveen. Jos taas pala oli kokonaan tunnistamattomaksi kuonaantunut, se luetteloitiin kuonaksi. Kuonaa ei ole tarkemmin analysoitu eikä lajiteltu.

Kaivauksella otettiin maa-, fosfaatti- sekä C¹⁴-näytteitä, joista on erillinen lista (luku 8.2). Fosfaattinäytteet testattiin spot-testillä (liite 4). Maanäytteistä löytyneistä jyvistä kolme on lähetetty radiohiiliajoitukseen tammikuussa 1995.

5. HAVAINNOT

5.1. Peltokerros

TYA D 260: 1-4
TYA neg F 20502-20504, 20507-20511
löydöt TYA 619: 1-163
kartta 15.

Kaivausaluetta peitti useana kesantovuonna syntynyt maatuneista heinäkasveista syntynyt sitkeä »turvemainen» kerros, joka poistettiin lapioilla. Kaivausaluetta ei vielä paalutettu, koska paalujen ei uskottu pysyvän paikallaan pintakerrosta poistettaessa. Turvepaakkujen heittelyssä irronneesta maasta syntyi sekoittunut maakasa, jossa havaittiin olevan löytöjä. Tämä maakasa seulottiin ja löydöt otettiin talteen. Ne on luetteloitu löytöluettelon alkuun sekoittuneesta maasta löydetyiksi. Pintakerroksen poiston jälkeen alue paalutettiin 2 × 2 m:n ruutuihin. Alueen keskelle jätettiin n. 0,5 m leveä profiilikaista (x=102,5-103).

Peltokerros poistettiin lapioimalla maa 2 × 2 m:n ruutu kerrallaan. Peltokerroksen poistossa pyrittiin lapioimaan pois selvä, homogeeninen kyntökerros. Lapiointi lopetettiin heti, kun maan värissä tapahtui muutosta tai kiviä oli epäilyttävän paljon. Aluksi peltokerros poistettiin alueelta 97-108/504-512, kaivauksen myöhemmässä vaiheessa kaivausaluetta laajennettiin alueilla 97-110/502-503 sekä 109-110/502-508.

Profiili x=102,50-103 jakoi alueen jo peltokerroksesta lähtien kahteen erilaiseen osaan. Profiilin pohjoispuolella (x=103-110) selvä peltokerros oli paksumpi, n. 25-35 cm, eteläpuolella (x = 97-102) se oli ohuempi, n. 15-20 cm. Esihistorialliset löydöt keskittyivät jo peltokerroksesta alkaen profiilin eteläpuolelle.

Jatkossa näitä keskiprofiilin eri puolilla olleita alueita käsitellään omina kokonaisuuksinaan, joista käytetään nimiä eteläpuoli tai eteläalue ja vastaavasti pohjoispuoli tai pohjoisalue.

Eteläpuolella (97-102/502-512) peltokerroksen poiston jälkeen (tasossa 0) ei havaittu mitään rakenteita. Alueen länsireunassa (ruudut 97-102/502-505) maa muuttui hyvin tummaksi ja nokiseksi noin 10-15 cm vahvuisen peltokerroksen poiston jälkeen. Ruudussa 99-100/502-503 oli peltokerroksessa voimakas keskittymä palamattomia eläinten luita, joita ei kuitenkaan otettu talteen. Eteläalueen keskellä ja itälaidassa maa ei ollut niin tummaa kuin länsilaidassa, se oli lähinnä humuksen sekaista savea. Peltokerros oli n. 20 cm paksu. Alueella oli muutamia pieniä kiviä siellä täällä.

Profiilin pohjoispuolisella alueella (103-110/502-512) peltokerroksessa oli paljon pieniä irtokiviä. Ruuduissa 103-106/510-511 kiviä oli niin tiheästi, että ne jätettiin lastalla esiin kaivettaviksi. Muuallakin alueella pilkisti esiin joitakin isohkoja kiviä. Ruutujen 105-106/508-509 ja 105-106/510-511 rajalla oli alue tiilimurskaa, jossa maa oli mustaa multaa. Kohta vaikutti myöhemmin kaivetulta kuopalta. Ruudut 107-108/504-507 poikkesivat muusta alueesta. Kynnös meni syvemmälle kuin muualla (n. 35 cm). Kyntökerroksen alaosassa mainituissa ruuduissa oli lahonnut puu. Kyntökerroksen alta tuli hiekkaa, eikä savea kuten muualla.

Myöhemmin avatuista ruuduista 103-110/502-503, eteläisimmässä (103-104/502-503) kyntökerros oli ohut (n. 20 cm) ja sen alta paljastui tummaa maata. Muissa ruuduissa kyntökerros paksuni selvästi, eikä sen alta tullut selvästi sekoittumatonta kulttuurikerrosta. Ruudut 105-110/502-503 kaivettiinkin kerralla toiseen tasoon. Näitä ruutuja ei seulottu ajanpuutteen ja löytöjen vähyyden vuoksi. Samoin meneteltiin pohjoisreunaan tehdyn laajennuksen kanssa, jossa ruuduista 109-110/502-508 pyrittiin löytämään jo toisaalla paljastunut historiallinen rakenne. Ruuduista lapioitiin muurin yläpuolinen sekoittunut maakerros seulomatta pois.

Löydöt peltokerroksesta koko kaivausalueella ovat vaihtelevia. Resenttejä löytöjä (lasia, tiiltä, posliinia, lasitettua keramiikkaa, rautanauloja) löytyi profiilin molemmin puolin. Ainoa selvä esihistoriallinen esine, lasimassahelmi (TYA 619: 41), löytyi ruuduista 99-100/502-503. Esihistoriallista keramiikkaa löytyi profiilin eteläpuolelta n. 370 grammaa. Se jakaantui alueelle suhteellisen tasaisesti. Tosin ruuduissa 101-102/504-505 oli keskittymä, 82,5 grammaa. Pohjoispuoleltakin löytyi n. 190 grammaa rautakautista keramiikkaa. Se keskittyi selvästi ruuturiviin 103-104/504-511. Savikiekkojen osia löytyi eteläpuolelta 930 grammaa ja palanutta savea yli kolme kiloa. Pohjoispuolelta savikiekkojen osia on 220 grammaa ja palanutta savea noin kilo.

5.2. Ensimmäinen kerros

TYA D 260: 7-17, 21-22
TYA neg F 20513-20525, 20533-536, 20539
kartta nro 3
löydöt TYA 619: 164-262.

Peltokerroksen poiston jälkeen aloitettiin varsinainen tasokaivaus lastoilla. Tarkoituksena oli kaivaa ohut (n. 5 cm) kerros peltokerroksen alaosan poistamiseksi sekä kivien ja värierojen saamiseksi esiin. Ensimmäinen kerros oli vielä selvästi sekoittunutta peltokerrosta.

Profiilin eteläpuolella (97-102/502-512) ensimmäisestä kerroksesta tuli aika vähän resenttejä löytöjä, vaikka kerros oli osittain vielä peltokerrosta. Merkittävä seikka oli, että ruutuihin 101-102/504-505 keskittyi rautakautista keramiikkaa ja savikiekkojen osia, mikä johti kaivausalueen laajentamiseen kahdella metrillä länteen. Ensimmäisessä tasossa eteläalueella tuli esiin selviä värjäymiä. Joitakin kivikeskittymiäkin alueella oli, mutta niitä ei voitu tulkita selkeiksi rakenteiksi.

Alueen länsireuna (97-102/502-504) erottui väriltään tummana. Lisäksi näkyi erilaisia ja erikokoisia läiskiä, mm. ruuduissa 99-101/502 laaja tuhkamainen (vaalean harmaa) alue, joka vaihtui ilman selvää rajaa vaaleaksi hiekaksi. Ruuduissa 102/502-503 näkynyt tummaksi värjääntynyt maa jatkui profiilin pohjoispuolelle ruutuihin 103-104/502-503. Ruutujen 97/502 ja 98/502 rajalla oli voimakkaasti hiilen ja noen sekainen läiskä. Ruutujen 98/502-503 läpi lähes länsi-itä-suunnassa kulki tarkkarajainen harmaan saven alue, joka osoittautui resentiksi salaojaksi.

Melko tarkkaan linjalla y=505 kulki terävä raja, johon sen länsipuolinen tumman maan alue loppui. Linjan itäpuolella maa oli savea. Ruuduissa 97-102/504 oli tumman ja hiilipitoisen (suuria paloja hiiltä) maan lisäksi näkyvissä oli myös hippuja maatuneesta puusta. Ruudussa 101/504 tumma maa muodosti suoran kulman ja tumma, melko tarkkarajainen linja jatkui viistosti itäkoilliseen, kohti ruutua 102/509. Ruutujen 101-102/505-509 alueella ollessa tummassa maassa oli hiilen ja maatuneen puun lisäksi pieniä läiskiä vaaleaa ja punertavaa hienoa hiekkaa. Tämän selvästi erottuneen »kulman» itä- ja eteläpuolelle jäänyt maa oli tummanharmaata savea. Savessa oli näkyvissä yhdensuuntaisia lounaasta koilliseen kulkeneita auran jälkiä.

Eteläalueen etelä- ja itäreunassa ei näkynyt yhtä selviä ja selkeärajaisia värjäymiä kuin länsi- ja pohjoisreunassa. Alueen keskellä ollut harmaa savi vaihtui tummemmaksi maaksi suurin piirtein etelään päin linjasta x=98 ja itään linjasta y=511. Tämä tumma maa oli lähinnä humuksen värjäämää savea, ei niinkään likamaata. Aivan alueen eteläreuna (97/504-512) oli vielä ensimmäisessä kerroksessa hyvin sekoittunutta (lähinnä tiiltä). Reuna vaikutti maanlaadultaankin ojamaiselta, vaikka tarkkarajaista ojaa ei havaittukaan. Maa aivan eteläalueen kaakkoisnurkassa (97-98/511-512) oli vielä ensimmäisessä tasossa peltomaista (humuksen sekaista savea).

Ruuduissa 100-102/511-512 oli tumma epäselvärajainen läiskä. Läiskässä oli ruudun 100/511 alueella aivan murentunutta, luultavasti palanutta kiveä. Pieniä kivikeskittymiä havaittiin ruuduissa 98/504, 100/509, 100/511 sekä 102/509-510. Kivet olivat noin nyrkinkokoisia tai hieman isompia, eivätkä ne muodostaneet mitään selviä rakenteita.

Profiilin pohjoispuolisella alueella (103-110/502-512) koko kerros oli sekoittunutta maata. Kerroksesta löytyi palamatonta luuta, posliinia ja tiiltä. Paljastettu ensimmäinen taso oli hyvin laikukas. Alueen länsiosa (103-108/504-505) oli multamaista tummaa maata. Ruuduissa 104-107/506-507 maa oli poikkeavan hiekkaista. Ruuduista 105/504, 105/506, 107/504, 107/506 löytyi laastinpalasia. Keskialueelle (105-107/504-507) paljastui kiveys, jonka kivet olivat kooltaan varsin vaihtelevia. Suurimmat kivet olivat halkaisijaltaan n. 40-50 cm. Kivien joukossa oli myös joitakin tiiliä, maa oli lähinnä hiekkaista humusta. Kivien välissä näytti olevan suurehkoja onkaloita.

Kiveystä oli myös ruuduissa 103-104/508-510. Kivet olivat muutamaa isoa kiveä lukuun ottamatta pieniä. Mukana oli runsaasti lähes murentunutta tiiltä sekä muutama rapautunut kivi. Maa tällä alueella oli tummaa ja multamaista, siellä täällä oli hiekkaläiskiä. Näiden kahden kiveyksen välissä, linjan y=509 kohdalla, oli pohjois-etelä-suuntainen puoli metriä leveä saveus. Se kulki koko pohjoisalueen poikki ja kääntyi ruudussa 104/509 suorakulmaisesti länteen jatkuen ruutuun 103/506. Alueen itäreuna (103-108/510-512) oli hyvin tummaa hiilipitoista maata, jossa oli siellä täällä epämääräisiä saviraitoja. Erityisen tummaa maa oli ruuduissa 103/510-512.

Profiilin pohjoispuolisen alueen kiveykset eivät olleet tulkittavissa ensimmäisessä tasossa. Ne vaikuttivat lähinnä purkukiviltä. Toisaalta tiiliä ja resenttejä löytöjä ei tullut erityisen paljon, eivätkä kiveykset vaikuttaneet kovin myöhäisen talon purkujäänteiltä.

Koko kaivausalueelta ei ensimmäisestä kerroksesta tullut kovin paljon löytöjä, mikä johtui kerroksen ohuudesta. Eteläpuolelta rautakautista keramiikkaa löytyi n. 140 grammaa, pohjoispuolelta vain 45 grammaa. Savikiekkojen osia löytyi eteläpuolelta 1700 grammaa (osa koristeltuja), pohjoispuolelta ei yhtään. Ehdoton löytökeskittymä oli ruudussa 101/502, josta yksistään löytyi yli 800 grammaa kiekkojen osia. Palanutta savea löytyi profiilin eteläpuolelta yli 1800 grammaa, pohjoispuolelta 190 grammaa.

5.3. Toinen kerros

TYA D 260: 18-20, 24-37, 40-44
TYA neg F 20541-20562, 20568-20573
kartat nro 4, 5 ja 14
löydöt TYA 619: 263-434.

Profiilin eteläpuolella (97-102/502-512), alueen keskellä ollut savi oli tarkoitus kaivaa luonnollisina kerroksina pois. Kosteassa savessa kerrokset erottuivat hieman erivärisinä (vaikka olivatkin savea). Ennen tasokaivausta alueelle tehdyssä koekuopassa (nro 67) oli havaittu myös viitteitä kovaksi tallaantuneesta maalattiasta. Luonnollisten kerrosten kaivaminen kuitenkin osittain epäonnistui, koska saven kuivuttua kerrosten vaihtumista ei enää havaittu. Peltokerroksen alta paljastunutta, osittain vielä humuksen värjäämää savea poistettiin 5-10 cm. Paksuimmillaan se oli alueen keskellä ja oheni (kokonaan häviten) länsilaitaan päin. Alta paljastui vaalea, puhdas savi, joka jätettiin poistamatta. Itälaidassa vastaavia savikerroksia ei pystytty erottamaan.

Ruuduissa 97-102/502-504 toinen kerros jäi melko ohueksi, keskimäärin se oli 5 cm. Alue osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja siinä tapahtuneet muutokset haluttiin kartoittaa mahdollisimman tarkasti. Osittain edellisessä tasossa näkyneet värjäymät tulivat selvemmiksi, osittain väriläiskiä ilmestyi lisää ja taso muuttui sekavammaksi.

Ruuduissa 97-98/502-503 näkynyt tumma hiilinen alue muuttui niinvoimakkaasti ja niin nopeasti, että näistä ruuduista piirrettiin aputaso 1B (kartta 4), lisäksi valokuvattiin, muttei piirretty, aputaso 1C (TYA D 260: 40, TYA neg F 20568-20569).

Välitasossa 1B nurkassa 97-98/502-503 näkyi mielenkiintoinen nokisesta ja hiilisestä maasta sekä hiiltyneestä puusta muodostunut kuvio. Ruuduissa 98/502-503 kulkenut selvärajainen resentti oja rikkoi sen pohjoisessa. Ruskeassa likamaassa kiersi neliskulmaisesti ohut, hiiltynyt puuraita muodostaen suoran kulman ruutuun 97/503. Sen sisäpuolelle jäi erittäin hiilinen alue, jossa hiilipalat olivat jopa 5 × 5 cm:n kokoisia. Hiilisessä maassa oli läiskinä vaaleanruskeaa hiekkaa, joka osittain oli aivan puuterimaisen ohutta ja lähes valkoista. Suurin läiskä kulki pohjois-etelä-suuntaisena raitana ruuduissa 97-98/502. Hiilisistä kohdin löytyi savitiivistettä ja kuonaantunutta savea. Aivan ruudun reunassa (96-97/502-503), osittain avaamattomalle alueelle jääden, oli n. 10 cm leveä hiiltynyt puu.

Aputasossa 1C hiilinen maa osittain hävisi ja vaalean maan osuus kasvoi. Vaaleaa tuhkamaista hiekkaa oli suorakaiteen muotoisena alueena lähinnä ruutujen 97/503 ja 97/504 rajalla. Tämän läiskän itäreunassa kulki voimakas hiiliraita. Tuhkamaisen hiekan länsipuolella, ruudussa 97/503 oli myös vaaleaa hiekkaa, mutta se oli karkeampaa ja ruskeampaa. Ruudussa 97/502 oli yhä voimakkaan tummaa ja hiilistä maata. Edellisessä tasossa näkynyt puu näkyi yhä.

Toisessa tasossa ruuduissa 97-98/502-503 näkyi yhä selvä värjäymä, jonka salaoja katkaisi. Keskellä oli neliömäinen läiskä vaaleanruskeaa hiekkaa, jossa oli läiskinä valkoista ohutta, puuterimaista maata. Alueen länsilaita oli tummaa likamaata. Likamaan ja vaalean hiekan välinen raja oli jyrkkä, rajalla näkyi heikko tummanruskea juova (jotain maatunutta?). Vaaleaa hiekkaa kiersi etelässä ja idässä hiiltä ja maatunutta puuta ollut tumma »kehys», joka muodosti suorakulmaisen nurkan ruutujen 97/503 ja 97/504 rajalle (sama nurkka näkyi aiemmissakin tasoissa).

Kokonaisuudessaankin alueen länsilaita oli hyvin monimutkainen toisessa kerroksessa ja tasossa. Alueella 99-104/502-504 tuli näkyviin useita maatuneita puulinjoja, jotka olivat lähes yhdensuuntaisia (suunnassa pohjoisluode-eteläkaakko). Läntisimmässä juovassa ruuduissa 100-104/502(-503) puu oli säilynyt parhaiten, se oli noin 10 cm leveä. Puuraidat jatkuivat profiilin pohjoispuolelle, jossa oli lisäksi ruudussa 103/502 läntisintä puuta vasten kohtisuoraan hyvin hiilinen linja, joka näytti jatkuvan avaamattomalle alueelle. Koko eteläpuolen luoteisnurkka ja osittain ruudut pohjoispuolella profiilin vieressä (100-103/502-503,5) olivat maanlaadultaan tuhkamaista vaaleanharmaata maata (silttiä), jossa oli läiskinä myös valkoista puuterimaista hiekkaa. Muutoin maa länsilaidassa (97-102/502-504) oli ruskeaa likamaata, jossa oli läiskinä nokea ja hiiltä. Punaiseksi palanutta ohutta hiekkaa, valkoista puuterimaista hiekkaa sekä karkeampaa soransekaista hiekkaa oli siellä täällä pieninä, n. 10-15 cm halkaisijaltaan olevina läiskinä (kaikkia ei ole merkitty tasokarttaan).

Raja länsilaidan tumman likamaan ja keskialueen vaalean saven välillä oli selvä. Rajalla (joka kulki pohjoisluode-eteläkaakko-suunnassa, linjan y=505 kohdalla) oli maatunut puuraita. Tumma likamaa teki n. 90 asteen kulman ruutujen 101/504-505 rajalla ja kääntyi hyvin selvärajaisena itäkoilliseen. Tämä likamaaraita (ruuduissa 101,5-102/505-509) oli hyvin tummaa, siinä oli heikkoja jäänteitä maatuneesta puusta sekä noki- ja hiililäiskiä. Samoin pieniä punaiseksi palaneen hiekan sekä vaalean hiekan läiskiä. Likamaa-alue jäi osittain keskiprofiilin alle, mutta se näytti jatkuvan profiilin pohjoispuolella - ei tosin aivan yhtä tummana eikä yhtä suorana ja selvärajaisena kuin profiilin eteläpuolella.

Profiilin eteläpuolisen alueen itä- ja eteläreunassa värjäymät olivat melko epäselviä vielä toisessa tasossa. Toinen kerros oli maanlaadultaan tummaa savea, jossa ei erottunut samanlaisia kerroksia kuin keskemmällä aluetta. Alueen koillisnurkassa (100-102/510-512) näkyi toisessa tasossa selvä likaisen maan läiskä, jossa oli runsaasti hiiltä. Raja keskialueen vaaleaan saveen päin ei kuitenkaan ollut terävä. Aivan itäreunassa (97-102/512) kulki vaalean saven kaistale. Kaakkoisnurkka (97-99/510-512) oli lähes samanlainen kuin edellisessä tasossa. Maa oli tummanharmaata, osittain humuksen sekaista savea, jossa ei tullut erilaisia kerroksia näkyviin (nurkassa toinen taso onkin tekninen, ei luonnollinen - nurkan ei haluttu syvenevän liiaksi keskialueeseen nähden). Maa muuttui länteen päin vaaleammaksi ilman erityisen selvää rajaa. Ruuduissa 97/506-510 maa oli vielä sekoittunutta, mahdollisesti kyseessä oli ruudusta 98/502 jatkunut salaoja, joka ei kuitenkaan näkynyt selvärajaisena. Koko eteläpuolisella lueella ei toisessa tasossa tullut näkyviin mitään selviä kivirakenteita, kiviä oli alueella hyvin vähän ylipäätään.

Toisessa kerroksessa profiilin eteläpuoliselta alueelta löytyi vielä joitakin resenttejä löytöjä (lasia, raha, lasitettua keramiikkaa). Ne löytyivät kuitenkin salaojasta ja aivan sen läheltä tai alueen itälaidasta, jossa maa oli vielä osittain peltokerroksen sekainen. Muuten kerros vaikutti sekoittumattomalta. Varsinaisia esineitä löytyi muutama: keritsimet TYA 619: 265,tulusrauta 273 sekä kaksi luista värttinänpyörää 422 ja 423. Massalöytöjen suhteen alueen luoteisnurkka oli rikkain, keramiikka ja savikiekkojen osat keskittyivät selvästi alueelle 100-102/502-505. Ruudussa 101/502 oli eniten keramiikkaa: n. 85 grammaa. Ruudussa 102/505 savikiekkojen osia oli lähes 1,5 kiloa. Keramiikkaa eteläalueella oli yhteensä 480 grammaa, kiekkojen osia 5,7 kiloa. Osa kiekoista oli koristeltuja. Palanutta savea löytyi 3,8 kiloa - se jakaantui alueelle tasaisemmin. (Liite 3.)

Mainittakoon, että samasta kerroksesta maatuneiden puulinjojen kanssa löytyi rautakautista keramiikkaa sekä savikiekkojen osia. Mitään selvästi resenttejä löytöjä ei »puulinja-alueelta» tullut. Savitiiviste näytti usein liittyvän puu- ja hiiliraitoihin.

Profiilin pohjoispuolella (103-110/502-512) toinen kerros oli varsin sekoittunut, juuri mitään esihistoriallisia löytöjä ei tullut. Alueen keskivaiheilla (104-107/504-507) ollut kiveys laajeni toisessa kerroksessa ja alkoi muistuttaa yhä selvemmin purkukivikasaa. Kivet olivat varsin suuria, halkaisijaltaan 40-60 cm ja niiden joukossa oli joitakin tiilenkappaleita ja resenttejä löytöjä. Maa kiveyksessä oli lähinnä puhdasta hiekkaa. Kiveys kartoitettiin välitasossa 1B (kartta 14).

Toista kerrosta kaivettaessa kiveys näytti jäävän korkeammalle kuin muu alue. Koska kiveys ei ollut mikään selvä esihistoriallinen rakenne, se päätettiin purkaa. Kiveyksen ja keskiprofiilin välistä kaistaletta (x=103-104) kaivettiin varovaisemmin, koska se näytti kuuluvan profiilin eteläpuoleiseen likamaa-alueeseen.

Kun kivikasa purettiin ja hiekkaista maata kaivettiin alaspäin, alkoi hahmottua neliömäinen rakennuksen perusta. Rakenteen pohjoismuuri näytti jäävän avaamattomalle alueelle, joten kaivausaluetta laajennettiin kaksi metriä pohjoiseen (109-110/502-508). Suurten pyöreiden kivien lisäksi purkukasassa oli pienehköjä, suorakaiteen muotoisiksi lohkottuja kiviä. Tiiltä kasasta tuli hyvin vähän. Rakenteen keskellä ollut maa oli ensimmäisestä tasosta alkaen hiekkaa, joukossa oli laastin palasia. Löydöt olivat punasavikeramiikkaa, palamatonta luuta, lasia, tiiltä, epämääräisiä rautaesineitä ja raudan palasia. Kaikkia löytöjä ei taltioitu. Koska rakenteen keskelle jäänyt alue (105-108/505-507) oli selvästi sekoittunutta, maa päätettiin poistaa lapioimalla mahdolliseen häiriintymättömään kerrokseen asti. (Kivirakenteesta tarkemmin luvussa 5.7.)

Profiilin pohjoispuolen itäreuna (103-108/509-512) oli edellisessä tasossa varsin tumma ja hiilinen. Toinen kerros jatkui melko samanlaisena, mutta esihistoriallisia löytöjä ei juuri tehty (yksi rautakautisen keramiikan pala sekä kaksi palaa savikiekosta). Lisäksi alueelta löytyi joitakin resenttejä löytöjä. Epäselväksi jäikin, liittyikö maan tummuus ja hiilisyys profiilin eteläpuolisiin värjäymiin. Toisessa tasossa näkyviin tuli laajoja alueita vaaleaa savea, mutta myös tummia läiskiä. Tummat läiskät olivat pitkänomaisia, maan kuivuttua ne näkyivät aika heikosti. Alue on merkitty karttaan tummaksi saveksi. Tumminta ja hiilipitoisinta maa oli aivan profiilin y=513 vieressä olleessa läiskässä ja aivan profiilin vieressä ruudussa 103/510.

Ruuduissa 103-105/502-503 sekä 103/504-508 tuli toisessa tasossa esiin värjäymiä, jotka jatkuivat selvästi profiilin eteläpuolelta (selostettu tarkemmin kyseisessä kohdassa). Ruuduista löytyi rautakautista keramiikkaa sekä savikiekkojen osia. Alue näyttikin jääneen häiriintymättömiksi myöhäisemmästä kivijalasta huolimatta. Sensijaan ruudut 106-110/502-503 olivat sekoittunutta maata (lasia, posliinia). Kivijalan ympärillä ollut saveus erottui likamaasta hyvin selvärajaisena.

6. KAIVAUSHAVAINTOJEN INTERPRETATION

Koska tasokaivaus jätettiin suurelta osin kolmanteen tasoon, havaintoja ei kannata tulkita kovin perinpohjaisesti. Toisaalta avatun kaivausalueen kohdalle osuneet rakenteet ovat vain osa muinaisjäännöstä. Värjäymät ja rakenteet näyttävät jatkuvan avaamattomalle alueelle jokaisessa ilmansuunnassa.

Selvin esihistoriallinen rakenne on profiilin eteläpuolella oleva rakennus tai huonetila. Kolmannessa tasossa saatiin näkyviin kolme seinälinjaa (lännessä, pohjoisessa ja idässä), eteläseinä jää avaamattomalle alueelle. Pohjoisseinä on osittain keskiprofiilin alla. Läntisessä seinässä kulkee puulinjan suuntaisena pienistä kivistä tehty kivirivi, joka liittynee seinärakenteeseen (alimman hirsikerran perustus?). Samanlaista pientä kiveystä havaittiin muutaman metrin matkalla myös itäseinässä. Läntinen ja pohjoinen seinä liittyvät toisiinsa pystypaalulla, kyseessä näyttäisi olevan varhopatsasrakenne. Johtopäätöksiä on toisin melko uskaliasta tehdä vain yhden nurkan perusteella - itä- ja pohjoisseinän välinen nurkka jää keskiprofiiliin. Seinien sisäpuoliselta alueelta, huonetilan keskivaiheilta löydettiin kovaksi tallaantunutta maalattiaa, jonka alta paljastui kiveys. Kiveyksen funktio ei vielä selvinnyt. Tähän huonetilaan liittyvää tulisijaa tai oviaukkoa ei kolmanteen tasoon mennessä havaittu.

Profiilin eteläpuolisen alueen länsireunassa on useita puu- ja hiililinjoja. Ne voivat liittyä keskemmällä aluetta havaitun rakennuksen seinärakenteisiin, olla jonkinlaisia aitarakennelmia tai liittyä rakennukseen, joka jää lännessä avaamattomalle alueelle. Toiseen rakennukseen viittaavat ruuduissa 97/502, 103/502 ja 105/502 havaitut puu- ja hiililinjat, jotka olivat suorassa kulmassa läntisintä puulinjaa vastaan. Nämä linjat näyttivät jatkuvan avaamattomalle alueelle.

Osa puulinjoista oli erittäin hyvin säilyneitä. Niiden yhteydestä ei tavattu mitään selvästi resenttejä löytöjä. Sen sijaan puiden kanssa samasta kerroksesta, jopa puiden päältä, löytyi rautakautista, koristeltua keramiikkaa. Löydetty keramiikka ajoittaa havaitut rakenteet rautakauden loppuun (C¹⁴-ajoituksia ei vielä ole). Ajoitusta 1000-luvun alkupuolelle tukevat koristellut lasimassahelmet (TYA 619: 41 ja 619: 464). Puiden säilymiseen voi vaikuttaa maaperän savisuus. Toisaalta havaittiin, että silttimäisen, valkoisen (tuhkaisen?) maan välittömässä läheisyydessä puuta oli säilynyt parhaiten.

Kaivausalueen pohjoisosasta paljastunut kivijalka on historialliseen aikaan kuuluva rakenne - kivissä on jälkiä laastista. Tarkempaa ajoitusta rakenteelle ei kaivaushavaintojen perusteella saada. Kivijalan keskellä ollut maa oli lähes kokonaan sekoittunutta, vaikka aivan nykyaikaista roskaa (posliinia, uutta lasia, pullonkorkkeja) löytyi vähän. Parinkymmenen sentin paksuisesta sekoittumattomasta kulttuurikerroksesta tulleet vähäiset löydöt eivät ajoita itse rakennetta. Liittyvätkö maatuneen puukerroksen päältä löytyneet lasitetun punasavisen vadin kappaleet (vanhimmillaan 1700-luvulta) rakenteen käyttöaikaan vai sen purkuajankohtaan, ei tutkimuksessa selvinnyt. Kivijalkaan näyttää kuuluvan lisärakenne, joka jää pohjoisessa avaamattomalle alueelle. Paljastuneen kivijalan funktiosta voidaan olla varmoja vasta, kun koko rakenne on paljastettu.

Kivijalkaan liittyvä kiinnostava seikka on se, että se noudattaa lähes samaa suuntaa kuin eteläalueen rautakautinen talonjäännös. Aivan kivijalan itäpuolelta löytynyt syvälle jatkunut likamaaraita antaa aihetta uskoa, että historiallinen rakenne on rakennettu varhaisemman puisen rakenteen päälle. Onko kivijalan alle jäänyt varhaisempi puurakenne ollut osa profiilin eteläpuolelta paljastunutta rautakautista rakennetta (kaksihuoneinen rakennus), vai toinen erillinen rakenne (kaksi yksihuoneista mökkiä), ei kaivausten tässä vaiheessa selvinnyt.

7. Lähteet

Kivikoski, Ella 1960: Raision esihistoria. Raision historia, I. Turku.

Oja, Aulis 1960: Raision keskiaika ja 1500-luku. Raision historia, I. Turku.

Pitkänen, Tuula 1986: Raision osa-alueinventointi. Ihalan, Vatselan, Pirilän ja Kerttulan kylien rautakautisten muinaisjäännösten koekaivauksia. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografinen arkisto.

8. LUETTELOT

8.1. Karttaluettelo

1 Yleiskartta 1:1000

2 Yleiskartta 2, koekuoppanumerot 1:1000

3 Taso 1 1:20

4 Taso 1b, 97-98/502-503 1:20

5 Taso 2 1:20

6 Taso 2b, 97-102/506-512 1:20

7 Taso 3 1:20

8 Taso 4, 103-110/502-512 1:20

9 Taso 5, 103-108/508-512 1:20

10 Taso 6, 103-110/504-510 1:20

11 Tasot 7a ja 7b, 103-108/508-510 1:20

12 Profiilikartta 1 1:20

13 Profiilikartta 2 1:20

14 Taso 1b, 104-108/504-507 1:20

15 Peltokerroksen pinta- ja pohjavaaitus 1:50

 

8.2. Näyteluettelo

Makrosubfossiilinäytteitä (fil. tri Terttu Lempiäinen on tutkinut näytteet 1-11.)

1. maanäyte: 100,70-100/511,00-30; 3. krs; tumma nokimaaläiskä

2. maanäyte: 101,00-30/512,50-90; 3.krs; tumma kivien ympäröimä läiskä

3. maanäyte: 101,00-40/502,60-100; 3. krs; harmaa, ohut hiekka

4. maanäyte: 101,10-50/503,10-50; 3. krs; vaalea hiekka

5. maanäyte: 102,20-50/507,10-50; 3. krs; tumma maa, keramiikkakeskittymä

6. maanäyte: 99,50-80/507,70-100; 3. krs; savikerrokset (kolme näytettä)

6.1. A-savi (vaalea, puhdas)

6.2. B-savi (likainen, ruskea savi, mukana maalattiaa)

6.3. C-savi (puhdas savi maalattian alla)

7. maanäyte: 99,40-70/507,00-50; 3. krs; ohut tumma kerros ennen maalattiaa

8. maanäyte: 98,50-80/507,50-80; 3. krs; ohut tumma kerros ennen maalattiaa

9. maanäyte: 97,30-60/504,30-60; 3. krs; tumma maa, keramiikkalöytö

10. maanäyte: 99,20-35/510,30-40, 6.93 - 6.87 m mpy; 3. krs; keramiikkalöytö

11. maanäyte: 98-99/506-507; 3. krs; kovaksi tiivistynyt savikerros (maalattia)

Muita näytteitä

12. maanäyte: 101,90/503,20; 3.krs; näyte vaaleasta tuhkamaisesta maasta

13. maanäyte: 101,70/510,30; 3.krs; näyte vaaleasta tuhkamaisesta maasta

14. maanäyte: 99/504; 3.krs; näyte ohutta punaista maata seinälinjasta

15. maanäyte:100,40/502,50; 3. krs; näyte kovaksi tiivistynyttä, "ruosteista" maata. Huom. näyte pesty vahingossa.

16. maanäyte: 101/506; 3. krs; näyte kovaksi tiivistynyttä savea (maalattia)

17. hiilinäyte: 102,20/504,15, 6.92 m mpy; 1. tasossa näkynyt hiiltynyt puu

18. hiilinäyte: 97,70/503,15, 7.00 m mpy; 1 B taso

19. hiilinäyte: 97,10/502,70, 7.01 m mpy; 1 B taso

20. puunäyte: 105/508; kivirakenteen kaakkoisnurkan alta, pohjasavessa ollut pystypaalu

21. laastinäyte: kivirakenteen itäseinästä, kahden ison kiven välisestä saumasta

22. pieni maanäytesarja 1- 60 fosfaattikartoitusta varten; 3. krs, näytteenottokoor dinaatit listattu spot-testin tulosten yhteydessä, liite 4:2.

8.3. VALOKUVALUETTELOT

Kaivausalueen pohjoisosalla tarkoitetaan profiilin x=102,5 pohjoispuolella olevaa aluetta ja kaivausalueen eteläosalla profiilin eteläpuolista aluetta.

Kuvaaja on Taina Pietikäinen, jollei toisin mainita.

 

8.3.1. Diapositiiviluettelo

TYA D 260:1-128

1 Yleiskuva kaivausalueesta ennen turpeenpoistoa. Kuv. lännestä.

2 Kuten edellä, kaivaja Päivi Sillanpää. Kuv. luoteesta

3 Kaivausalueen paaluttaminen, kaivajat Päivi Sillanpää, Timo Evesti ja Petra Lahtela. Kuv. luoteesta.

4 Ryhmä 1 poistaa turvetta, (vasemmalta) Jonni Lahti, Manne Nevakko, Päivi Sillanpää, Juha Virko, Petra Lahtela, Anu Kaisti, Eeva-Maria Kumpulainen ja Jani Lenkkeri. Taustalla vasemmalla Linnasmäki. Kuv. kaakosta.

5 Koekuoppa nro 51, länsiprofiilissa hiiltä ja puuta. Kuv. idästä. 6 Koekuoppa nro 51 loppuun kaivettuna. Länsiprofiilissa tumma raita sekä hiiltä. Kuv. idästä.

7 Kaivausalueen pohjoisosan 1. taso, y = 504-507. Kuv. pohjoisesta.

8 Kuten edellä, y = 506-508. Kuv. pohjoisesta.

9 Kuten edellä, y = 508-510. Kuv. pohjoiskoillisesta.

10 Kuten edellä, y = 510-512. Kuv. pohjoisesta.

11 Kaivausalueen pohjoisosan 1. taso, lounaisnurkka (103-106/504-507). Kuv. koillisesta.

12 Yleiskuva kaivausalueen pohjoisosasta 1. tasossa. Kuv. lännestä.

13 Kaivausalueen eteläosan länsireuna (y = 504-505) 1. tasossa. Tumma läiskä ja hiiltynyttä puuta ruuduissa 100-102/504. Kuv. etelästä, T. Rostedt.

14 Yleiskuva kaivausalueen eteläosasta 1. tasossa. Kuv. lännestä, T. Rostedt.

15 Kaivausalueen eteläosan luoteisnurkka (100-102/504-506) 1. tasossa, oikealla ylhäällä koekuopan pohja. Kuv. etelästä, T. Rostedt.

16 Työkuva, 1. ryhmä kaivaa kaivausalueen pohjoisosan 2. kerrosta. Vasemmalta: Anu Kaisti, Juha Virko, Hanna Lehmussola, Timo Evesti, Manne Nevakko, Petra Lahtela. Kuv. etelästä, T. Rostedt.

17 Kaivausalueen pohjoisosan länsireuna (y = 504-507) välitasossa 1B, kivijalka alkaa hahmottua. Kuv. pohjoisesta, T. Rostedt.

18 Kaivausalueen pohjoisosan itäreuna (y = 510-512) 2. tasossa. Kuv. pohjoisesta.

19 Kaivausalueen pohjoisosan itäreuna (y = 508-512) 2. tasossa, taustalla kaivetaan 2. kerrosta. Kuv. pohjoisesta.

20 Kaivausalueen pohjoisosan länsireuna (y = 504-507) 2. tasossa. Historiallisen ajan kivijalka kaivettu näkyviin, keskellä olevan täytemaan kaivaminen kesken. K. pohjoisesta.

21 Yleiskuva kaivausalueen laajennuksesta (y = 502-503), 1. taso. Kuv. etelästä.

22 Kaivausalueen laajennus, ruudut 97-99/502-503, 1. tasossa. Kuv. etelästä.

23 Työkuva, ryhmä 2. Vasemmalta: Terhi Koponen, Susanna Lehtojärvi, Sami Pinta, Sini Lahti, Oskari Moisio, Tiina Koskinen, Katja Hovi, Jani Samuli ja Antti Laaksonen. Kuv. lounaasta.

24 Lähikuva ruuduista 97-98/502-503 välitasossa 1B, puuraita, vaaleita tuhkamaisia sekä hiilisiä läiskiä. Kuv. etelästä.

25 Kuten edellä.

26 Yleiskuva kaivausalueen eteläosasta 2. tasossa, lounaisnurkka (97-98/502-503) välitasossa 1B. Kuv. lännestä.

27 Kuten edellä.

28 Yleiskuva kaivausalueen eteläosan itäreunasta (y = 504-512) 2. tasossa. Kuv. lännestä.

29 Yleiskuva kaivausalueen eteläosan eteläreunasta (x = 97-100) 2. tasossa, lounaisnurkka (97-98/502-503) välitasossa 1B. Kuv. lännestä.

30 Kaivausalueen eteläosan itäreuna (y = 506-512) 2. tasossa. Kuv. länsiluoteesta.

31 Lähikuva ruuduista 100-102/502-503, 2. taso, puuta, vaaleaa tuhkamaista hiekkaa sekä hiiltä. Kuv. lännestä.

32 Lähikuva ruuduista 97-98/502-503 välitasossa 1B, keskellä resentti oja. Kuv. lännestä.

33 Yleiskuva kaivausalueen eteläosan luoteisnurkasta (99-102/502-510) 2. tasossa. Kuv. idästä.

34 Kaivausalueen eteläosan keskellä ollut »savipatja» 2. tasossa, reunoilla tummaa likamaata. Kuv. idästä.

35 In situ -kuva savikiekkojen katkelmista 2. kerroksessa ruuduissa 103/502-503. Kuv. pohjoisesta.

36 In situ -kuva koristellusta savikiekon katkelmasta 2. kerrokasessa ruudussa 103/503. Kuv. pohjoisesta.

37 Lähikuva ruuduista 101-104/502-503 2. tasossa. Puu- ja likamaaraidat jatkuvat profiilin eteläpuolelta pohjoispuolelle. Kuv. lännestä.

38 Kaivausalueen itäreuna, etuala (103-108/508-512) 3. tasossa. Taustalla Tiina Koskinen ja Jani Samuli kaivavat 3. kerrosta. Kuv. pohjoisesta.

39 Yleiskuva kaivausalueen pohjoisosan itäreunasta (103-108/508-512) 3. tasossa. Ruudut 103-104/508-509 2. tasossa. Kuvassa oikealla historiallisen ajan kivijalkaa. K. pohjoisesta.

40 Lähikuva ruuduista 97-98/502-503 välitasossa 1C (tasoa ei ole piirretty). Kuv. etelästä.

41 Työkuva, Sami Pinta pehmittää savea lapiolla. Kuv. etelälounaasta.

42 Kaivausalueen länsireuna (y = 502-503) 2. tasossa. Kuv. etelästä.

43 Kaivausalueen eteläosan lounaisnurkka (97-99/502-504) 2. tasossa. Kuv. etelästä

44 Lähikuva ruuduista 97-98/502-503 2. tasossa. Ylälaidassa resentti oja. Kuv. etelästä.

45 Ruudussa 98/508-509 ollut likamaaläiskä, 3. kerros. Keskellä ollutta vaaleaa ohutta hiekkaa kiertää ruskea, maatunutta puuta muistuttava raita. Kuv. lännestä.

46 Ruuduissa 100-101/502-503 (rajalla) ollut puuraita, jossa in situ savikiekkojen katkelmia, eläinten luita sekä keramiikkaa, 3. kerros. Kuv. pohjoisesta.

47 Kuten edellä, ruutu 100/502-503. Kuv. idästä.

48 Kuten edellä, ruutu 101/502-503. Kuv. idästä.

49 Kuten edellä, ruutu 100/502-503. Kuv. etelästä.

50 Yleiskuva ruuduissa 98-99/506-507 3. kerroksessa (välitaso 2B) näkyneestä maalattiasta. Kuv. luoteesta.

51 Lähikuva maalattiasta ruudussa 98/506. Kuv. lännestä.

52 Kaivausalueen eteläosan koillisnurkka (100-102/510-512) välitasossa 2B. Kuv. idästä.

53 Paalunjälki koordinaateissa 101,50-102,10/504,20-504,80; 3. tasossa. Kuv. pohjoisesta.

54 Kuten edellä, lisäksi näkyy kiviperustaista seinälinjaa (y = 504,50). Kuv. pohjoisesta.

55 Jäänteitä puulattiasta ruuduissa 105-106/505-506 historiallisen ajan kivijalan sisäpuolella. Kuv. pohjoisesta.

56 Yleiskuva kaivausalueen pohjoisosan itäreunasta (103-108/508-512) 4. tasossa. Kuv. pohjoisesta.

57 Kaivausalueen itäreuna, etuala (103-108/509-511) 4. tasossa, taustalla 3. kerroksen kaivaus kesken. Kuv. pohjoisesta.

58 Kaivausalueen kaakkoisnurkka (97-105/508-512), etuala 4. tasossa, taustalla 3. kerroksen kaivaus kesken. Oikeassa alanurkassa historiallisen ajan kivijalka. Kuv. pohjoisesta.

59 Lähikuva profiiliksi kaivetusta paalunjäljestä ruudussa 103/510. Jälki tullut näkyviin 4. tasossa. Kuv. pohjoisesta.

60 Lähikuva historiallisen ajan kivijalasta, itäisessä muurissa ollut »komeromainen» syvennys. Kuv. lännestä.

61 Yleiskuva kaivausalueen eteläosasta 3. tasossa, rautakautinen talonpohja. Kuv. lännestä.

62 Kuten edellä.

63 Kaivausalueen eteläosan länsireuna (y = 502-506) 3. tasossa. Kuv. lännestä.

64 Kaivausalueen eteläosan itäreuna (y = 506-512) 3. tasossa. Kuv. länsiluoteesta.

65 Kaivausalueen eteläosan luoteisnurkka (100-102/502-506) 3.tasossa. Kuv. lännestä.

66 Kaivausalueen eteläosa, ruudut 101-102/502-507 3. tasossa. Kuv. lännestä

67 Kaivausalueen eteläosan lounaisnurkka (97-99/502-504) 3. tasossa. Kuv. lännestä.

68 Kaivausalueen eteläosa, ruudut 97-99/502-506 3. tasossa, kuvan keskellä resentti oja. Kuv. lännestä.

69 Yleiskuva kaivausalueen eteläosan itäreunasta (y = 506-512) 3. tasossa. Kuv. lännestä.

70 Kaivausalueen keskiosa (101-104/504-507) 3. tasossa (profiili linjalla x = 102,50). Vasemmalla historiallisen ajan kivijalan eteläpääty. Kuv. lännestä.

71 Lähikuva ruuduista 103-104/502-503 3. tasossa, kuvan vasemmassa yläreunassa osa historiallisen ajan kivijalkaa. Kuv. lännestä.

72 Historiallisen ajan kivijalka, taka-ala (y = 509-512) kaivettu 5. tasoon. Kuv. lännestä.

73 Kaivausalueen pohjoisosa, ruudut 105-107/502-503 4. tasossa. Kuv. lännestä.

74 Yleiskuva kaivausalueen länsireunasta (y = 502-505), etuala 3. tasossa, taustalla historiallisen ajan kivijalka. Kuv. etelästä.

75 Kaivausalueen eteläosan länsireuna 3. tasossa, (y = 502-505). Kuv. etelästä.

76 Kaivausalueen länsireuna (y = 502-503) 3. tasossa, ruudut 105-110/502-503 4. tasossa (taustalla). Kuv. etelästä.

77 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 98-102/504-507. Kuv. etelästä.

78 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 99-102/508-511. Kuv. etelästä.

79 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 97-99/508-510. Kuv. etelästä.

80 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 97-102/509-511. Kuv. etelästä.

81 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 97-100/510-512. Kuv. etelästä.

82 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 98-100/510-512. Kuv. idästä.

83 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 97-99/506-512. Kuv. idästä.

84 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, 100-102/506-512. Kuv. idästä.

85 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, likamaaläiskä ruuduissa 100-101/508. Kuv. etelästä.

86 Kaivausalueen eteläosa 3. tasossa, kivirakenne ruuduissa 98-99/506-508. K. pohjoisesta.

87 Yleiskuva kaivausalueen eteläosasta 3. tasossa. Kuv. idästä.

88 Yleiskuva kaivausalueen keskiosasta, ruudut 100-104/502-509 3. tasossa, oikea etuala (103-104/509-510) kaivettu 5. tasoon, oikealla myös historiallisen ajan kivijalan eteläpääty. Kuv idästä.

89 Kuten edellä.

90 Historiallisen ajan kivijalka, koillis- ja lounaisnurkissa jääntetä puulattiasta. Kuv. pohjoisesta.

91 Kuten edellä, oikealla ruudut 103-104/502-503 3. tasossa, ruudut 105-107/502-503 4. tasossa. Kuv. pohjoisesta.

92 Historiallisen ajan kivijalan koillisnurkka, nurkassa jäänteitä puulattiasta. Kuv. lännestä.

93 Kuten edellä. Kuv. etelästä.

94 Kaivausalueen pohjoisosan itäreuna (103-108/508-510) 5. tasossa. Osa ruuduista jätetty 4. tasoon (puhdas savi). Kuv. pohjoisesta.

95 Kuten edellä.

96 Kaivausalueen pohjoisosan itäreuna (104-108/508-509) 5. tasossa. Kuv. etelästä.

97 Kaivausalueen pohjoisosan itäreuna 5. tasossa, tumma likamaaläiskä ruuduissa 104-105/508-509. Kuv. etelästä.

98 Kaivausalueen pohjoisosan itäreuna 5. tasossa, ruuduissa 103-105/512 näkynyt maatunut puu. Kuv. etelästä.

99 Kuten edellä, ruudut 103-104/512. Kuv. idästä.

100 Historiallisen ajan kivijalka. Kuv. koillisesta.

101 Historiallisen ajan kivijalan pohjoispäädyssä oleva jatkorakenne, x = 109-110. Kuv. itäkoillisesta.

102 Historiallisen ajan kivijalka. Kuv. pohjoisluoteesta.

103 Kaivausalueen pohjoisosan luoteisnurkka (107-110/502-505), osittain 4. tasossa. Kuv. pohjoisesta.

104 Yleiskuva kaivausalueen pohjoisosasta, etuala 4. tasossa. Kuv. luoteesta.

105 Historiallisen ajan kivijalan pohjoispäädyssä oleva jatkorakenne, x = 109-110. Kuv. länsiluoteesta.

106 Kaivausalueen lounaisnurkka, taustalla pyörätie ja Mullin tilan piharakennuksia, piirtäjä Tapani Rostedt vasemmalla. Kuv. koillisesta.

107 Yleiskuva kaivausalueelta länteen, taustalla (rivitalojen takana) Siiri I, oikeassa reunassa osa Linnasmäkeä. Kuv. idästä.

108 Itäprofiili A-D (y = 513), x = 107-108. Kuv. lännestä.

109 Itäprofiili A-D (y = 513), x = 105-106. Kuv. lännestä.

110 Itäprofiili A-D (y = 513), x = 103-104. Kuv. lännestä.

111 Itäprofiili A-D (y = 513), x = 100-102. Kuv. lännestä.

112 Itäprofiili A-D (y = 513), x = 99-100. Kuv. lännestä.

113 Itäprofiili A-D (y = 513), x = 97-99. Kuv. lännestä.

114 Keskiprofiili C-F (x = 102,50), y = 509-510. Kuv. etelästä.

115 Keskiprofiili C-F (x = 102,50), y = 510-512. Kuv. etelästä.

116 Keskiprofiili I-J (x = 100), y = 506-507. Kuv. pohjoisesta.

117 Länsiprofiili E-G (y = 502), x = 97-98. Kuv. idästä.

118 Länsiprofiili E-G (y = 502), x = 103-104. Kuv. idästä.

119 Keskiprofiili B-H (x = 102,50), y = 511-512. Kuv. pohjoisesta.

120 Keskiprofiili B-H (x = 102,50), y = 510-511. Kuv. pohjoisesta.

121 Keskiprofiili B-H (x = 102,50), y = 508-509. Kuv. pohjoisesta.

122 Keskiprofiili B-H (x = 102,50), y = 506-508. Kuv. pohjoisesta.

123 Historiallisen ajan kivijalan länsimuurin eteläpääty. Kuv. idästä.

124 Historiallisen ajan kivijalan länsimuurin pohjoispääty. Kuv. idästä.

125 Historiallisen ajan kivijalan etelämuuri. Kuv. pohjoisesta.

126 Historiallisen ajan kivijalan pohjoismuuri. Kuv. etelästä.

127 Historiallisen ajan kivijalan itämuurin eteläpääty. Kuv. lännestä.

128 Historiallisen ajan kivijalan itämuurin pohjoispääty. Kuv. lännestä.